Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Saavuttamattomia toiveita

Riitta Vaismaa, 18.4.2009
Hannu Niklander: Ansionsa mukaan s., Atena 2009

Hannu Niklanderin novellikokoelmasta Ansionsa mukaan heijastuvat Leskimiehen kevään (Atena 2000) tavoin miesten tunnot. Hämmästyin, kun huomasin, että kymmenestä novellista neljässä keskeisin henkilö ja sen myötä näkökulma on naisen. En silti peru edellä kirjoittamaani. Itsenäinen ja itsellinen nainen on päähenkilönä novellissa ”Akyreirin tiellä”. Tämä ei tosin Akyreirin tielle saakka ehdi.

Niklander on säilyttänyt aiempien novelliensa kiireettömän poljennon ja tunnistettavan, vanhahtavan tyylin, johon kuuluu myös salaviisas huumori. Tarkkaileva ote tekee päähenkilöistäkin oman elämänsä tarkkailijoita, joskus jopa enemmän kuin varsinaisia kokijoita. Useassa novellissa huomio kiinnittyy erikoiseen, kylmäävään moraalin. Takakannen mukaan kyse on itsekkyydestä. Puhuisin mieluummin ulkopuolisuudesta, jopa tunnottomuudesta ja tunteettomuudesta, empatian puutteesta. Ansionsa mukaan on silti mukava kokonaisuus luettavaksi.

Niklanderin novellien teemoja ovat uskonto, matkat ja kuolema. Niklander on kirjannut 17 eri kirjoituspaikkaa aina Vihdistä Haitille. Paikkoja on enemmän kuin kokoelmassa novelleja. Kaikki paikat eivät ole siirtyneet novelleihin. Nostalgisessa novellissa ”Entinen koti” on kiintoisia kommentteja Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista. Päähenkilöstä tuntuu mukavalta, ”ettei Ruotsissa ole sankarihautoja, väkisin ja kiireellä ympättyä kolhoa 1940-luvun monumentaaliarkkitehtuuria, köyhän miehen kubismia, jonka tieltä kirkkomailta oli raastettu pois ties mitä vanhaa”.

Liturgiset liinavaatteet

Hautausmaalla ollaan myös novellissa ”Hautakukat”, jossa päähenkilö ei pääse miehensä toisesta naisesta eroon edes miehen kuoleman jälkeen. En ollut ennen tullut ajatelleeksi, että tuhkauksella voitaisiin päästä jopa haudanryöstöihin liikuttamatta sen enempää hautakiviä kuin kaivamatta maatakaan.

Kuolema toistuu useissa muissakin novelleissa. Niklander tappaa henkilöitään mutta myös panee nämä tappamaan valitettavan vähäisin tai kyseenalaisin motiivein. Kuoleman annetaan peittyä, tai loppu jää avoimeksi. Poliisit eivät juuri ole Niklanderin henkilöiden jäljillä.

Kiinnostava novelli pettymyksestä ja itsensä pettämisestä on ”Liturgiset värit”. Kaksi veljestä pyrkii pappiskoulutukseen. Väärä veli pääsee, hänestä tulee leipäpappi. Ulkopuolelle jäänyt veli on fanaatikko, jonka hulluus kärjistyy kärjistymistään. Tämä ryhtyy elämään kirkkovuoden liturgisten värien mukaan. Kaikki alkaa viattomasti kravatista mutta kiihtyy kattamaan niin verhot, liinavaatteet kuin vaimon pikkuhousutkin. ”Piti hankkia valkoiset, vihreät, punaiset, voiletit ja mustat verhot. Se oli melkoinen investointi, ja niiden vaihtaminen joskus vain yhden päivän käytön jälkeen oli työlästä.” ”Seuraavana iltana Anja laittoi taas samat rintaliivit. Martti oli heti käskenyt ne pois ja valkoiset tilalle, eihän enää ole pitkäperjantai. — olikos Anjalla eilen vihreät alusvaatteet. Oikeinpa arvasin.” Lopulta mies teettää kristillisen vuoden mukaiset kasukat ja esiintyy niissä mm. kirjaston asiakaspalvelussa. Monin tavoin hupaisassa novellissa on tumma taustansa, jota sarkastinen käsittely ei peitä.

”Matka pyhälle paikalle” kertoo edellisen ja kokoelman monen muun novellin tapaan jostakin saavuttamattomasta. Samoin voi tulkita novellia ”Käly”, jossa on myös veljesten välistä mustasukkaisuutta ”Liturgisten värien” tapaan.

Niminovellissa ”Ansionsa mukaan” mies saa vahingossa haltuunsa pankkiryöstäjän saaliin. Rötöstelijä saadaan kiinni, mutta saalista ei löydetä koskaan. Mies häivyttää jälkiään ja sovittaa tekoaan omalla tavallaan kuitenkaan saaliistaan luopumatta. Loppuratkaisussa voi lukea huumoria mutta myös omahyväisyyttä.

Muissakin Nilkanderin novelleissa eletään lakien ja moraalin tai moraalittomuuden oudossa kehässä. Karmeimman muodon tämä saa kokoelman viimeisessä novellissa ”Hispaniola”. Novelli ”Parveke” kuuluu myös tähän joukkoon. Kun vaimo pettää miestään, tämä tulee yllättävään aikaan paikalle. Ilmeisesti sydänkohtaukseen kuollut rakastaja pitää saada nopeasti pois näkyvistä, minkä vaimo tekee kylmäverisesti vain kuullakseen mieheltä, että tällä on toinen ja että tämä jättää vaimonsa. Ruumiin siirtelemiseen Niklander suhtautuu taitelijan vapaudella; kuvausta ei liene arkipäiväisen uskottavaksi tarkoitettukaan. Älköön kuitenkaan kukaan käyttäkö samoja keinoja: sormenjälkiä jää liikaa. Niklanderista ei ole dekkaristiksi. Hyvä niin.

Pissahädän kehyksissä

Novellikokoelmaan saa näemmä kehykset vaikka pissahädästä. Kokoelman aloittaa ja lopettaa novelli, jossa helpotuksen saamiseksi uhrataan paljon, jopa pitkällä tähtäyksellä. ”Auringonpimennyksessä” pitkäaikainen haave jää ruumiin vaatimusten tähden täyttymättä. Kun ”Auringonpimennyksessä” tilanne on surkuhupaisa, novellissa ”Hispaniola” virtsaamispakon vaikutukset vievät karmaiseviin tapahtumiin.

Hannu Niklander (s. 1951) on monialainen kirjoittaja. Hän on 30 vuoden aikana kirjoittanut romaaneja, novelleja, runoja, esseitä ja matkakirjoituksia. Novellikokoelmaa Ansionsa mukaan edelsi runokokoelma Hopeatornien maa (TAI-teos 2008). Niklander on kirjoittanut mm. kolmiosaisen omaelämäkerrallisen romaanisarjan, jonka ensimmäisestä osasta Aurinko katsoo taakseen (1999) hän sai valtionpalkinnon.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto