Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Sumeansyvää tietoa

Jorma Etto, 28.2.2000
Elina Helander, Kaarina Kailo: Ei alkua ei loppua - saamelaisten puheenvuoro s., Like ja Suomen Rauhanpuolustajat 1999

Saamelaisten puheenvuoro on luovaa häiriköintiä. Lukijan manipuloitu Eurooppa-keskeinen ajatusmaailma rakoilee, kun oppii edes jotenkin ymmärtämään saamelaisten tapaa jäsentää todellisuutta. On pakko avautua viestien moninaisuudelle. Kirjan riveiltä ei helposti löydä valmiiksi tulkittua totuutta. Tulee, kuten pyrkimys on ollutkin, osoitetuksi, että alkuperäiskansoilla on omat rationaaliset tiedonkeruun mallinsa ja tietojärjestelmänsä.

Kyse on eräänlaisesta ”sumeasta tiedosta”, kysymys voi olla suora, vastaus usein näennäisesti sivuun poikkeavaa ”tarinointia”, uusia kysymyksiä, keskustelua, etsiskelevää jutustelua, jota länsimainen aliarviointi voi nimittää ”akkojen tarinoiksi”, ”lasten loruiksi”.

Petteri Laiti sanoo saamelaisesta tiedosta: ”Koulut ovat ottaneet itselleen oikeuden ja vallan kertoa, opettajat on koulutettu pois omasta ympäristöstään niin, että nuorilla ei ole tätä tietoa. Tuloksena on se, että meistä tulee tietämättömiä ihmisiä, joilla on paljon byrokraattista tietoa, mutta meitä ei kukaan ole valmentanut siihen elämään jota elämme. Siitä johtuu, että ihmisillä ei ole todellista taitoa elää tässä maailmassa.”

Elina Helanderin ja Kaarina Kailon haastattelut saavat tärkeytensä ja arvonsa haastateltavien puheitten takia. Lukekaa tarkoin, mitä ovat sanoneet Kirsti Paltto, Kerttu Vuolab, Eino Guttorm, Inger-Mari Aikio, Nils-Aslak Valkeapää, Rauni Magga Lukkari ja Inga Juuso. Saamelainen maailmankuva raottuu, ehkäpä aukeaakin. Sumea tieto paljastuu samalla jotenkin tutuksi niille, jotka joskus ovat malttaneet kuunnella isovanhempiensa puhetta, vapaata selitystä siitä, miksi asiat ennen olivat toisin ja miksi selittyivät eri tavoin kuin nyt.

”Ei alkua, ei loppua” on johdatusta ”syntyihin syviin”, alkutietoon, perusymmärrykseen.
Johdatusta ilman selkeää viitoitusta jatkoon, vailla tarkasti rajattua täsmätietoa alusta tai lopusta.
Kirjan loppuluvussa ”Elämisen nomadinen kehä” teoksen toimittajat keskustelevat ”nykytermein” ja ”tieteellisesti” saamelaisten tietojärjestelmästä. Luku on tarkoitettu niille, jotka kaikesta huolimatta tahtovat ymmärtää totutulla tavalla, ”oikeasti”. Keskustelu on viisaan tuntuista, mutta poikkeaa epäsumeasti kirjan muusta tietolaadusta.Eksyttää enemmän kuin opastaa.

Inger-Mari Aikiolla on tällainen runo:

miksi en ota
valmista leipää?

poimin heiniä
josko edes
yksi jyvä

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto