Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Arkisto

Hae sivustolta

Kirjoita hakusana ja paina enter.

Uusimmat arvostelut

photo

Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? – Esseitä ajastamme

Esa Mäkijärvi, 12.1.2021

Emme voi ilmeisesti elää sovussa, vaikka kirjailija ja tutkija Merete Mazzarella (s. 1945) sitä tuoreissa esseissään toivookin. Yhteiskunnat ovat kaikkialla maailmassa yhä jakautuneempia. Kilpailevat leirit taistelevat resursseista, kuten rahasta ja vallasta, joskus yhtä naurettavasti kuin Mad Max-elokuvien raakalaisjengit välttämättömyyksistä eli polttoaineesta ja vedestä. Tällaisen kuvan osa mediasta ainakin haluaa meille antaa. Todellisuus lienee mutkikkaampi ja monisyisempi,…

Lue lisää
photo

Vesa Lahti: Laulaisit minulle mustakärki

Riikka Palander, 11.1.2021

Vesa Lahden neljännen runoteoksen Laulaisit minulle mustakärki mottoruno esittää häivähdyksen kokoelman teemoista: yksinäisyys eräänlaisena eristyneisyytenä sanattomuuteen ja siitä kehittyvä laulu, joka ikään kuin rakentuu sillaksi sinän luo. ”Kaikki alkaa alusta ja / kivijärkäleet vyöryvät, putoavat / yksi toisensa… / ja muotoutuvat seinämiksi. // Sitten syvänhiljaista // makaan yksinäisyydessä. // Ensin / saapuu siipien havina, laulu // viimein…

Lue lisää
photo

Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa: Inspiraatiota tämän päivän tarinankertojille

Päivi Koivisto, 10.1.2021

Helpoin koulu kirjoittamiseen on lukeminen. Mahdollisimman erilaisen kirjallisuuden: romaanien, runojen, esseiden, kokeellisten tekstien, tietokirjojen… Elokuvastakin on apua. Missä muussa lajissa vetävän juonen formaatti on viety yhtä pitkälle kuin Hollywood-elokuvassa? Ei ihme, että Jani Saxellista on tullut kirjailija, sillä hän toden totta on lukenut paljon. Hänen kirjoitusoppaansa Tanssii kirjainten kanssa (2020) sisältää kymmeniä esimerkkejä romaanien kerronnallisista ratkaisuista. Välillä…

Lue lisää
photo

Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan

Markku Soikkeli, 6.1.2021

Katja Kaukonen on niitä kotimaisen proosan hiljaisia puurtajia, jotka tekevät hyvin omanlaistaan sanataidetta välittämättä mediahuomiosta ja genretrendeistä. Kaukosen novellikokoelma ja neljä romaania ovat tyyliltään hyvin samanlaisia, historiaa luonnonvoimien myllerrykseen rinnastavia tajunnanvirtakuvauksia. Lähin vertailukohta kotimaisessa perinteessä voisi olla Marja-Liisa Vartion tai Markku Pääskysen proosa, tosin Kaukosen kiinnostusta leikitellä historian solmukohdilla voisi verrata myös islantilaisen Sjónin fantisoivaan kansankuvaukseen. Kaukosen uusin romaani…

Lue lisää
photo

Nura Farah: Aurinkotyttö

Hannele Puhtimäki, 31.12.2020

Hämmästyin huomatessani, että Nura Farahin Aavikon tyttäret -esikoisromaanin (2014) ilmestymisestä on kulunut jo niinkin monta vuotta; niin kirkkaana se silloin jäi mieleeni. Aurinkotyttö jatkaa kuvaamalla samaa sukua Somalian paimentolaisalueella. Aavikon tyttäret -kirjassa päähenkilönä on rohkea ja itsepäinen, paremmasta elämästä haaveileva Khadija. Tässä kirjassa hän on yhdentoista lapsen äiti. Maailmaa katsellaan nyt hänen tyttärensä Shamsun silmin 1970-luvulla. Shamsu on tiedonhaluinen…

Lue lisää

Kotimainen proosa

photo

Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan

Markku Soikkeli, 6.1.2021

Katja Kaukonen on niitä kotimaisen proosan hiljaisia puurtajia, jotka tekevät hyvin omanlaistaan sanataidetta välittämättä mediahuomiosta ja genretrendeistä. Kaukosen novellikokoelma ja neljä romaania ovat tyyliltään hyvin samanlaisia, historiaa luonnonvoimien myllerrykseen rinnastavia tajunnanvirtakuvauksia. Lähin vertailukohta kotimaisessa perinteessä voisi olla Marja-Liisa Vartion tai Markku Pääskysen proosa, tosin Kaukosen kiinnostusta leikitellä historian solmukohdilla voisi verrata myös islantilaisen Sjónin fantisoivaan kansankuvaukseen. Kaukosen uusin romaani…

Lue lisää
photo

Nura Farah: Aurinkotyttö

Hannele Puhtimäki, 31.12.2020

Hämmästyin huomatessani, että Nura Farahin Aavikon tyttäret -esikoisromaanin (2014) ilmestymisestä on kulunut jo niinkin monta vuotta; niin kirkkaana se silloin jäi mieleeni. Aurinkotyttö jatkaa kuvaamalla samaa sukua Somalian paimentolaisalueella. Aavikon tyttäret -kirjassa päähenkilönä on rohkea ja itsepäinen, paremmasta elämästä haaveileva Khadija. Tässä kirjassa hän on yhdentoista lapsen äiti. Maailmaa katsellaan nyt hänen tyttärensä Shamsun silmin 1970-luvulla. Shamsu on tiedonhaluinen…

Lue lisää
photo

Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä

Merja Leppälahti, 29.12.2020

Pyramidenin kylässä Huippuvuorilla on komea Leninin patsas, mutta kylän asukkaat ovat poissa. Kylä on aikanaan ollut kukoistava hiilikaivoskylä ja yksi neuvostoajan mallikylistä. Nykyään siellä käy kesäaikaan turisteja, mutta talvella paikalla on vain muutama ihminen pitämässä paikkoja kunnossa. Vanhoja talviasukkaita ovat Mihail, Jelena, Vera ja Sergei. Yhdeksi talveksi on palkattu mukaan myös suomalainen Kiril. Huippuvuorilla ei…

Lue lisää
photo

Petteri Sihvonen: Kolkko

Irene Vehanen, 28.12.2020

Petteri Sihvosen esikoisromaani Kolkko on runsaudensarvi, jossa kirjailijan mukaan on paljon omaelämäkerrallisuutta ja itsereflektiota. Päähenkilö Petrus Sihto lukee Siperian junassa käsikirjoitustaan näkymättömälle kuulijalle, ikään kuin junan muille matkustajille, ja näistä erityisesti yhdelle. Hän puhuu miehistä ja naisista, seksistä ja rakkaudesta, taloudesta ja uusliberalismista. Teoksessa voi sanoa olevan paljon punnittua puhetta. Kertoja kommentoi ja reflektoi omaa kirjoittamistaan –…

Lue lisää
photo

Tuuve Aro: Kalasatama

Herman Raivio, 21.12.2020

Suomessa on puolen vuoden sisällä ilmestynyt kaksi autofiktiota, joissa löydetään lesboidentiteetti ilman suuria ongelmia tai häpeää, Tiina Tuppuraisen Kuvittelen sinut vierelleni (Karisto) ja Tuuve Aron Kalasatama (WSOY). Häpeän puuttuminen kertoo todennäköisesti ajan hengestä, jossa suositaan häpeän tunteen häpeämistä. Toisaalta kyse voi olla siitä, että sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan nykyään myönteisemmin kuin koskaan aiemmin. Molemmat teokset kuvaavat yksilön initioitumista suljettuun yhteisöön. Teokset…

Lue lisää

Kotimainen lyriikka

photo

Vesa Lahti: Laulaisit minulle mustakärki

Riikka Palander, 11.1.2021

Vesa Lahden neljännen runoteoksen Laulaisit minulle mustakärki mottoruno esittää häivähdyksen kokoelman teemoista: yksinäisyys eräänlaisena eristyneisyytenä sanattomuuteen ja siitä kehittyvä laulu, joka ikään kuin rakentuu sillaksi sinän luo. ”Kaikki alkaa alusta ja / kivijärkäleet vyöryvät, putoavat / yksi toisensa… / ja muotoutuvat seinämiksi. // Sitten syvänhiljaista // makaan yksinäisyydessä. // Ensin / saapuu siipien havina, laulu // viimein…

Lue lisää
photo

Ester Nuori Leppä: Suo sammalta

Janne Löppönen, 2.12.2020

Kaikki alkoi Facebook-päivityksestä: ”Oma kustantamo nimeltään Esterin Kirja – uhka vai mahdollisuus?” Idea sai runsaan kannatuksen, ja niin Ester Nuori Leppänä tunnettu runoilija Essi Leppänen päätti perustaa oman kustantamon. Vuodesta 2017 toiminut Esterin kirja on noussut olennaiseksi toimijaksi alati laajenevalla ja monipuolistuvalla pienjulkaisujen kentällä. Tähän mennessä kustantamo on julkaissut neljä runovihkoa sekä runouteen keskittyvää OI-zineä seitsemän numeron…

Lue lisää
photo

Miia Toivio: Sukupuutot

Sanni Purhonen, 27.9.2020

Miia Toivion neljännessä runokokoelmassa ollaan katoavien asioiden äärellä. Kokonaisuudesta hahmottuu puhuja tai useampia, jotka elävät materiaalisesti etuoikeutettua elämää. He saattavat kuvitella valitsevansa vapaasti yltäkylläisistä vaihtoehdoista, istua kaikessa rauhassa syömässä leivoksia Luxembourgin puistossa tai käyskennellä asuntomessualueella. Kaikkea kuitenkin leimaa ahdistus syvällisemmän tarkoituksen tai todellisen yhteyden puuttumisesta. Suorimmillaan sukupuutto viittaa tietysti ympäristöongelmiin. Ekokriittinen kuvasto, esimerkiksi lumen sulaminen vedeksi, toistuu….

Lue lisää
photo

Natalia Kallio: She Needs Bigger Boots

Sofia Blanco Sequeiros, 7.9.2020

Natalia Kallion esikoisteos She Needs Bigger Boots on jotain runokirjan, ihmeidentekovälineen ja markkinointituotteen väliltä. Se on englanninkielinen manifesti-aforismi-runokokoelma, jonka tavoitteena on muuttaa maailmaa konkreettisesti, tehdä siitä parempi paikka kaikille. Runojen puhuja vaatii itselleen ja muille täysiä ihmisoikeuksia, isompia saappaita, parempia mahdollisuuksia elää hyvää elämää. Hän haluaa syrjään jätettyjen äänet kuuluviin. Kallio on esittänyt teoksen tekstejä…

Lue lisää
photo

Jonimatti Joutsijärvi: Esiinkaivatut

Sanni Purhonen, 31.8.2020

Jonimatti Joutsijärven laaja runoteos Esiinkaivatut avautuu moneen suuntaan. Runoissa ollaan ainakin esiinkaivamassa sukujuuria. Niiden kautta avautuvat niin yksilön subjektiivinen historia kuin laajemmin jopa koko ihmiskunnan historia. Samalla kaivataan yhteyttä toisiin ihmisiin. Heti alkuun puhutellaan “rakkaita esivanhempia” ja nimetään tietylle suvulle keskeisiä paikkoja, tässä tapauksessa Salla. Välillä perinteisiin maisemiin matkustetaan. Runojen puhuja suree usein sitä, miten…

Lue lisää

Ulkomainen kirjallisuus

photo

Nadeem Aslam: Kultainen legenda

Merja Leppälahti, 29.12.2020

Nadeem Aslam on pakistanilassyntyinen brittikirjailija. Hänen perheensä muutti Pakistanista Britanniaan Aslamin ollessa 14-vuotias. Aslam opiskeli biokemiaa Manchesterin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken kirjoittamisen vuoksi. Hänen vuonna 1993 julkaistu esikoisteoksensa Season of the Rainbirds (ei suomennettu) sai useita palkintoja. Tähän mennessä Aslam on julkaissut viisi romaania, joista kaksi on suomennettu ennen Kultaista legendaa.   Uskontojen jakolinjat Elokuussa 1947 brittien…

Lue lisää
photo

Willy Kyrklund: Odysseuksen soutaja

Veli-Matti Huhta, 17.12.2020

Toki tuntee 3500-sivuinen Lexikon der Alten Welt (1965) Elpenorin: ”Odysseuksen toveri, joka Kirken saarelta lähdettäessä kuoli pudottuaan palatsin katolta. Odysseus kohtasi Elpenorin manalassa ja täytti hänen toiveensa kunnollisesta hautaamisesta. Hauta sijaitsi Latiumissa”. Elpenor oli sankareista huomaamattomimpia. Ääneen hän pääsi kerran, Odysseian 11. laulussa. Aika-ajoin Länsimainen Kulttuuri on kuitenkin kiinnittänyt huomiota tähän Odysseuksen soutumieheen: hän löysi…

Lue lisää
photo

Agustina Bazterrica: Rotukarja

Merja Leppälahti, 12.12.2020

Argentiinalaisen Agustina María Bazterrican (s. 1974) teos Rotukarja on herättänyt huomiota karmivalla aiheellaan. Maapallon eläimistöön on iskenyt outo virus. Koska eläimet ovat taudin saastuttamia tai taudin pelossa hävitetty, tavallista tuotantoeläinten lihaa ei ole tarjolla. Lihakauppiaat myyvät kuitenkin erikoislihaa. Tarjolla on erikoisfileetä, erikoiskylkeä ja erikoismunuaisia, mutta valikoimissa on myös korvia, peniksiä ja sormia. Osa ihmisistä on nimittäin muuttunut…

Lue lisää
photo

Maggie Nelson: Jane – Eräs murha / Punaiset osat

Juri Nummelin, 9.11.2020

True crime- eli tosirikoskirjallisuus on vanha lajityyppi, joka on elänyt renessanssia viimeiset kymmenen vuotta. Lajin historia alkaa Police Gazette -lehden perustamisesta Yhdysvalloissa vuonna 1845. Lehdessä julkaistiin kuvauksia kuohuttavista rikoksista ja säädyttömyyksistä. Myöhemmät tosirikoslehdet olivat lukemistolehtien pohjimmaista sakkaa, täynnä sensaatiomaisia ja usein keksittyjä kuvauksia raaoista rikoksista ja verisistä väkivallanteoista. Lehdillä oli sellaisia nimiä kuin Official Detective tai Uncensored…

Lue lisää
photo

Malin Lindroth: Vanhapiika

Päivi Koivisto, 8.11.2020

Malin Lindrothin Vanhanpiian alku tekee vaikutuksen. Lindroth kertoo kammottavasta ennustuksesta, joka hänelle lausuttiin vaihto-oppilasvuotena missäpä muualla kuin ulkonäkökeskeisessä Yhdysvalloissa: ”But don’t you worry, honey! Nobody will ever want to date you!” (s. 12). Pahan haltiattaren ennustuksen tavoin sanat muuttuivat vuosien mittaan todeksi. Lindroth tunnustaa itseään säästelemättä tässä parillisten yhteiskunnassa kuuluvansa niihin, joita kukaan ei ole valinnut….

Lue lisää

Tietokirjallisuus

photo

Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa: Inspiraatiota tämän päivän tarinankertojille

Päivi Koivisto, 10.1.2021

Helpoin koulu kirjoittamiseen on lukeminen. Mahdollisimman erilaisen kirjallisuuden: romaanien, runojen, esseiden, kokeellisten tekstien, tietokirjojen… Elokuvastakin on apua. Missä muussa lajissa vetävän juonen formaatti on viety yhtä pitkälle kuin Hollywood-elokuvassa? Ei ihme, että Jani Saxellista on tullut kirjailija, sillä hän toden totta on lukenut paljon. Hänen kirjoitusoppaansa Tanssii kirjainten kanssa (2020) sisältää kymmeniä esimerkkejä romaanien kerronnallisista ratkaisuista. Välillä…

Lue lisää
photo

Maria Mäkelä, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola & Tytti Rantanen (toim.): Kertomuksen vaarat: kriittisiä ääniä tarinataloudessa

Joonas Säntti, 20.12.2020

Olemme kaikki nykyään tarinankertojia. Jokaisen meistä pitäisi löytää tai muokata oma elämäntarinansa, joka on sekä sama että eri asia kuin identiteetti. Menestyäkseen niin yksilöillä, puolueilla kuin urheilujoukkueillakin pitää olla jokin tarina, mikä on sekä sama että eri asia kuin strategia. Suuret yritykset ovat tarinallisen innon edelläkävijöitä: Facebook antaa ryhmiensä aktiivisimmille sisällöntuottajille automaattisesti ”visuaalisen tarinankertojan” manttelin,…

Lue lisää
photo

Raisa Porrasmaa: Auringonjumalattaren tyttäret. Naiskohtaloita muinaisesta Japanista.

Merja Leppälahti, 26.11.2020

Japanologi Raisa Porrasmaa on julkaissut aikaisemmin Japania käsittelevät kirjat Japani pintaa syvemmältä: muutakin kuin sake, sushi ja samurait (2012) ja Temppelin hämärästä matsurin vilinään: nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan (2014). Porrasmaa on Japanin tutkija, ja hän myös kääntää japanilaista kirjallisuutta suoraan japanista. Hänen uusin kirjansa keskittyy Japanin naisten historiaan keskeisinä teemoina valta, uskonto ja seksuaalisuus. Auringonjumalattaren tyttäret rakentuu seitsemästä luvusta,…

Lue lisää
photo

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen: Ruotsin Akatemian romahdus

Sanna Nyqvist, 22.11.2020

Syksyllä 2017 Dagens Nyheterin nuori toimittaja Matilda Gustavsson julkaisi artikkelin, jonka seurauksena Ruotsin Akatemia syöksyi historiansa pahimpaan kriisiin. Kaksi vuotta myöhemmin Gustavssonilta ilmestyi kirja Yhdeksästoista jäsen (Klubben, 2019), joka taustoittaa tarkasti noita dramaattisia tapahtumia, ja nyt kirjasta on tekeillä elokuvakin. En tiedä, voiko skandaalin onnistuneesti kääntää fiktion kielelle, mutta tietokirjaversio tapahtumista on perusteltu. Yhdeksästoista jäsen on…

Lue lisää
photo

Sari Kivistö: Jobista Orwelliin – Kärsimys kirjallisuudessa

Jaakko Vuori, 31.10.2020

Vanhan testamentin Jobin kirja on yksi länsimaisen kulttuurin peruskertomuksista. Jokainen tunnistaa kertomuksen Jobista, rehellisestä ja jumalaapelkäävästä kunnon miehestä, jota Saatana koettelee Jumalalta luvan saatuaan. Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Sari Kivistö tarttuu Jobin kirjaan teoksessaan Jobista Orwelliin – Kärsimys kirjallisuudessa (2020). Kivistö lukee Jobin kirjaa eräänlaisena länsimaisen kirjallisuuden prototekstinä suhteessa kärsimyksen oikeutuksen kysymyksiin kirjallisuudessa. Kivistön mukaan Jobin…

Lue lisää

Muu kirjallisuus

photo

Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? – Esseitä ajastamme

Esa Mäkijärvi, 12.1.2021

Emme voi ilmeisesti elää sovussa, vaikka kirjailija ja tutkija Merete Mazzarella (s. 1945) sitä tuoreissa esseissään toivookin. Yhteiskunnat ovat kaikkialla maailmassa yhä jakautuneempia. Kilpailevat leirit taistelevat resursseista, kuten rahasta ja vallasta, joskus yhtä naurettavasti kuin Mad Max-elokuvien raakalaisjengit välttämättömyyksistä eli polttoaineesta ja vedestä. Tällaisen kuvan osa mediasta ainakin haluaa meille antaa. Todellisuus lienee mutkikkaampi ja monisyisempi,…

Lue lisää
photo

Hannu Mäkelä: Suunnitelma loppuelämän varalle

Irene Vehanen, 27.12.2020

Pitkän uran kirjailijana tehneen Hannu Mäkelän 75-vuotiaana kirjoittama esseeteos Suunnitelma loppuelämän varalle ja erityisesti siinä muodostuva ”Huoneentaulu” tarjoavat paneutuvalle lukijalle runsaasti ajateltavaa. Tekstin kanssa on helppo keskustella. Kirja on myös muistelma, ja siksi siinä korostuvat lapsuus ja nuoruus. Kirjailija tarkastelee elämäänsä rauhallisella mielellä ja pohtii matkan varrella oppimaansa. Nimestä huolimatta varsinaisesta suunnitelmasta ei niinkään ole…

Lue lisää
photo

René Girard: Kellariloukon psykologia

Markku Soikkeli, 18.11.2020

Olen uskonut tietäväni olennaisen Fjodor Dostojevskista ja Albert  Camus’ta, kun olen lukenut sekä Rikos ja rangaistus -romaanin että Sivullisen. Näiden klassikoiden varaanhan rakentuu jo olennainen osa filosofisena kaunokirjallisuutena pidettyä proosaa. Mutta René Girardin mielestä kyseisten teosten tunteminen ei anna kuin aavistuksen siitä, mihin kyseiset kirjailijat pyrkivät. René Girardin esseistä koottu Kellariloukon psykologia (2019) on perusteellinen analyysi paitsi Dostojevskin taiteesta…

Lue lisää
photo

Helmi Kajaste: Rakenna, kärsi ja unhoita

Herman Raivio, 30.9.2020

Kaksi kirjaa. Molemmissa katsotaan, toisessa elokuvia, toisessa tv-sarjoja. Elokuvaa katsotaan arkkitehtuurin läpi (tai arkkitehtuuria elokuvan läpi), tv-sarjoja tunteiden. Kummatkin teokset ovat Kosmoksen julkaisemia.   Elokuva tilassa Helmi Kajaste yhdistää esikoisteoksessaan Rakenna, kärsi ja unhoita arkkitehtuurin ja elokuvan. Yhdistelmä on kiehtova ja harvinainen varsinkin samassa teoksessa. Mieleen tulee vain ranskalaisfilosofi Paul Virilio, joka on kirjoittanut arkkitehtuurista…

Lue lisää
photo

Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita

Jani Saxell, 19.8.2020

Tätä kirjoittaessani Suomessa on pitkälti selätetty koronan ensi aalto. Matkailukin elpyy varovasti, kotimaan kohteet ja Baltia edellä. Mikä voisikaan olla käsidesin hajussa ja hamstrattujen vessapaperirullien keskellä vietetyn kevään jälkeen vapauttavampaa kuin patikoida rinkka selässä kansallispuistoissa, vaikkapa kavuta Kolin huipun kansallismaisemaan Pohjois-Karjalassa? Paitsi, että Riikka Kaihovaaran (s. 1980) syväekologisessa esikoisesseekokoelmassa kansallispuistot edustavat luonnosta vieraantuneen ihmisen, Homo…

Lue lisää