Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Uusi Medeia

Sanna Nyqvist, 8.5.2000
Christa Wolf: Medeia. Kertomus kuudelle äänelle s., Tammi 2000 Kääntäjä(t): Olli Suominen

Christa Wolfin Medeia, Kertomus kuudelle äänelle on radikaali uudelleen tulkinta antiikin kiehtovimpiin naishahmoihin kuuluvasta Medeiasta, Kolkhiin kuninkaantyttärestä. Tradition mukaan Medeia petti isänsä, surmasi omat lapsensa ja myrkytti aviomiehensä Jasonin uuden rakastetun. Medeia on tarina muukalaisesta, joka hirmutekojensa tähden ajettiin maanpakoon, minne ikinä hän asettuikaan.

Wolf puhdistaa Medeian verenkarvaan kuvan ja näyttää meille voimakkaan, oikeutta etsivän naisen, joka valtakoneistoa uhmatessaan joutuu salajuonten uhriksi. Wolfin Medeiassa kuuluu kaikuja antiikin esikuvilta Euripideeltä, Ovidiukselta ja Senecalta, mutta kulttuurillisesti ja temaattisesti sen läheisin edeltäjä on Bertolt Brechtin ”Die Medea von Lotz”. Brechtin runon Medeia on puolanjuutalainen natsien hallitsemassa Berliinissä: muukalainen, johon projisoidaan kaikki yhteiskunnan ongelmat ja joka uhrataan vallan vakauttamiseksi.

Toisin kuin Brecht Wolf sijoittaa Medeiansa tapahtumat alkuperäiseen ympäristöön, muinaiseen Kolkhiiseen ja Korinttiin, ja haastaa lukijan yhdistämään ne nykyhetkeen. Romaanin Elisabeth Lenkiltä lainatun moton mukaan historia ei ole lineaarinen kehitysprosessi vaan kuin venäläinen
puunukke: aikakaudet sisältävät edeltäjänsä ja toistavat niitä pienin variaatioin. Siksi menneisyyden äänien kuunteleminen voi kertoa meille jotakin nykyisyydestä.

Kysymys vallasta ja siihen väistämättä liittyvästä väkivallasta on Wolfin Medeian polttopisteessä. Medeia pakenee Kolkhiista isänsä hirmuhallintoa vain huomatakseen, että näennäisen vapaan ja oikeudenmukaisen Korintinkin mahti perustuu väkivaltaan ja viattomien uhraukseen. Vallan keskus on sokaiseva: se saa ihmiset unohtamaan mitä he ovat nähneet ja
uskomaan, että uhrit ovat välttämättömiä. Mutta Medeia ei pysty unohtamaan, ja siksi hänestä muodostuu uhka kuninkaalle. Voimakkaana naisena, joka ei Korintin vaimojen tapaan alistu miehensä käskyvaltaan, hän on kaksinkertainen uhka. Kulissien takana alkaa häikäilemätön mustamaalaus ja huhujen levitys, joka lopulta kääntää sekä korinttilaiset että Medeiaa seuranneet kolkhislaiset häntä vastaan. Medeiasta tehdään hirviö, moninkertainen murhaaja ja miesten kastroija.

Wolf osoittaa, miten valta on verkosto, jonka ulkopuolelle kukaan ei voi asettua. Jokainen joutuu jossakin vaiheessa määrittelemään suhteensa vallan keskukseen, eikä oikeiden ratkaisujen tekeminen siinä tilanteessa ole aina mahdollista. Pyrkiessään oikeudenmukaisuuteen Medeia tekee virheitä ja tulee päästäneeksi vallalle tuhoisia voimia. Miksi hän, selvännäkijä, ei pysty aavistamaan tekojensa seurauksia? Onko paikka kuninkaan seurueessa sumentanut hänenkin näkönsä, vai onko hän vain liian luottavainen? Medeian kuusi kertojaa tarjoavat kukin oman versionsa tapahtumista, joten johtopäätösten tekeminen jää lukijalle.

Monitulkintaisuudessaan Wolfin Medeia on pysynyt uskollisena antiikin esikuville. Romaanin voi lukea allegoriana 1900-luvun lopun Saksasta, vapauden ja vaurauden linnakkeesta, jossa voimistuva äärioikeisto pyrkii kieltämään maan oman hirvittävän lähimenneisyyden ja syyttää
yhteiskunnan ongelmista maahanmuuttajia. Toisaalta jännitteen korinttilaisten ja kolkhislaisten välillä voi ajatella heijastavan länsi- ja itäsaksalaisten kitkaista suhdetta. Medeia on myös voimakas puheenvuoro naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää vastaan.

Christa Wolfin Medeia on kiehtova teksti, joka ei hevillä jätä rauhaan useankaan lukukerran jälkeen. Äänet jäävät kaikumaan lukijan mieleen, ei vähiten Oili Suomisen notkean käännöksen ansiosta.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto