Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Unen lukuisat kasvot

Tuija Salonen, 13.2.2006
Anja Portin: Uni – aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu s., Avain 2005

Anja Portinin teoksesta Uni – aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu on helpompi sanoa, mitä se ei ole kuin mitä se on. Teos ei ole ainakaan opas unien tulkintaan, eikä se ole raskaan sarjan tieteellinen selvitys unen rakenteesta ja merkityksestä. Uni on vapaamuotoinen essee-kokoelma, jossa unta lähestytään monesta eri näkökulmasta. Unessa kohtaavat sekä arjen kokemusmaailma, kirjallisuustieteen ja taiteen diskurssit, lääketieteellinen tutkimustieto että historiallinen katsaus unien merkitykseen.

Ensimmäisessä luvussa Portin kuvaa unta universaalina ilmiönä. Muutoin teos seuraa rakenteellisesti unen ja valveen sykliä. Seuraavissa luvuissa käsitellään, mitä tapahtuu ennen unta ja unen aikana sekä millaista on unettomuus ja millainen on heräämisen hetki. Yhdestä näkökulmasta – arkinen kokemusmaailma, kirjallisuustiede ja lääketiede – siirrytään toiseen ilman suurempia raja-aitoja.

Pickwick-oireita ja narskuttelua

Unen ja nukkumisen lääketieteellinen näkökulma esimerkiksi nimeää nukkumista haittaavia ongelmia kuten uniapnean (joka tunnettiin alunperin Pickwick-oireyhtymänä Dickensin romaanin mukaan) tai bruksismin eli hampaiden öisen narskuttelun. Lääketiede osaa myös varoittaa, mitä ei ainakaan kannata tehdä, jos haluaa yöllä nukkua. Kahvia ei ole hyvä juoda eikä tupakkaa polttaa, koska niiden sisältämät kofeiini ja nikotiini piristävät. Samoin alkoholi heikentää unen laatua, vaikkakin se nopeuttaa nukahtamista. Lääketieteellinen lähestymiskulma paljastaa mm. myös, millainen on unen rakenne, missä unen vaiheissa nähdään unia (rem-uni) ja millainen on unen ja valveen vuorokausisykli.

Lääketiede ei ole onnistunut antamaan varmaa vastausta, miksi nukkuminen ja uni ovat niin tärkeitä, että eräät eläinlajit saattavat jopa kuolla unen puutteeseen. Portin esittää moraalisen huolensa siitä, että unen puute alkaa olla yhä suurempi ongelma äärimmäistä tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa. Nukkumista ei arvosteta, koska sen koetaan kuluttavan aikaa, jonka voisi käyttää työntekoon. Nukkumisessa säästäminen voi tulla lopulta todella kalliiksi, koska univelka lisää sairastumista. Se alentaa työtehoa henkilökohtaisesta kärsimyksestä puhumattakaan.

Paikoitellen teosta kuormittaa unen ja nukkumisen arkisen kokemustason esittely, joka ei tarjoa uutta informaatiota. Liian yleismaailmallinen kuvaus ei tunnu innoittavalta: ”Nokosille menijä on tietoinen unen lyhyydestä ja tilapäisyydestä. Aikaa on ehkä tunti tai pari, toisinaan vain vartti. Huonetta ei tarvitse pimentää eikä vaatteita vaihtaa…” tai Perheissä yhden uni ja valvominen vaikuttaa myös muiden uneen. Samassa huoneessa nukuttaessa jokainen liikahdus, yskäisy tai puhuttu sana kantautuu muiden korviin.”

Vähempikin olisi riittänyt

Näkökulmien moninaisuus on hämmentävää. Olisin toivonut, että Unessa olisi keskitytty harvempiin näkökulmiin, esimerkiksi kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen. Kirjallisuudesta Portin pystyy antamaan runsaasti kuvauksia, välillä jopa liiankin paljon, koska esittelyt jäävät lähinnä juonireferaateiksi. Olisin suonut, että kirjoittaja olisi paneutunut vain muutamiin kirjallisuushistorian esimerkkeihin ja niihin perusteellisemmin.

Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttavat Nukkumatti-hahmon variaatiot kirjallisuushistoriassa. Saksalaisen romantiikan ajan kirjailijan E. T. A Hoffmannin Nukkumatti on pelottava hahmo; se heittää hiekkaa lasten silmiin, jotka tipahtavat verisinä maahan. H. C. Andersenin Nukkumatti puolestaan ruiskauttaa lasten silmiin lämmintä maitoa ja lahjoittaa hyville lapsille sateenvarjostaan kauniita unia ja pahoille tyhjiä unia. Kokonaan toinen tarina on Gerhardt Behrendtin Nukkumatti-animaatio: tämän hahmon on tulkittu olevan jopa sosialistisen järjestelmän ikoni! Harva lapsena Pikkukakkosta katsonut tulee ajatelleeksi asiaa tästä näkökulmasta.

Kiehtovana pidin myös mytologian ja unen välisiä suhteita pohtivaa lukua. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa unta ja nukkumista hallitsee Hypnos-jumala. Hereillä olevat Hypnos tainnutta uneen kuljettamalla juomasarvessaan oopiumia, jonka hän hankkii Hadeksen unikoista. Uni kytkeytyy kreikkalaisessa mytologiassa yöhön, pimeyteen ja kuolemaankin, koska Hypnos on yön jumalattar Nyksin ja pimeyden jumala Erebuksen poika. Hypnoksen veli on Thanatos, kuoleman jumala.

Teos sisältää runsaasti uniin liittyvää kuvallista materiaalia, joissa esiintyy mitä moninaisimpia hahmoja mitä moninaisimmissa paikoissa – unen maailmoissa. Kirjan sivuilla esitellään manipuloituja ja käsittelemättömiä valokuvia, sarjakuvia ja satukirjakuvitusta Peppi Pitkätossusta nukkumassa jalat tyynyllä, kun murtovarkaat yllättävät yöllä. Hugo Simbergin maalauksessa Tonttukuningas nukkuu tonttujen johtaja nukkuu taustanaan punalakkisten tonttujen joukko. Francisco de Goyalta on valittu grafiikkateos Järjen uni synnyttää hirviöitä. Teoksessa on myös valokuvia tanssiesityksistä ja still-kuvia mm. elokuvasta Pont-Neufin rakastavaiset, jossa nuori mies nukkuu sillan syvennyksessä.

Uni – aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu on todellinen runsaudensarvi, ja se toimii myös hakuteoksena unien maailmasta kiinnostuneille. Lopussa on laaja luettelo lähteistä ja innoittajista, joiden avulla kukin voi suunnata omille tutkimusretkilleen.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto