Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Raamattuun pohjaava kirjallisuus uudelleen tulkittuna

Johanna Osváth, 13.7.2019
Juri Nummelin (toim.): Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja 127 s., Helmivyö 2018

Raamattu on yksi suurimmista länsimaisista tarinavarannon kerryttäjistä, ja siksi siihen pohjaavat kertomukset ovat erityisen kiinnostavia. Itse olen aina pitänyt kovasti Raamatun mytologian hedelmällisestä maaperästä; pyhään kirjaan viittaaminen avaa maiseman, joka muistuttaa jostakin väritettyjen kartonkikirjasten ja kaunokirjoitettujen säkeiden takaisesta lapsuuteni kokemusmaailmasta. Lisäksi alluusiot kertovat aina enemmän kuin itse tarinan, johon viittaavat. Ne kertovat opitusta tavastamme jäsentää maailmaa.

Mitä jos Raamattu-aiheinen kirjallisuus ymmärrettäisiin fanifiktiona?

Kirjailija Juri Nummelin esittelee uuden Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja -antologiansa esseessä kolme eri genrelähtöistä tapaa lähestyä Raamattuun perustuvaa kirjallisuutta. Ensimmäinen tapa on fantastinen: tarinat eivät toimi metaforina vaan ilmentävät konkreettisia tapahtumia. Toiseksi Nummelin esittelee laajasti viihdemaailman Raamattu-aiheisia tuotoksia: ”Joku kulttuurikriitikko voisi paneutua kysymykseen, miksi Raamattu-spektaakkelit ovat olleet suosittuja sekä 1950- että 2000-luvulla: miehuuden kriisi, nousukausi..?” (s.13). Kolmas tapa on Nummelinin henkilökohtainen keskustelunavaus: mitä jos Raamattu-aiheinen kirjallisuus ymmärrettäisiin fanifiktiona?

Missä kulkevat fanifiktion genrerajat?

Nummelin on kiinnostunut nimenomaan kirjallisuuden genreistä ja näiden rajoista ja määritelmistä; asiantuntemus tulee ilmi esseen lisäksi jo hänen aiemmasta tuotannostaan. Nummelin on toimittanut valtavan määrän antologioita, muun muassa kokoelmia eroottisesta, kioski- ja pulp-kirjallisuudesta. Hänen ainutlaatuista työtään ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

Raamattu-aiheeseen Nummelin suhtautuu vankalla genretietämyksellä. Häntä kiinnostavat ensisijaisesti teokset, jotka viittaavat suoraan Raamatun tapahtumiin, eivät niinkään allegoriset viittaukset näihin.

Ajatus fanifiktiosta ei tunnu lainkaan tuulesta temmatulta – itse asiassa fanfiction.net -sivustolta löytyy kokonainen osio Raamattu-aiheisille tarinoille, ja onhan Raamatun tarinoiden dramatisoiminen jo ikivanha kirjallisuuden ilmiö. Fanifiktio-keskustelussa tullaan kuitenkin kysymykseen siitä, onko kaikki Raamattuun perustuva fiktio ”aitoa Raamattu-kirjallisuutta”; sellainenkin, joissa kuvitellaan vaikkapa eroottisia suhteita? Miten pyhänä pidetyn opinkappaleen rajat määrittyvät institutionaalisesti – voidaanko sen ehdoilla luoda tarinoita, jotka taistelevat teoksen alkuperäistä logiikkaa vastaan? Fanifiktio on toisaalta aina ollut jollakin tapaa rajoja rikkovaa, eikä tarvitse olemassaolonsa oikeutukseksi legitiimiyden leimaa.

Nummelin tiedostaa ongelman ja vastaa, että rajojen tarkempi määrittely jää lukijan vastuulle. Näkisin kuitenkin, että antologian tekijällä on tässä lukijaa suurempi vastuu: Nummelin on teoksellaan itse määrittänyt Raamattu-kirjallisuutta edustavat teokset. Slash-kirjallisuutta ei antologiasta löydy.

Novellien poetiikasta

Genrelähtöisyys on eittämättä ohjannut myös teokseen valikoituneita novelleja. Teoksia kirjaan on valittu kaksitoista, tasoltaan vaihtelevia. Nummelinin tyylisesti mukana on korkeakirjallisten tuotosten lisäksi viihteellisempiä tekstejä. Mukana on ilahduttavan tasapuolisesti niin suomalaisten mies- kuin naiskirjailijoiden, tunnettujen ja ei-niin-tunnettujen kirjailijoiden tekstejä, sekä ainakin yksi anonyymi taiteilija.

Esimerkiksi Volter Kilven, Fredrika Runebergin ja Hilja Haahtin novellit ovat erityisen viehättävästi kirjoitettuja. Teoksen nimeä kantava, Kaarlo Bergbomin ”Belsazarin pidot” vuodelta 1864 herättää ajankohtaisia mielikuvia tuhon edessä hedonistisesti juhlimisesta.

On olennaista pohtia, miksi juuri nämä novellit on valittu mukaan?

Novellit on kirjoitettu 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Nummelin alustaa jokaisen novellin lyhyellä esittelytekstillä, mikä helpottaa lukemista – niissä hän esimerkiksi pohtii teosten allegorisia viittauksia kirjoitushetken poliittiseen ilmapiiriin. Osa novelleista jäljittelee Raamatun kerrontatapaa, osa luo omat ilmaisukeinonsa ja kiinnittää huomionsa esimerkiksi psykologisiin yksityiskohtiin tarinan ohella. On viihdyttävää tarkastella, miten eri tyylisuunnat kisailevat Raamatun tapahtumien vaikuttavammasta kuvailusta.

Väkevä teema, hento kokonaisuus

Belsazarin pidot -teoksen tekniset heikkoudet liittyvät sen ilmeisen nopeaan tekoprosessiin – Nummelinin tekstiin on lipsahtanut muutama kirjoitus- ja ajatusvirhe. Ne eivät kuitenkaan haittaa kirjallisessa kokonaisuudessa, keskustelunavauksessa, jollaiseksi teos on tarkoitettu.

Antologioita luettaessa onkin olennaista pohtia, millainen kokonaisuus sen sisältämistä teksteistä muodostuu. Miksi juuri nämä novellit on valittu mukaan?

Antologia itsessään on melko ohut, alle 130-sivuinen. Raamatun valtavan tarinavarannon edessä tuo sivumäärä tuntuu melko alimitoitetulta, varsinkin kun novellit on sijoitettu raamatunsisäiseen kronologiaan. Jään pohtimaan, olisiko teosten lukumäärää voinut kasvattaa kirjoitushetkien aikahaarukkaa laajentamalla? Laajempi kokoelma olisi mahdollisesti herättänyt enemmän ajatuksia nimenomaan Raamatun kertomuksia kuvaavien teosten poetiikan eroista (ja samankaltaisuuksista!). Raamattuun perustuvia kirjallisia tuotoksia kun suomalaiselta kentältä löytyy kuitenkin paljon, kuten käy ilmi antologian lopusta löytyvästä Raamattu-fiktion alustavasta bibliografiasta.

Nähdäänkö tulevissa novelleissa erotiikkaa Jeesuksen ja hänen opetuslapsiensa välillä?

Nummelin itse kirjoittaa antologiasta blogissaan näin: ”Itse näen tämän enemmänkin eleenä kuin varsinaisena lukukirjana, tarkoitus on sysätä ajattelua johonkin suuntaan, huomaamaan, että tällainenkin alalajityyppi suomalaisessa kirjallisuudessa on ollut”. Pohdintaa tuosta alalajityypistä olisin mielelläni lukenut lisääkin. Ehkä ongelmana onkin, että jos itse valitut kaunokirjalliset tuotokset jäävät pienempään osaan, soisi tietokirjaosuutta olevan enemmän. Nyt teos jää hennoksi jommastakummasta päästä.

Raamattu-kirjallisuutta on kuitenkin Nummelinin mukaan tulossa Helmivyöltä lisää. Jää nähtäväksi, julkaiseeko Helmivyö myös uudempia Raamattuun perustuvia novelleja – ja nähdäänkö näiden joukossa erotiikkaa Jeesuksen ja hänen opetuslapsiensa välillä.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto