Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
Valikko

Kategoria: Klassikot ja filosofia

Gustave Flaubert: Bouvard ja Pécuchet

Lauri Holma, 13.2.2016

Toukokuun kahdeksantena päivänä 1880 lopetti kuolema kirjailijan elämän ja esti Gustave Flaubertia kirjoittamaan viimeisiä lukuja romaaniinsa – teokseen jonka ideaa hän oli miettinyt jo vuosikymmenien ajan. Jälkeen jäi kymmenen lukua ”ensyklopedisesta farssista”, jossa kaksi jäljentäjää vetäytyvät Ranskan maaseudulle tutustumaan kaikkiin tieteisiin ja kaikkiin aloihin. Teosta alettiin julkaista puolisen vuotta tekijän kuoleman jälkeen kirjallisissa julkaisuissa, ja…

Lue lisää

Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra

Antti Ojala, 22.6.2015

Saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) painotti filosofiassaan tragedian merkitystä, minkä hän näki kuuluvan olennaisesti myös ihmisyyteen. Näin puhui Zarathustra julkaistiin alun perin osissa vuosina 1883–1885. Nietzschen luomisvimman myöhäiskauden ensimmäiseksi teokseksi luettava kirja on runomuotoon puettu filosofis-teologinen tutkielma, jota mursuviiksinen tekijänsä itse piti tärkeimpänään. Suomennettuna kirja on ilmestynyt aiemmin yli sata vuotta sitten Aarni Koudan ja O….

Lue lisää

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Merja Leppälahti, 8.6.2015

Jane Austenin Neito vanhassa linnassa julkaistiin alkuperäisenä ensimmäistä kertaa lähes kaksisataa vuotta sitten, mutta teos on edelleen nautittavaa luettavaa. Austen (1775−1817) kirjoitti lyhyen elämänsä aikana useita erittäin tunnettuja ja rakastettuja Yrjöjen aikakauden Englantiin sijoittuvia romanttisia kertomuksia. Monet hänen teoksistaan on filmattu useaan kertaan, niistä on myös tehty TV-sarjoja ja näytelmiä. Austenin esikoisteos Sense and Sensibility…

Lue lisää

Michel de Montaigne: Esseitä osa III

Joonas Säntti, 7.6.2015

Ranskalaisen renessanssikirjailija Michel de Montaignen (1533–1592) Esseet on nyt suomennettu ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Kirjasarjan ensimmäinen osa ilmestyi jo 2003, toinen 2008. Viimeisen osan pitkä odottelu palkitaan teoksella, joka on mielestäni kokonaisuuden hauskin ja helppolukuisin osa. Kuten suomentaja Renja Salminen esipuheessaan toteaa, esseiden kolmannessa ja viimeisessä osassa esiintyvä Montaigne on monella tapaa eri ihminen kuin parikymmentä…

Lue lisää

Rabindranath Tagore: Gitanjali

Aarne Toivonen, 11.3.2015

William Radice, Lontoon yliopiston bengalin kielen opettaja, julkaisi vuonna 2011 uuden edition Rabindranath Tagoren (1861–1941) englanninkielisestä pääteoksesta Gitanjali (1912). Kokoelmassa on ensimmäistä kertaa samojen kansien sisällä kolme tekstikokonaisuutta: William Butler Yeatsin (1865–1939) editoima ensipainosversio, Tagoren säilyneet käsikirjoitukset (tärkeimpänä ns. Rothenstein-käsikirjoitus) ja ensimmäistä kertaa englanniksi käännettynä kaikki Tagoren pohjamateriaalinaan käyttämät bengalinkieliset runot. Tagore kirjoitti intensiivisen ns….

Lue lisää

Horace Walpole: Otranton linna

Markku Soikkeli, 2.3.2015

”Maailma on tragedia tunteikkaalle ihmiselle, mutta komedia ajattelijalle”, totesi kirjailija Horace Walpole. Hän ei ollut välttämättä ensimmäinen, jonka nimiin tämä oivallus on laitettu, mutta sattuvasti se kuvaa Walpolen klassikkoromaania Otranton linna (1764). Sentimentaalisen tragedian ja absurdin komedian sävyt vaihtelevat romaanissa niin nopeasti, että lukijan luonteesta riippuu miten huvittunut tai ärsyyntynyt hän on kulloisestakin kohtauksesta. Tai…

Lue lisää

François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja

Reijo Virtanen, 23.2.2015

François Rabelais’n (1494–1553) sanataiteelliset aktiivivuodet sijoittuvat Boschin ja Brueghelin, Boccaccion ja Cervantesin sekä Chaucerin ja Shakespearen väliin. Uuden ajan airueena hän on, François Villonin ohella, kotimaalleen Ranskalle yhtä tärkeä kuin mainitut renessanssin ja esirenessanssin maestrot kukin omassa maassaan – ja myös kansainvälisesti. Nämä tekijät toivat Euroopan taiteeseen ja kulttuuriin monisärmäisen näkökulman ja avasivat mahdollisuuden naurulle…

Lue lisää

Mestari Eckhart: Mestari Eckhart: Jumalallisen lohdutuksen kirja

Vesa Rantama, 10.2.2015

On monia syitä lukea Mestari Eckhartia (1260-1328) tänään, 700 vuotta hänen julkisen uransa jälkeen. Hän on uusplatonilaisen filosofian klassikko, tärkeä dominikaanisen suuntauksen mystikko ja kristillisen teologian kehittäjä, joka aikanaan piti hallussaan arvostettua Sorbonnen yliopiston magisterin pestiä. Paavi-instituution ollessa evakossa Avignonissa paavi Johannes XXII, sama, joka kanonisoi toisen dominikaani-magisterin Tuomas Akvinolaisen, tuomitsi monet hänen kirjoituksensa kerettiläisiksi…

Lue lisää

Juan Manuel: Kreivi Lucanor ja Patronio

Jari Olavi Hiltunen, 13.8.2014

Juan Manuel (1282-1348) oli Espanjan merkittävän keskiaikainen proosakirjailija. Kreivi Lucanor ja Patronio (Libro de los enxiemplos del Conde Lucanor e de Patronio, 1335) on paljon kirjoittaneen kirjailijan ja merkittävän poliitikon pääteos. Se jakautuu viiteen osaan, jotka ovat niin erilaisia, että voi puhua viiden pienoisteoksen kokoelmasta. Laajin ja tunnetuin on kokoelman ensimmäinen osa, joka sisältää noin…

Lue lisää

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jari Olavi Hiltunen, 6.8.2014

”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton mies, jolla on huomattava omaisuus, on välttämättä vaimon tarpeessa.” Jane Austenin (1775-1817) Ylpeyden ja ennakkoluulon (Pride and Prejudice) romanttinen alkulause tiivistää klassikkoromaanin keskeisen sisällön. Romaanissa on neljä pääteemaa: avioliitto, raha, yhteiskuntaluokka ja itsetietoisuus. Kirjailija lähestyy teemojaan kaukonäköisesti, selväjärkisesti ja piikitellen ihmisten pikkusieluisuudelle. Ylpeyden ja ennakkoluulon julkaisusta tuli kuluneeksi 200…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto