Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Ensimmäiset kveenirunot

Jorma Etto, 6.4.2009
Alf Nilsen-Børsskog: Muistoin maila s., Idut 2008

Kun Alf Nilsen-Børsskogin täytti viime vuoden loppupuolella 80 vuotta, sen kunniaksi julkaistiin hänen ja samalla kveenikielen ensimmäinen runokokoelma Muistoin maila. Se on ”ulosannettu Norsk kulturfondin, Finnmarkun fylkeskommuunin ja Porsangin kommuunin raha-avula”. Kirja on pieni, siinä on vajaat 50 sivua, mutta se on nostalgisen kaunis päältä ja sisältä.

Alf Nilsen-Børsskogin laaja eeppinen romaani Elämän jatko on kielellisesti ansiokas romaani, josta tähän mennessä on ilmestynyt kaksi osaa. Sitä lukiessa ei ole voinut jäädä huomaamatta, miten tekijä saattaa kesken toiminnallisenkin jakson pysäyttää kerronnan viivähtääkseen kauniin lyyriseen yksityiskohtaan kuin runoon. Tällaiset taitavat keskeytykset todistavat jäyhän peruskveenin olevan myös herkkä runoilija.

Kokoelmassa Muistoin maila on kaiken kaikkiaan vain 22 runoa. Enin osa on osastossa ”Kotikentältä kokkoomiita”. Ne ovat tietenkin subjektiivisten ja usein intiimien perhetunnelmien kuvaelmia. Romaanin sivuilmaisuiksi ovat syntyneet osaston ”Sodan jaloissa” runot, kun taas menneen kveenikansan sitkeyteen kauemmassa menneisyydessä liittyvät ”Niilesäijin laulut” ja ”Paaroileva pelto”.

Runot kertovat suurista asioista, syvistä tunteista, niissä on rakkautta, tuskaa, niissä on rauhaa ja sotaa. Ja suurin niistä kaikista on tietenkin se rakkaus.

”Puhumattaki ymmärsimmä /
äänetiki sanostimma /
sydämen suuriimat sanat: /
Mie rakastan /
Mieki rakastan //”

Runossa ”Entinen kylä” tekijä kokee oman kylänsä kohtalot sodan jaloissa. Kun vihollinen sinne tuli, oli kylä mullin mallin. Lyhyesti todettuna:

”Kirkko kiini /
Koulu kiini /
Virsikirjaki viety pois //”

Runo päättyy samoin kuin saattaisi päättyi tekijän romaanikin: ”Kylmästä tuhasta nousi uusi kylä”. ovien hetkien kautta kulkee myös yksilön tie. Runossa ”Yksin” runoilijaminä kaipaa surun vallassa pois täältä:

”Mie tähtiin tietä tahtoisin seurata silloin /
surun sattuissa elämässä /
kautta päiviin pahhoin ; iloisten illoin /
Mie sinne jos pääsisin joukhoon tähtiin taivhaan /
maailman murheitten vaivojen alta /
kivisestä kuormasta kanttajan /
Sinne jos pääsisin //”

Haikean nostalginen on tämä ensimmäinen kveeninkielinen runokokoelma! Liv Vatlen kukka-kansi on sekin sävy sävyyn liikuttavan kaunis. Peruskveeni Alf Nilsen-Børsskog on kirjoittanut elämänsä aikana komean romaanin lisäksi herkkiä runoja, niissäkin tämä uusi kieli elää viittomassa suuntaa uusille kirjoittajille.

Heidän ei tarvinne elää 80 vuotta saadakseen teoksensa julkisuuteen.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto