Kirjallisuuskritiikin verkkolehti

Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Valikko

Tekijä: Karo Hämäläinen

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

Jani Saxell, 27.8.2014

Mikä voisi olla perivenäläisempää kuin babuškat, todelliset sankarimummot? Isät toikkaroivat kriisistä kriisiin, äidit ajattelivat urakehitystään. Neuvostoliittolaisten suurkaupunkilasten käsitykset jatkuvuudesta ja elämän kannattelevista voimista henkilöityivät maaseudulta hätiin kutsuttuihin mummoihin. Babuškat pitivät arjen pyörimässä ja piiritetyn Leningradin leivässä. He sinnittelivät sotakommunismin ja rosvokapitalismin vuosien läpi. 2000-luvun alkuvuosina, kun nuoriso ja keskiluokka eivät vielä uskaltaneet haastaa Vladimir Putinia,…

Tomi Huttunen (toim.): Venäläisen avantgarden manifestit

Marissa Mehr, 25.8.2014

Taiteelliset julistukset liitetään usein Keski- ja Etelä-Euroopan 1900-luvun alkupuoliskon villiin avantgardeen. Useimmat tuntevat André Bretonin kirjoittaman Surrealismin manifestin (1925), joka on noussut alan klassikoksi. Harvoin tiedetään, että Venäjällä julistamisen taito kehittyi monipuoliseksi taiteenlajiksi, ja manifestit olivat kymmenien eri kirjallisuusryhmittymien ja suuntausten kantava voima. Venäläisen avantgarden manifestit on ensimmäinen kattava suomennosvalikoima venäläisiä 1900-luvun alun ohjelmajulistuksia. Tomi…

Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla

Satu Taskinen, 20.8.2014

Venäläisen Ljudmila Ulitskajan (s. 1943) romaanin Vihreän teltan alla tarina sijoittuu Neuvostoliittoon Stalinin kuolemasta valtakunnan viimeisiin vaiheisiin. Moskovassa asuvan kirjailijan teos kertoo poliittisesta vallasta, kansalaisten elämästä terrorin uhan alla ja heidän heräämisestään tavoittelemaan vapautta. Se on myös romaani kulttuurin voimasta. Haastattelussa Ulitskaja on sanonut, että nykyinen nuoriso syyttää 1940-luvulla syntyneiden sukupolvea nykyisestä sekasorrosta. Nuoret ihmiset…

Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua

Jani Saxell, 18.8.2014

Kristiina Lähteen (s. 1961) esikoiskokoelmassa Neulametsä (Tammi 1999) juhlitaan mielikuvituksen voittoa pakastevihanneksista. Onneksi kenenkään runoilijan ei tarvitse olla yksioikoisesti joko tai. Lapsuuteen ja nuoruuteen kurottavassa Neulametsässäkin viehättää sen tarinakudelmien moniaineksisuus: arjesta ja ihmistason kokemuksesta tulee kestäviä parsinlankoja, joiden varaan on hyvä fabuloida vaikka mitä. Sama pätee Lähteen toiseen kokoelmaan Bunsenliekki (Teos 2004): leikkisyys, jopa sadunomaisuus…

Juan Manuel: Kreivi Lucanor ja Patronio

Jari Olavi Hiltunen, 13.8.2014

Juan Manuel (1282-1348) oli Espanjan merkittävän keskiaikainen proosakirjailija. Kreivi Lucanor ja Patronio (Libro de los enxiemplos del Conde Lucanor e de Patronio, 1335) on paljon kirjoittaneen kirjailijan ja merkittävän poliitikon pääteos. Se jakautuu viiteen osaan, jotka ovat niin erilaisia, että voi puhua viiden pienoisteoksen kokoelmasta. Laajin ja tunnetuin on kokoelman ensimmäinen osa, joka sisältää noin…

Elämäkerta – epäpuhdas kirjallisuusgenre

Agneta Rahikainen, 12.8.2014

Kirjallisuudentutkijana minua muistetaan jatkuvasti siitä, että kirjailijaelämäkerrat ja sellaisten kirjoittaminen eivät ole aivan vakavasti otettavaa kirjallisuustieteellistä puuhaa. Luultavasti se johtuu osin siitä, että kirjallisuustieteessä hallitsee yhä uuskriittinen tapa erotella elämä ja taide toisistaan. On myös mahdollista, että genren pitkä ja sitkeä perinne, jossa spekuloidaan ja psykologisoidaan hyvin intiimillä tavalla kirjailijan seksuaalisuutta, ajattelua ja psyykkistä terveyttä,…

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius

Mikko Nortela, 11.8.2014

Englanniksi kirjoittava kanadalainen Yann Martel (s. 1963) on kaikkea muuta kuin tavanomainen kirjailija. Hän sotkee todellisuuden ja kerrontatekniikoiden tasoja arvaamattomilla tavoilla ja kerrostaa tarinansa niin, että teoksista löytyy uusien lukukertojen myötä aina uusia ulottuvuuksia. Näin myös hänen kolmannessa suomennetussa teoksessaan, romaanissa Beatrice ja Vergilius (Beatrice and Virgil, 2010)¸ jonka kannessa ei malteta olla viittaamatta Martelin…

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jari Olavi Hiltunen, 6.8.2014

”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton mies, jolla on huomattava omaisuus, on välttämättä vaimon tarpeessa.” Jane Austenin (1775-1817) Ylpeyden ja ennakkoluulon (Pride and Prejudice) romanttinen alkulause tiivistää klassikkoromaanin keskeisen sisällön. Romaanissa on neljä pääteemaa: avioliitto, raha, yhteiskuntaluokka ja itsetietoisuus. Kirjailija lähestyy teemojaan kaukonäköisesti, selväjärkisesti ja piikitellen ihmisten pikkusieluisuudelle. Ylpeyden ja ennakkoluulon julkaisusta tuli kuluneeksi 200…

Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista

Pasi Salminen, 4.8.2014

Uuteen maahan muuttava ihminen harvoin pääsee irti historiastaan, vaikka haluaisi. Yhtäältä tietoisuus omista juurista ja omat perinteet ovat rikkaus, joka kiinnittää ihmisen osaksi yhteisöään. Toisaalta taas ihmiselle voi koitua rasitteeksi se, että hänet nähdään aina ensisijaisesti jonkin ryhmän edustajana eikä yksilönä. Vuosien saatossa Ruotsi on vastaanottanut maahanmuuttajia monin verroin Suomeen verrattuna, ja sadoilla ruotsalaisilla kirjailijoilla…

Alfred Döblin: Erään rentukan murha ja muita kertomuksia

Otto Lappalainen, 30.7.2014

Alfred Döblinin (1878–1957) nimi liitetään Suomessa lähinnä romaaniin Berlin Alexanderplatz (1929, suom. 1979), joka on ansainnut klassikkoasemansa modernistisen kaupunkiromaanin merkkiteoksena. Lääketiedettä opiskelleen ja psykiatriaan erikoistuneen Döblinin omassa vaiheikkaassa elämässä olisi aineksia moneenkin romaaniin. Nyt suomeksi ilmestynyt, hänen nuoruudentuotantoaan edustava novellikokoelma Erään rentukan murha ja muita kertomuksia (Die Ermordung einer Butterblume, 1913) on henkilökuviensa säröisyydessä, aiheiden…

Michel Foucault: Parhaat

Veli-Matti Huhta, 16.7.2014

Michel Foucault´n (1926–1984) sanotaan olevan tämän hetken siteeratuin yhteiskuntatieteilijä. Se voi pitää paikkansa, ja kaiken siteeraamisen alle Foucault voi hautautua. Mies itse kirjoitti pääosin selvästi ja elävästi, mutta kun Tieteessä ja edistyksessä selitetään, mitä Foucault on tarkoittanut, teksti on jo lähes läpitunkematonta. Siksi on hyvä, että vieläkin ilmestyy Parhaat-tyyppisiä kirjoja: ne muistuttavat, miksi Foucault on…

Virginia Woolf: Kiitäjän kuolema ja muita esseitä

Johanna Rossi, 2.7.2014

Jotkin hahmot eivät suostu jäämään nimiksi aikakirjoihin vaan ilmestyvät näköpiiriin säännöllisin väliajoin. Sata vuotta sitten eläneen naiskirjailijan, kirjallisuuskriitikon ja ajattelijan ajankohtaisuuden voisi kuvitella olevan jo hiipumaan päin. Silti häneen törmää; viimeksi Michael Cunninghamin hienossa Tunnit -romaanissa ja sen filmatisoinnissa tai vaikka Vuokko Hovatan tulkitsemassa Virginia-kappaleessa. Miksi Virginia Woolf palaa aina uudestaan? Tämä tulee mieleen erityisesti…

Quintus Horatius Flacchus: Pakinoita antiikin Roomasta

Reijo Virtanen, 25.6.2014

Roomalainen kirjailija Horatius (65–8 eaa.) tunnetaan kirjallisuushistoriassa Runousopistaan, jossa hän korostaa järjen ja filosofisen sivistyksen tärkeyttä runoudessa. Hänen oodinsa lasketaan aikansa lyriikan parhaimmistoon. Mutta hänet tunnetaan myös kaikenlaisten kaavojen murtajana, yhtenä antiikin suurista runosatiirikoista. Runosatiiri oli ainoa kirjallisuudenlaji, jonka roomalaiset ajattelivat keksineensä. Muut oli peritty Kreikasta, kuten kyynikkofilosofi Menippoksen kehittelemä menippeiaksi kutsuttu proosasatiiri. Horatiuksen latinankielisistä…

Silene Lehto: Lumikin sydän

Johanna Venho, 23.6.2014

Lumikin sydän on Silene Lehdon (s. 1979) toinen runokokoelma. Toista kirjaa tavataan sanoa vaikeaksi, esikoisen jälkeiseksi kykyjen punnitsijaksi. Lumikin sydämen runous kurkottaa moneen suuntaan tunnustellen ja liehuttaa avoimia loppuja. On lyhytproosan kertovuutta, kuvarunokokeiluja, aforismin tapailua. Tästä runsaudesta on hyvä lähteä eteenpäin. Pidin Lehdon esikoiskirjasta Hän lähti valaiden matkaan, viihdyin sen raikkaassa ja merellisen-merkillisessä ilmapiirissä. Lumikin…

André Breton & Philippe Soupault: Magneettikentät

Veli-Matti Huhta, 18.6.2014

Kuka sen ensimmäisenä kirjasi ylös, modernin ihmisen viihtymättömyyden, jota postmoderni ihminen ei ole päässyt pakenemaan? Rimbaud tai Baudelaire? Tauti muuttui pandemiaksi 1900-luvulla ja tuotti liukuhihnalla aatteita, oppeja ja ismejä. ”Tämä ruoka-annos tekisi hyvän vaikutuksen missä tahansa pöydässä. Harmi, ettemme enää ole nälkäisiä”, kiteyttävät André Breton ja Philippe Soupault. Breton (1896–1966), ”surrealismin paavi” ja Surrealismin manifestin…

Tero Tähtinen: Virginian hiukset

Anna Tomi, 16.6.2014

Suomalaisen esseelajin nousussa keskeisen aseman saavuttaneen Savukeitaan esseistejä yhdistää paitsi kunnianhimoinen ote esseeseen lajina myös jonkinlainen temaattinen samanmielisyys. Antti Nylénin traditiotietoisen aikalaiskommentaarin ja Ville-Juhani Sutisen spektaakkelianalyysin ohella myös Tero Tähtisen tuotannossa keskeistä on tietynlainen modernin kritiikki. Toisaalta siinä missä esimerkiksi Nylén on leimallisen kiinni länsimaisessa kirjallisessa ja uskonnollisessa perinteessä ja kaunokirjallisessa virtuositeetissa, Tähtinen lainaa esseelajiin…

Rax Rinnekangas: Käyttämättömät tunteet

Seppo Järvinen, 11.6.2014

Reijo ”Rax” Rinnekangas (s. 1954) on taiteemme ja kirjallisuutemme omien polkujen kulkija, eurooppalainen kosmopoliitti. Umpioitunut ja pienten piirien taiteemme kaipaisi hänen kaltaisiaan näkijöitä lisää. Romaani Käyttämättömät tunteet vahvistaa Rinnekankaan omaperäistä taitelijakuvaa. On kerrottava niin, että lukijan ja romaanin selittämätön yhteys syntyy. On kerrottava totuus. Romaanin nimi on viitteellinen. Tunteiden ja tarpeiden hierarkiassa voidaan lähteä liikkeelle…

Teilipyörän paluu

Ville Rauvola, 10.6.2014

”Paul Austerin uusin teos on puhdasta kuraa. Ellei tekijänä olisi itse pyhä Auster, kirjaa olisi tuskin koskaan julkaistu. Austerin muistelmat ovat kumma sekoelma julkaisukelvotonta kirjeenvaihtoa, elokuvanarratiivien kertausta sekä sisäänpäin kääntynyttä hihitystä. Aineisto lienee loppunut Austerilla kesken, koska tämä uusinkin pannukakku on pelkkä kierrätelmä kirjailijan jo loppuun kuluttamista teemoista”, kirjoitti Juhani Brander Turun Sanomissa 17.4.2014. Tuon…

Seuraava sivu »

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto