Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Päämääränä määränpää

Pekka Toikka, 14.6.2003
Gao Xingjian: Sielun vuori (Lingshan) s., Otava 2003 Kääntäjä(t): Riina Vuokko

Nobelin kirjallisuuspalkinnolla kolme vuotta sitten palkitun Gao Xingjianin toinen suomennettu teos Sielun vuori kuvaa kertojan matkaa halki Kiinan syrjäseutujen. Yli 600-sivuinen teos versoaa konkreettisesta matkustamisesta ja laajenee filosofiseksi tutkielmaksi elämästä, uskonnosta, kulttuurista, kirjallisuudesta ja historiasta. Omalla etsiskelyllään Gao haastaa lukijan keskustelemaan ihmisestä, joka osaa toisarvoista muttei tiedä, mitä tehdä elämällään.

Vuonna 1982 Gao sai l√§√§k√§rilt√§√§n tiedon parantumattomasta keuhkosy√∂v√§st√§, jonka uusintatarkastus kuitenkin kumosi. Kirjailija l√§hti Pekingist√§ terveen√§ miehen√§ pohtimaan el√§m√§√§ns√§ 15 000 kilometri√§ pitk√§lle ja viisi kuukautta kest√§neelle matkalle Jangtse-joen vartta Keski-Kiinasta it√§rannikolle, juuri niille seuduille, jotka ovat j√§√§m√§ss√§ uuden suurpadon alle. Matkaan l√§htemist√§ edesauttoi se, ett√§ Pekingin kulttuuri- ja puoluepolitrukit uhkasivat Gaoa poliittisella ’uudelleenkoulutuksella’, karkotuksella maat√∂ihin provinsseihin. Aiemmin suomennetussa Vapaan miehen raamatussa Gao kuvaa vuosiaan sis√§isen√§ maanpakolaisena kulttuurivallankumouksen ilmapiiriss√§. Siin√§ kommunistisen pakkovallan ja ideologiasaastan aikakausi kulkee rinnan miehen my√∂hempien aikain kanssa: l√§nteen emigroitunut kirjailija el√§√§ vapauttaan luottaen vain itseens√§. Kiinassa vain ajatuksina toteutunut vapaus lihallistuu l√§nnen naisten seksuaalisuuteen tutustumisessa.

Sielun vuori on sellaisen etsimisen ylistys, joka kuuluu ihmisen osaan ihmisenä. Teos kuvaa kirjailijaa, jonka elämä kovin muistuttaa Gaon vaiheita. Elämästä vieraantunut ja sen ilmentymiin takertunut mies lähtee matkaan. Sielun vuorta tavoittava matkaaja löytää kohtaamiensa vuorien lailta vain kylmän tuulen. Matkaaminen on pikemminkin hortoilua kuin täsmällistä siirtyilyä kohteesta toiseen. Lopulta hänelle kerrotaan arvoitus siitä, että vuori sijaitsee joen vastarannalla. Kertoja ei tahdo millään ymmärtää, että vuori on aina etsijäänsä nähden vastarannalla.

Analogia on tuskin sattumaa, kun teoksen kertoja miettii, mitä tekisi omalla elämällään. Gao korostaa epävarmuutta, lopullisten päämäärien mahdottomuutta, niin matkustaessa kuin eläessä. Sellaisiahan me taidamme olla. Ainoa todellinen päämäärä on määränpää, koko olemassaolon lopun raja. Varsinaisen päämäärän puuttuessa Sielun vuoren kertojan päämäärä on oma itse. Etsijän tehtävä on kulkea ja kysyä. Gaolla konkreettinen ja metafyysinen ovat yhtä ja samaa.

Gaon ’sielu’ ei tarkoita mit√§√§n ylev√§√§, jumalan meihin istuttamaa henkisyytt√§, kuten me kristillisten kielten asukit olemme opetetut. Gao kuvaa sielulla ihmisen ja el√§m√§n suhdetta. Sielun tavoittelu on oman el√§m√§n mielekkyyden pohtimista. Gao korostaa vanhojen perinteiden sopivuutta ja uusien ajatusten sopimattomuutta ihmiseksi tulemisessa. Vanhan kiinalaisen perinteen mukaisesti h√§nelle ’ihminen’ n√§ytt√§√§ tarkoittavan lihasta ja verest√§ koostuvaa kokonaista olentoa, joka ei ole yksin historiassa. Ihmisen toteutumista ja tulemista, el√§m√§√§, tukevat ikivanhat viisausperinteet, eik√§ kysymist√§ tai kehittymist√§ tarvitse n√§in aloittaa joka kerta alusta.

Rakkauden ja vihan solmu

Sielun vuoren kertojalle tavan vuoksi ylläpidetyt sosiaaliset suhteet eivät tuo sielua, koska muut ihmiset eivät voi elää tämän elämää. Vain jakamaton ja yksilöllinen voi tehdä päätöksiä, joista yksilö voi kantaa vastuun. Gaolle sosiaalinen elämä on rakkauden ja vihan setvimätön solmu, josta ei voi tehdä sen kummempia tai yleisempiä johtopäätöksiä. Jotkut rakastavat meitä, ja toiset taas vihaavat. Onko tuolle nyt paljoa tehtävissä? Ainoat kumppanit hän kohtaa entisissä ystävissä tai maalaisissa. Näissä on jäljellä iloa ja läsnäoloa, jota ns. edistys ei ole tappanut.

Tosiaan edes rakkaus ei tunnu silloittavan ihmist√§ toiseen. Gao kommentoi hyvinkin salasapekkaaseen s√§vyyn kertojan ja naisten v√§lisi√§ suhteita. Yksi naisista haukkuu ensin kaikki miehet samanlaisiksi, sitten kysyy, haluaako kertoja h√§nt√§ t√§ss√§ ja nyt. Johtop√§√§t√∂s: ”naisen juonikkuus ja miehen intohimo, kukapa voisi ratkaista, kummalle vastuu kuuluu?‚ÄĚ (s. 415).

Mit√§ sielu tekee ihmiselle? Sielun vuoren lukijana ymm√§rr√§n sielun tekev√§n meid√§t yksin√§isiksi ja erottavan muista. Se korostaa jakamattomuuden n√§k√∂kulmaa ihmisen olemassaolossa: vain minulla voi olla tai olla olematta oma el√§m√§ni. N√§it√§ kysyess√§mme olemme aika yksin. Jostain kumman syyst√§ pid√§n synkk√§s√§vyist√§ Sielun vuorta pikemmin positiivisena kuin pessimistisen√§ teoksena. Juuri yksin√§isyydest√§ n√§kee, kuinka Gao katsoo ihmisen henkisen alastomuuden uutena mahdollisuutena. H√§nen kertojamin√§ns√§ kysyy: ‚ÄĚonko t√§m√§ juuri sit√§ etsim√§√§ni alkukantaista yksin√§isyytt√§, josta kaikki merkitykset ovat kadonneet?‚ÄĚ Jos uusi tarkoittaa alkukantaisen yksin√§isyyden kohtaamista, sielu voi kasvaa vain t√§llaisesta. Voin aavistaa, ett√§ Gao suhtautuisi t√§ll√§ tavoin esimerkiksi lukemiseen ja kirjoittamiseen. Gao hakee metafyysist√§ tai ontologista kaaosta, jossa mik√§√§n ei ole viel√§ asettunut miksik√§√§n erityiseksi. Sielt√§ syrj√§seuduilta ja tuosta hortoilusta saattaa nousta uusi.

Uutta etsitään Sielun vuoressa myös kerrontateknisesti. Teksti on tiheää ja harkittua, paikoin pahaenteisen synkkää. Usein luku alkaa hyvin konkreettisesta, käsin kosketeltavasta. Kohti loppua Gao laajentaa konkreettisen tilanteen koko olemassaoloa koskevaksi tilanteeksi. Joskus kerrotaan irrallisilta vaikuttavia tarinoita; näistä lukija kasaa palapeliä, jonka alkukuvaa hän ei tunne. Gao mieluummin jättääkin lukijan matkanteon avoimeksi kuin sulkee teoksensa maailman kiinni johonkin periaatteeseen.

Epäilemättä Gaon teos on ärsyttänyt Kiinan kommunistipuolueen kaadereita myös rakenteellisesti ja tyylillisesti. Gao ei ole suostunut ideologiseen mielistelyyn. Hän hylkää kiinalaisen romaanin perinteen ja kirjoittaa käytännössä juonetonta, usein runollisen tiheää tekstiä. Hän kierrättää puheenvuoroa persoonapronomineina kulkevilla hahmoilla, jotka ovat vain eri näkökulmia yhteen ja samaan kertojaan. Peli on reilu siinä mielessä, että Gao tekee narraationsa läpinäkyväksi. Hän ei halua opettaa lukijaansa eikä uskottele olevansa kertomaansa enempää. Ainakin arvostelijassa tapahtui lukemisen vapaus ja yksinäisyyden kokemus.

Pyhä on arkisessa

Kertoja aloittaa pakomatkansa Pekingist√§ ja kiert√§√§ pitk√§n aikaa Kiinan syrj√§seuduilla. Kaupunkilainen, sosiaalisissa kuvioissa huonosti viihtyv√§ Sielun vuoren etsij√§ kohtaa luonnon, ja sen kokeminen tuottaa h√§nelle erityist√§ nautintoa. ‚ÄĚSe on teeskentelem√§t√∂nt√§ kauneutta, sit√§ ei voi lannistaa, se ei pyri mihink√§√§n eik√§ sill√§ ole mit√§√§n p√§√§m√§√§r√§√§, siihen ei tarvita symboleja ja vertauksia, ei analogioita tai assosiaatioita.‚ÄĚ Paikoin rauhaa ja tasapainoa ilment√§v√§ olemassa oleva muuttuu ihmismielenkin ominaisuudeksi. ‚ÄĚMik√§ kiire minulla on minnek√§√§n? Mik√§√§n ei ole luonnollisempaa kuin tiilikattojen savupiipusta nousevat savukiehkurat ja t√§m√§ l√§helt√§ kuuluva, silti niin kaukainen rummutus.‚ÄĚ

Matka Pekingist√§ syrj√§seuduille on matka pois virallisen kommunistisen Kiinan propagandateollisuuden parista muinaisten myyttien, kansanlaulun ja -tarinoiden maailmaan. N√§m√§ ikivanhan j√§√§nteet ovat el√§neet syrj√§seuduilla kommunistien touhujen katveessa. El√§v√§st√§ perinteest√§ kiinnostunut kertoja jopa ryhtyy journalistiksi ja on raportoivinaan n√§ist√§ myyteist√§ ja esoteerisista k√§yt√§nn√∂ist√§ Pekingiin. Poliittisista syist√§ salaa kansanlauluja laulavan miehen ‚ÄĚsanojen teeskentelem√§t√∂n voima virtaa suoraan h√§nen syd√§mest√§√§n, h√§n on synnynn√§inen runoilija‚ÄĚ. Gao ei kuitenkaan nosta jalustalle kaunista menneisyytt√§, h√§n ei tee vanhasta uutta ideologiaa. Gaolle pyh√§ on arkisessa ja maallisessa, se on huumorissa ja tarinoissa. Vaikka kertoja n√§kee perinteisess√§ uskonnollisessa opetuksessa viisautta, jonka kommunistit ovat hyl√§nneet ja yritt√§neet tuhota, h√§nest√§ ei tule vuorille eristyv√§√§ munkkia.

Gaon yksilöllisyyden ja vastuun korostaminen sekä kirjoittaminen oman yksinäisyyden helpottamiseksi ovat tietysti myös poliittinen kannanotto yhteisöllisyyden ja kollektivismin toteuttamiseen pyrkivässä Kiinassa. Sielun vuori ei silti suoraan arvioi kiinalaista yhteiskuntaa ja politiikkaa. Se menee mielestäni syvemmälle kuin todenperäiseen kuvaan tähtäävä ideologiakritiikki. Vaikka Gao on klassinen esimerkki pakkovallan kanssa kahnaavasta taiteilijasta, Sielun vuoren kärki ei ole suunnattu viranomaisille. Huolimatta siitä, etteivät teoksen päämäärät ole tällä suunnalla, Gao lohkaisee silloin tällöin osuvasti: historiasta kertoja tavoittaa vain ironiaa; kertoja havaitsee, että rasistisissa ilmauksissa käytetyt empiiriset esimerkit pätevät usein yhtä hyvin omiinkin kuin niihin toisiin, joita solvataan.

Sielun vuoren kertoja-kirjailija ilmoittaa kirjoittavansa vain torjuakseen yksinäisyyttä, eikä hän oikein välitä kulttuuriväen teksteilleen tarjoamista leimoistakaan. Joskus nykymaailmassa saattaa tuntua etäiseltä Gaon huomautus siitä, että kaunokirjallisuus on ylellisyyttä, ei rahan hankintaa. Otavan kannattaa ainakin muistaa, että erityisesti Vapaan miehen raamatun mutta myös Sielun vuoren ladontavirheet paitsi kertovat kustantajan välinpitämättömyydestä, ovat myös huonoa bisnestä. Maailmankirjallisuuden laatusarjaan mielestäni kuuluu, että kääntäjän taiten kääntämä teksti olisi ainakin kertaalleen oikoluettu, jotta kiukkua ja punastusta pukkaavalta määrältä virheitä vältyttäisiin. Olemassaolon merkityksiä pohtivan Sielun vuoren teksti itsessään punastutti ainakin minua aivan riittävästi.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto