Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Arkiv

Hae sivustolta

Kirjoita hakusana ja paina enter.

Uusimmat arvostelut

photo

Michael O´Loughlin: Runoja

Satu Manninen, 3.12.2019

Irlantilaisen runoilijan Michael O´Loughlinin Runoja vie lukijan yhteiskunnan hämäriin nurkkiin, öisille kaduille, nuhjuisiin baareihin ja joutomaille. Valikoima koostuu O`Loughlinin runoista vuosilta 1980–2015. Irlantilaista nykyrunoutta ei ole juurikaan suomennettu, joten Runoja tarjoaa näköalan paitsi maan runouteen myös irlantilaiseen yhteiskuntaan. O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä. Poetry International ‑verkkosivuilla O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä, sukupolven joka on vieraantunut…

Lue lisää
photo

Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Maailmojen loput

Pasi Salminen, 1.12.2019

Kaikki eivät pidä kunnia-asianaan lukea loppuun aloittamaansa kirjaa. Jos alku on tylsä, kirja on helppo nakata nurkkaan. Tarinankertojat panostavatkin usein aloituksiin, jotta lukija ylipäätään jatkaisi kirjaa eteenpäin. Kirjojen lopetukset tuntuvat sen sijaan jäävän usein vähemmälle huomiolle, vaikka ne vaikuttavat suuresti siihen, minkälainen kokonaiskuva lukijalle teoksesta muodostuu. Mieleenpainuvat aloitukset tuntuvat kuitenkin yleisemmiltä kuin mieltä kaivelemaan jäävät…

Lue lisää
photo

Soili Pohjolainen: Valuvika

Noora Yrttiaho, 27.11.2019

Soili Pohjolaisen toisen romaanin Valuvika keskiössä on omia lapsia suunnitteleva Maria ja hänen isoisänsä Arttu.  Marian suhde äitiinsä on hankala ja etäinen.  Äiti soittaa ja vaatii häntä menemään Pohjois-Karjalaan katsomaan Artun perään. Äiti on itse liian kiireinen, äiti on aina. Parisuhderiidan päätteeksi Maria päättää hetken mielijohteesta ajaa isoisän luo. Perillä odottaa pienoinen järkytys. Isoisä ei…

Lue lisää
photo

Erkka Filander: Adoraatio eli Seremonia Johannes Kastajalle.

Janne Löppönen, 25.11.2019

Erkka Filander on nuori runoilija, mutta hänen runoutensa on tinkimättömän epäajanmukaista. Esikoiskokoelma Heräämisen valkea myrsky (2013) otti vaikutteita englantilaisesta romantiikasta, ja sitä seurannut Torso (2016) käsitteli marttyyriutta fragmentin keinoin. Filanderin äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä; siinä on jotain pikkuvanhaa, joidenkin kriitikkojen mielestä jopa tosikkomaista. Äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä;…

Lue lisää
photo

Maija Muinonen: sexdeathbabies

Joonas Säntti, 21.11.2019

Kertovan proosan monimuotoistuminen on näkynyt viime vuosina ilahduttavan laajasti suomalaisessa kirjallisuudessa. Yhtenä ilmiönä siihen on liittynyt tarinallisuuden, henkilöiden ja kertojien tapaisten romaanilajin vakioelementtien oudontaminen. Nykyfiktiossa voi kohdata myös kertojanääniä, jotka haamuilevat jossain perinteisen minä-kerronnan, vähemmän paikantuneen semi-persoonallisuuden ja dramaattisen monologin välimaastossa. Tällaiset kertojat ovat hieman beckettlaisittain tietoisia näyttämöllä olostaan ja asemastaan esityksen osana. Heillä on…

Lue lisää

Kotimainen proosa

photo

Soili Pohjolainen: Valuvika

Noora Yrttiaho, 27.11.2019

Soili Pohjolaisen toisen romaanin Valuvika keskiössä on omia lapsia suunnitteleva Maria ja hänen isoisänsä Arttu.  Marian suhde äitiinsä on hankala ja etäinen.  Äiti soittaa ja vaatii häntä menemään Pohjois-Karjalaan katsomaan Artun perään. Äiti on itse liian kiireinen, äiti on aina. Parisuhderiidan päätteeksi Maria päättää hetken mielijohteesta ajaa isoisän luo. Perillä odottaa pienoinen järkytys. Isoisä ei…

Lue lisää
photo

Maija Muinonen: sexdeathbabies

Joonas Säntti, 21.11.2019

Kertovan proosan monimuotoistuminen on näkynyt viime vuosina ilahduttavan laajasti suomalaisessa kirjallisuudessa. Yhtenä ilmiönä siihen on liittynyt tarinallisuuden, henkilöiden ja kertojien tapaisten romaanilajin vakioelementtien oudontaminen. Nykyfiktiossa voi kohdata myös kertojanääniä, jotka haamuilevat jossain perinteisen minä-kerronnan, vähemmän paikantuneen semi-persoonallisuuden ja dramaattisen monologin välimaastossa. Tällaiset kertojat ovat hieman beckettlaisittain tietoisia näyttämöllä olostaan ja asemastaan esityksen osana. Heillä on…

Lue lisää
photo

Juha Siro: Yllämme kaartuva taivas

Outi Hytönen, 19.11.2019

Yllämme kaartuva taivas on väkivaltainen romaani. Väkivaltaa on jokaisessa luvussa. Ensimmäisessä luvussa ammutaan poika. Toisessa harjoitetaan henkistä väkivaltaa pakottamalla poika opettelemaan pianonsoittoa. Kolmannessa isä lyö poikaa vyöllä. Sitten: raakaa koulukiusaamista, puhumattomaksi alistettu poika, taulu, jossa sodan uhrien apua anovia käsiä, isä on ollut mukana upottamassa Lusitaniaa, kadulla tavattu uhkaava mies saa maanpetostuomion, sodan runnomia ruumiita,…

Lue lisää
photo

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

Antti Ojala, 14.11.2019

”Olen varma, että jos voisin uneksia delfiineistä joka yö, elämäni olisi huomattavasti miellyttävämpää ja ahdistukseni viimeinkin päästäisi minut kokonaan otteestaan.” Delfiinit ovat nisäkkäitä, jotka suunnistavat kaikuluotauksen avulla ja hahmottavat ympäristöään sitä kautta. Niitä pidetään fiksuina olentoina, jotka ovat auttaneet jopa merihätään joutuneita ihmisiä. Monimutkaisten sosiaalisten verkostojen täytyy kuitenkin olla niille stressaavaa, puntaroi kirjailija Harry Salmenniemi…

Lue lisää
photo

Anja Erämaja: Imuri

Noora Yrttiaho, 3.11.2019

Imuri on kolmen päivän romaani, jossa tunnit vyöryvät ja kalenteri muistuttaa: deadline. Teos on kertomus yksinyrittäjästä, perheestä ja paheista. Arjen uuvuttavuuden ja aikataulun painaessa päälle imurointi jää väliin, mutta huono omatunto ei. Imuri muistuttaa olemassaolostaan ja tekemättömyydestä, vaikka koko ajan kirjan päähenkilö Kristiina tekee ja tekee. Hän herättää lapset, kestää alkoholistimiestään ja kohtaa äidin kuoleman….

Lue lisää

Kotimainen lyriikka

photo

Erkka Filander: Adoraatio eli Seremonia Johannes Kastajalle.

Janne Löppönen, 25.11.2019

Erkka Filander on nuori runoilija, mutta hänen runoutensa on tinkimättömän epäajanmukaista. Esikoiskokoelma Heräämisen valkea myrsky (2013) otti vaikutteita englantilaisesta romantiikasta, ja sitä seurannut Torso (2016) käsitteli marttyyriutta fragmentin keinoin. Filanderin äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä; siinä on jotain pikkuvanhaa, joidenkin kriitikkojen mielestä jopa tosikkomaista. Äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä;…

Lue lisää
photo

Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa

Sofia Blanco Sequeiros, 22.10.2019

Kristian Blombergin neljäs runokokoelma Kaikessa hiljaisuudessa kuvaa maailmaa ja sen ilmenemistä ihmiselle. Runot ovat rauhallisia ja paikoitellen miellyttävän raskaita. Kaikessa hiljaisuudessa ei ole kirja, jota toivoo lyhyemmäksi tai pidemmäksi, helpommaksi tai vaikeammaksi, pienemmäksi tai suuremmaksi tai hitaammaksi tai nopeammaksi kuin se on. Teos on erinomainen. Kaikessa hiljaisuudessa on vieras objekti, kaunis ja käsittämätön. Helsingin Sanomien…

Lue lisää
photo

Mikko Väänänen: Minä heiluu

Sanni Purhonen, 3.10.2019

Mikko Väänäsen esikoisteoksessa minän asema tuntuu kokoelman nimestä lähtien epävarmalta.  Ei siis pidä ihmetellä, jos minää tai mahdollisia muita runojen puhujia ympäröivä todellisuus on hiukan epävarma. Tämä ei tarkoita, että nyt liikuttaisiin missään vieraissa galakseissa. Päinvastoin, pieniä runoja hallitsevat enimmäkseen hyvin arkiset kuvat, vessanpöntöllä istumisesta sauvakävelyyn ja tiskaamiseen. Ehkäpä minää horjuttaa juuri pienimuotoisen elämän banaalius….

Lue lisää
photo

Lauri Vanhala: Graavatun tarunot ja lorunot

Janne Löppönen, 15.6.2019

Tämä ei ole mikään tavallinen kirja. Näin ainakin kirjan ulkoinen olemus viestii. Graavatun tarunot ja lorunot on massiivinen esine, suhteettoman suuri jopa sivumääräänsä nähden ja painoltaan laajan sanakirjan luokkaa. Ikään kuin kirja yrittäisi vakuuttaa lukijan omasta materiaalisuudestaan. Ehkä kyseessä on vastalause digitalisaatiolle, sotahuuto (ennenaikaisesti julistettua) ”kirjan kuolemaa” vastaan. Yhtä outo on kirjan nimi, jossa on…

Lue lisää
photo

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

Sanni Purhonen, 7.5.2019

Nelli Ruotsalaisen (s. 1989) esikoisteoksessa on nimeä myöten kauttaaltaan uhmakas julistamisen tunnelma: Täällä en pyydä enää anteeksi. Päiväkirjamainen tunnustuksellisuus ja julistaminen eivät onneksi tarkoita sen paremmin huumorintajuttomuutta kuin sisällön unohtamista kaiken paatoksen alla. Mitä sitten julistetaan? Kokonaisuudelle kuvittelee mielellään yhden puhujan, jonka eri puolia ja elämänvaiheita seuraa lukemisen aikana. Omaelämäkerrallisuuden vaikutelmaa vahvistaa valokuvakuvitus osien välissä…

Lue lisää

Ulkomainen kirjallisuus

photo

Michael O´Loughlin: Runoja

Satu Manninen, 3.12.2019

Irlantilaisen runoilijan Michael O´Loughlinin Runoja vie lukijan yhteiskunnan hämäriin nurkkiin, öisille kaduille, nuhjuisiin baareihin ja joutomaille. Valikoima koostuu O`Loughlinin runoista vuosilta 1980–2015. Irlantilaista nykyrunoutta ei ole juurikaan suomennettu, joten Runoja tarjoaa näköalan paitsi maan runouteen myös irlantilaiseen yhteiskuntaan. O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä. Poetry International ‑verkkosivuilla O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä, sukupolven joka on vieraantunut…

Lue lisää
photo

Robert Coover: Huck lännen mailla

Matti Lundberg, 27.10.2019

On paha mennä sanomaan kuinka amerikkalaisen kirjallisuuden kivijalka Mark Twain olisi suhtautunut Robert Cooverin kirjaan. Olisiko suuri humoristi ymmärtänyt millaisiin rooleihin nuoruuden kepposia tekevät Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat Cooverin kirjassa kasvaneet? Tomista on sukeutunut egoistinen liikemies ja intiaanientappaja, kun taas Huckleberry on vajonnut epäonniseksi kulkuriksi, jonka sydän on puhdasta kultaa. Vaihtelua saadaan hirttäjäisistä, joilla…

Lue lisää
photo

Amos Oz: Juudas

Jani Saxell, 20.10.2019

Kuka olikaan Kariotin Juudas? Opetuslapsi, joka kavalsi Jeesuksen suudelmalla ja sai teosta palkakseen 30 hopearahaa. Jälkimaine ei ole häntä todellakaan imarrellut. Dante sijoitti Jumalaisessa näytelmässään Juudaksen helvetin alimpaan osaan, toisten myyttisten mittojen petturihahmojen eli Brutuksen ja Cassiuksen kansa yhdessä kärsimään. Juutalaiset katsottiin Jumalan tappajiksi, ja Juudas heistä pahimmaksi. Kristityt saivat kavalan, rahanahneen juutalaisen arkkityypistä potkua…

Lue lisää
photo

Zelda Fitzgerald: Lahjakas tyttö

Joonas Säntti, 14.10.2019

Kun ensimmäinen painos Zelda Fitzgeraldin (1900–1948) kootuista teksteistä ilmestyi Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa, kirjailija Mary Gordon aloitti esipuheen korostamalla elämäntarinan merkitystä juuri naiskirjailijoiden ymmärtämisen kannalta. Tämän kirjailijan kohdalla siihen perehtyminen on jo velvollisuus, hän totesi, ja jatkoi vertaamalla Zeldaa Marilyn Monroen asemaan sukupolvensa kulttuurisena ikonina. Molempia ihailtiin tietynlaisen naiseudem ja elämäntavan symboleina, samalla kun heidän omaa…

Lue lisää
photo

Sjón: CoDex 1962

Markku Soikkeli, 6.10.2019

Islantilaisella kirjailijalla, Sjónilla (oik. Sigurjon Sigurdsson, s. 1962) on taiteilijanimimerkki niin kuin laulaja Björkillä, joka muistetaan mainita aina kirjailijan tuotannon yhteydessä. Muitakin yhtymäkohtia löytyy näiden tyylilajeja fuusioivien taiteilijoiden välillä. Sjónin tarinat koostuvat monenkirjavista aineksista, joissa hyödynnetään mielikuvia taruperintönsä säilyttäneistä islantilaisista. Björkin laulujen tavoin ainesten yhdistely näyttää improvisoidulta ja luovan ilon valtaamalta – paitsi milloin se…

Lue lisää

Tietokirjallisuus

photo

Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Maailmojen loput

Pasi Salminen, 1.12.2019

Kaikki eivät pidä kunnia-asianaan lukea loppuun aloittamaansa kirjaa. Jos alku on tylsä, kirja on helppo nakata nurkkaan. Tarinankertojat panostavatkin usein aloituksiin, jotta lukija ylipäätään jatkaisi kirjaa eteenpäin. Kirjojen lopetukset tuntuvat sen sijaan jäävän usein vähemmälle huomiolle, vaikka ne vaikuttavat suuresti siihen, minkälainen kokonaiskuva lukijalle teoksesta muodostuu. Mieleenpainuvat aloitukset tuntuvat kuitenkin yleisemmiltä kuin mieltä kaivelemaan jäävät…

Lue lisää
photo

Jyrki Pellinen: Auringon silmä

Jari Olavi Hiltunen, 29.10.2019

”Muistan sen hetken. Kun auringon valo niin kirkas, oikea valo, siitä ei nähnyt kuin horisontissa pilkottavat mustat tornit, jotka vähitellen toin vastaan tuttuina ja taas sivuille avautuvina sisään käytävinä elämän osastoina, joissa ei ollut mitään kenellekään ihmeellistä. Kun olin silloin tullut bussilla saareen, kuljettaja sanoi: naps, nyt kaikki ulos. Ollaan perillä taas sillä kertaa.” (s….

Lue lisää
photo

Kersti Juva: Löytöretki suomeen

Tarja Roinila, 24.10.2019

Nalle Puh, Taru sormusten herrasta, Ruohometsän kansa. William Shakespeare, Laurence Sterne, Jane Austen, Charles Dickens, Oscar Wilde, Julian Barnes… Kersti Juvan lähes viisikymmenvuotinen suomentajanura on monipuolinen ja tasokas. Nimikkeitä on kertynyt lähes sata; seuraava on tiettävästi Jane Austenin Järki ja tunteet. Juvan käännökset ovat lapsuudesta saakka kuuluneet minun ja lukuisten suomalaisten elämään itsestään selvän tuntuisesti:…

Lue lisää
photo

Pirjo Lyytikäinen: Pilviä maailmanlopun taivaalla

Jani Saxell, 16.10.2019

Leena Krohn syntyi helmikuussa 1947 sotakorvausten ja säännöstelytalouden maatalousvaltaiseen Suomeen. Jälleenrakennusajan optimismi oli huipussaan Helsingin olympialaisten humussa 1952. Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi ja sotakorvaukset Neuvostoliitolle oli viimein maksettu. Miten tämä kaikki liittyy kirjallisuutemme tajunnanlaajentajaan, eetikkoon ja fantastikkoon? Krohnin kollegat ja ikätoverit ovat ammentaneet kansallisista kohtalonhetkistä ja suomalaisten tavallisista tarinoista. Sama taaksepäin katsominen, Suomi-nostalgia ja…

Lue lisää
photo

Tommi Parkko: Runosta, rakkaudella

Irene Vehanen, 15.10.2019

Tommi Parkon Runosta, rakkaudella -teoksen kunnianhimoiset tavoitteet popularisoida runoutta laajemmalle lukijakunnalle vesittyvät kömpelöihin sanavalintoihin. Varsinkin alussa tulee olo, että kustannustoimittaminen on jäänyt puolitiehen. Samoja asioita toistetaan moneen kertaan, ja pariin ytimekkääseen virkkeeseen tiivistettävissä olevan asian sanomiseen käytetään monta sivua ponnetonta tekstiä. Hyvät ainekset hukkuvat höpinän alle.  Kaiken kaikkiaan kirja kaipaa itseluottamusta; sitä, että runouden suuruus…

Lue lisää

Muu kirjallisuus

photo

Jean-Jacques Rousseau: Yksinäisen kulkijan mietteitä

Pasi Salminen, 17.11.2019

Filosofia kivitetty! Filosofi antoi omat lapsensa orpokotiin! Filosofi pakeni maasta! Monilla saattaa olla mielikuva filosofeista hieman kuivakkaina tyyppeinä. Kirjailija, säveltäjä ja filosofi Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) oli kuitenkin monitahoinen persoona, jonka värikkäistä elämänvaiheista saisi lööppejä ja klikkiuutisia vielä tänäkin päivänä. Eläessään Rousseau oli tunnettu henkilö, jonka vastoinkäymisiä puitiin myös julkisesti. Hän antoi myös itse panoksensa julkisuuskuvaansa…

Lue lisää
photo

Johann Gottfried Seume: Kesä 1805

Outi Hytönen, 31.10.2019

”Lyön vetoa keräämästäni mesimarjakorillisesta ja Vuoksesta vetämästäni hienosta lohesta, ette tiedä, missä maailmankolkassa Sippola sijaitsee, eivätkä kuuluisat maantieteilijätkään voi tulla avuksesi tässä. Kuule siis, Sippola on kerrassaan hieno pieni kylä lappalaisten pohjoisessa paratiisissa Venäjän Suomessa, Lappeenrannan ja Haminan välissä.” (s.119) Tuosta kylästä on kotoisin suomentaja Suvi Valli, joka päätyi saksalaisen Johann Gottfried Seumen (1763‒1810) matkakirjan…

Lue lisää
photo

Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

Merja Leppälahti, 23.7.2018

Kaksi runoilijaa kirjoittaa toisilleen kirjeitä verkkaiseen tahtiin. Kirjassa on kaksitoista kirjettä, kirjoitettu kahden vuoden aikana. Kuulostaa viehättävältä ja rauhalliselta. Puutarhakirjeitä-kirja on kansipapereineen esineenä houkuttelevan kaunis. Kirjan tekstit on taitettu ”kirjemäisiksi” jättämällä oikea reuna tasaamatta. Puutarhat ja kasvien elämänkierto toimivat sekä muistelemisen että kirjoittamisen metaforana. Molemmat ovat kirjoittamisen ammattilaisia, Hannimari Heinolta ilmestyi juuri kolmas runokokoelma, hän…

Lue lisää
photo

Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa

Vesa Rantama, 7.11.2017

Viime kuukausina metsäkeskustelu on jälleen roihunnut kuumana, kun armaan hallituksemme biotaloussuunnitelmat näyttävät ympäristön näkökulmasta vähintäänkin epäilyttäviltä – tämä on huomattu EU-tasolla, kuten oikein onkin[1]. Isänmaallista kansanrintamaa puolustamaan kansallisomaisuuden entistä nopeampaa tuhoamista ja toteuttamaan metsätalouden pikavoittotoiveita on messuttu medioissa kuin käärmettä pyssyyn. Mutta onneksi murros näyttäisi tapahtuneen, eikä kansa enää astele puupeltojen välistä kiltisti karsinaansa viihdytettäväksi….

Lue lisää
photo

Liisa Enwald & Esko Karppanen: Auringon tanssi, pimeän pidot

Artemis Kelosaari, 24.9.2017

Pääsiäiskertomus – tuttu tarina jokaiselle, joka tietää edes perusasiat kristinuskosta. Ja useimmat suomalaisethan tietävät, sikäli kun enemmistö meistä on lapsena istunut koulun uskontotunnilla ja teininä rippikoulussa. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, syö viimeisen ehtoollisen opetuslasten kanssa, joutuu vangituksi oman opetuslapsensa Juudaksen kavaltamana, tuomitaan raivoavan väkijoukon tahdosta, kuolee julmasti ristille naulittuna ja nousee kolmantena päivänä kuolleista. Joku…

Lue lisää