Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Elämän ilot, surut ja kova onni

Pasi Salminen, 26.1.2009
Junot Dìaz: Oscar Waon lyhyt ja ihmeellinen elämä s., Like 2008 Kääntäjä(t): Vuokko Aitosalo

Yhdysvalloissa on useita kansanryhmiä, joiden tausta on Latinalaisessa Amerikassa. Suurimman latinoryhmän muodostaa meksikolaistaustaiset chicanot, joiden asemaan ja kulttuuriseen identiteettiin on kiinnitetty huomiota myös runsaan omaäänisen kaunokirjallisuuden johdosta. Usein erilaisten kulttuuristen vähemmistöjen omaäänisessä kirjallisuudessa toistuu samankaltaisten aiheiden käsittely. Tyypillisiä teemoja ovat esimerkiksi kysymykset omasta, erityisestä identiteetistä suhteessa valtaväestöön sekä erilaiset yhteiskunnalliseen valtaan ja vallankäyttöön liittyvät aiheet.

Perinteisesti angloamerikkalainen väestö on muodostanut enemmistön Yhdysvaltain kansalaisista, mutta tilanteen on ennustettu muuttuvan jo seuraavien vuosikymmenien aikana. Ennusteiden mukaan latinalais-amerikkalaisen taustan omaavat kansalaiset nousevat enemmistöksi jo tämän vuosisadan puolivälissä. Kyseessä ei siis ole mikään marginaalinen kansanryhmä.

Latinot eivät muodosta kuitenkaan keskenään homogeenistä kokonaisuutta. Yhdysvalloista löytyy useita erilaisia latinoryhmiä, joiden yhteiskunnallinen asema ja historiallinen tausta voivat poiketa toisistaan suuresti. Kirjailija Junot Dìazin juuret ovat Dominikaanisessa tasavallassa, ja hän lienee vasta kahden julkaistun kirjan jälkeen tunnetuin dominikaanilaiskirjailija maailmalla. Tästä lienee syytä kiittää hänen viimeisimmästä teoksestaan Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä (The Brief Wondrous Life of Oscar Wao, 2007) saamaansa Pulitzerin kirjallisuuspalkintoa. Kyseessä on Dìazin ensimmäinen romaani ja toinen julkaistu teos. Ensimmäinen oli jo yksitoista vuotta sitten ilmestynyt novellikokoelma Drown (1996).

Fukún koskettamat

Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä kertoo nimensä mukaisesti Oscarista ja tämän fukún koskettamasta perheestä. Fukú merkitsee huonoa onnea. Fukú on dominikalaisen kansanperinteen mukaan huonon onnen kirous, joka vapautui maailmaan eurooppalaisten saavuttua Uuteen maailmaan. Romaanissa fukún kerrotaan koskettavan tavalla tai toisella kaikkia dominikaanilaisia. Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki Santo Domingo nimetään fukún keskuspaikaksi ja sen kulta-ajaksi puolestaan tasavallan entisen diktaattorin Rafael Leónidas Trujillo Molinon valtakausi vuosina 1931–1960.

Trujillo – ”kaikista diktaattoreista diktaattorein” ja ”fukún ylipappi” – hallitsi maata kovin ottein pahamaineisen salaisen palvelun ja urkkijaverkoston avustuksella. Tuon aikaista maata kuvataan kleptokratiaksi, jossa pieni valtaapitävien joukko johti maata oman mielivaltansa mukaan. Moni lähti tuolloin maasta pakoon huonoja elinoloja. Tämä tilanne toimii taustana romaanin tapahtumille. Oscarin äidin Belin kerrotaan joutuneen poistumaan maasta perheen ajauduttua törmäyskurssille valtaapitävien kanssa.

Romaani kertoo niin maahanmuuttajaperheen elämästä Yhdysvalloissa kuin ajasta ennen muuttoa Dominikaanisessa tasavallassa. Yhdysvaltoja ei romaanissa esitetä edustavan dominikaanilaisille unelmien ihmemaata mutta kylläkin Trujillon diktatuuria parempaa ja turvallisempaa vaihtoehtoa elämälle. Trujillon aikakautta käydään läpi Belin kokemusten kautta ja maahanmuuttajaperheen kokemuksia uudessa maassa ennen kaikkea tämän lasten, Lolan ja Oscarin, kokemusten kautta.

Itse Oscar kuvataan teoksessa oikeastaan varsin tyypilliseksi nuoreksi mieheksi. Oscar on kiinnostunut sarjakuvista, fantasioista, tieteiskirjallisuudesta ja tytöistä. Ensin mainitut kiinnostuksen kohteet yhdistettynä Oscarin ylipainoisuuteen ja huonoon itsetuntoon eivät kuitenkaan edistä Oscarin halua tehdä tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen. Tässä mielessä Oscarin annetaan ymmärtää olevan ei-tyypillinen dominikaanilaismies. Romaanin perusteella menestys naismaailmassa on dominikaanilaisille miehille tyypillinen ihanne sekä itsetunnon lähde. Oscar joutuukin teoksessa toistuvasti vakuuttelemaan muille ihmisille olevansa todella kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta.

Eräs yleinen piirre etnisissä kirjallisuuksissa on pyrkimys vastustaa stereotyyppisiä kuvauksia vähemmistöjen edustajista. Itselläni ei ole suoralta kädeltä tietämystä dominikaanilaisiin Yhdysvalloissa mahdollisesti liitetyistä stereotypioista, joten arvailun varaan jää se, pyritäänkö Oscarin hahmossa tietoisesti välttämään perinteisiä tyypittelyjä. Oscarin hahmon kuvaamiseen nörtiksi saattaa vaikuttaa myös se, että Oscarin kerrotaan olevan niin kiinnostunut sarjakuvista ja fantasioista, jotka tyypillisesti yhdistetään nörttiyteen. Oscarin henkilöhahmon viehtymys tieteistarinoihin voidaan tulkita ilmaukseksi Oscarin kokemasta vierauden tunteesta. Usein tieteiskirjallisuudessa käsitellään vierautta sekä uuden ja vieraan kohtaamista tavalla, jolla voi olla merkitystä myös arkisemman vierauden kohtaamisessa ja käsittelemisessä.

Oscaria tyypillisempää dominikaanilaista mieskuvaa edustaa romaanin kertoja Yunior, joka on tuttu hahmo jo Dìazin esikoisteoksesta. Yuniorin kerrotaan olevan kykenemätön olemaan uskollinen tyttöystävilleen, minkä saa kokea myös Oscarin sisko Lola. Lolan kautta Yunior tutustuu Oscariin ja tämän maailmaan. Yunioria yhdistää Oscariin myös kiinnostus kirjoittamiseen. Yunior yrittää tovin auttaa Oscaria onnistumaan naismaailmassa, mutta heikolla menestyksellä.

Siinä missä Drownin tarinat ovat nuoriin miehiin keskittyneitä ja varsin maskuliinisia kertomuksia, tässä romaanissa suuren roolin saavat myös perheen naispuoliset jäsenet. Dominikaanilaisten perheet kuvataan voimakkaiden naisten ylläpitämiksi. Niin Belin kuin Lolankin kautta piirtyy kuva itsetietoisista ja vahvoista naisista. Dìaz ei siis piirrä dominikaanilaisista maahanmuuttajista vain yhtä kuvaa, vaikka Oscarin nimi onkin nostettu koko romaanin nimeksi.

Nuoruuden kokemuksia

Vaikka romaani kertoo vahvasti juuri dominikaanilaisten elämästä niin omassa maassaan kuin siirtolaisena Yhdysvalloissa, tämä tapahtuu hyvin yleisinhimillisellä tavalla. Oscarin perheenjäsenten tarinat käydään lävitse pitkälti nuoruuden tapahtumien kautta, jotka tarjoavat paljon tarttumapintaa myös toiselle puolen maailmaa elävälle ihmiselle. Tietämättä tarkallaan sitä, miltä tuntuu olla dominikaanilainen maahanmuuttaja, tai miltä tuntuu kokea kulttuurista vierautta ja tulla kohdelluksi vieraana, jokainen meistä tietää kuitenkin, miltä tuntuu olla nuori.

Dìazin romaanin henkilöhahmojen kautta nämä kaksi tasoa yhdistyvät. Eräässä mielessä kummassakin kokemuksessa voi olla läsnä samankaltaisia elementtejä. Muuttaminen vieraaseen maahan ja vierauden kokemukset voivat saada ihmisen tiedostamaan itsensä uudella tavalla. Tämä tilanne voi olla osittain analoginen teini-ikäisen kokemusmaailman kanssa siten, että molemmissa tapauksissa yksilön suhde omaan yhteisöön ja toisiin ihmisiin muuttuu monella tavoin. Sosiaalinen siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen saattaa olla hämmentävä kokemus.

Käydessään tapahtumia lävitse nuoruuden kokemusten kautta Dìaz onnistuu näin luontevasti liittämään yhteen yleisinhimillisen nuoruuden kokemukset maahanmuuttajan kokemuksiin. Dìazin romaanin henkilöihin ja tapahtumiin kykenee samaistumaan toiselta puolen maailmaakin, vaikka yhteiskunnallinen konteksti olisi täysin toinen. Rakastuminen, petetyksi tuleminen, itsensä vieraaksi ja ei-halutuksi kokeminen ovat tuntemuksia, jotka kaikki voivat jakaa.

Realismia mausteilla

Dìazin esikoisteoksen novellit asettuivat paikalleen niukkaeleisen pohjoisamerikkalaisen novelliperinteen jatkumoon. Novelleissa huomion kiinnitti erityisesti taitava metaforien ja vertauksien käyttö, joka toi kertomuksiin karheaa runollisuutta. Nyt Dìazin ilmaisua voisi kuvailla ehkä aavistuksen laveammaksi. Ehkä jonkinlaisena pilke silmäkulmassa tehtynä kunnianosoituksena Latinalaisen Amerikan tunnetuimmalle tyylisuuntaukselle maagiselle realismille voidaan pitää toistuvia viittauksia niin kansanperinteen fukú-käsitteeseen, salaperäisiksi jääviin mangustin ja kasvottoman miehen hahmoihin kuin moderneihin populaarikulttuurin mytologioihinkin. Nämä elementit ovat kuitenkin tarinan mausteena. Realismin puoleen romaanissa kuitenkin enemmän kallistutaan kuin magian.

Eräs silmiinpistävä tyylikeino romaanissa on runsas alaviitteiden käyttö. Alaviitteiden käytöllä on samankaltainen funktio kuin tieteellisissäkin teksteissä. Alaviitteiden avulla teksti tarjoaa runsaasti tietoa Dominikaanisen tasavallan historiasta ja Trujillon valtakaudesta. Tieteellisissä teksteissä alaviitteet ovat kuitenkin periaatteessa ylimääräistä tietoa, kun taas Dìazin romaanissa ne ovat olennainen osa muuta tekstiä. Myös niiden tyylissä on erkaannuttu tieteellisen neutraalista ilmaisusta ja nekin on fokalisoitu romaanin henkilöhahmojen kautta, mikä käy ilmi viittauksista Sormusten herraan tai Marvel-universumiin.

Kaiken kaikkiaan Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä on huolella sommiteltu kertomus, joka selväsanaisuudessaan ja rakenteellisessa eheydessään edustaa amerikkalaista romaaniperinnettä parhaimmillaan ja tuo siinä samalla lukijoille tutuksi erästä ehkä vähemmän tunnettua aspektia tämän päivän Yhdysvaltain yhteiskunnasta eli amerikandominikaanilaisten asemaa. Dìaz onnistuu kirjoittamaan traagisistakin tapahtumista niin, että lopputulos säilyttää silti elämänmyönteisyytensä. Suomentaja Vuokko Aitosalo on tehnyt hyvää työtä.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto