Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
Valikko

Kategoria: Kotimainen lyriikka

Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset

Jani Saxell, 2.3.2020

Kuolema käy taloksi heti Anna Elina Isoaron (s. 1981) kolmannen runokokoelman Tämänilmaiset avausrunossa. Lapsiperheen tuulentuvat ovat peruuttamattomasti järkkyneet. Optimismin ja eteenpäinmenon tilalla on eksistentialistisen haurauden tuntoja, syvää depressiota ja bakteerikammon ailahduksia. ”Eteinen. Kauluri, kurahanskat ja kuolema. Eteneminen / on mahdoton tehtävä, totuus: sanat vai hiljaisuus. Nyt kun halaat, / et mene metsään. Menet käsienpesulle, on…

Lue lisää

Katja Seutu: Jäätyväinen

Atte Koskinen, 2.2.2020

Kirjallisuudentutkija ja runoilija Katja Seudun (s. 1973) kolmas runokokoelma Jäätyväinen kysyy planeettamme tilaa tänään. Teos lähestyy kysymystä peilaamalla luontosuhdettamme luonnon ihmissuhteeseen, siihen, miten luonto suhtautuu meihin. Teoksen mittakaava tulee ilmi heti kokoelman alussa: “Maapallo on koko alue, sen enempää ei ole.” Vaikka maapallon ulkopuolelta löytyykin alueita ja asioita, on kaikki ihmiselle tuttu ja merkityksellinen täällä,…

Lue lisää

Tommi Parkko: Hamilton-manaatin vaikea elämä

Esa Mäkijärvi, 13.1.2020

Runojen julkaiseminen on kokenut viime vuosikymmeninä suuren muutoksen, mikä näkyy kustannustoiminnan hajautumisena. Esimerkiksi kehityskulusta voidaan nostaa Haminasta maailmalle lähtenyt runoilija Tommi Parkko (s. 1969). Parkko julkaisi esikoiskokoelmansa Tammelta, mutta siirtyi sittemmin tekemään yhteistyötä pienempien talojen, kuten Savukeitaan, kanssa. Puuhakas mies on tehnyt paljon, mutta kummallisesti nimetty Hamilton-manaatin vaikea elämä on vasta hänen neljäs oma runokirjansa…

Lue lisää

Roni Hermo: Katujen ääni

Janne Löppönen, 30.12.2019

Alati elävälle kustannuskentälle on ilmestynyt uusi tekijä. Pitkään lehtenä tunnettu Kulttuurivihkot on vuodesta 2017 lähtien julkaissut myös kirjoja. Jo 1970-luvulla perustettu julkaisu on vasemmistolaissävytteinen aikakauslehti, jossa käsitellään kulttuuria ja yhteiskunnallisia tapahtumia. Kustantamona Kulttuurivihkot keskittyy marginaalisiin lajeihin, kuten runouteen, aforistiikkaan, lyhytproosaan ja esseisiin. Niiden julkaiseminen on pitkälti pienkustantamoiden vastuulla, ja pienetkin muutokset kustannuskentällä heikentävät helposti niiden…

Lue lisää

Auli Särkiö: Vedenpeitto

Sonja Karlsson, 9.12.2019

Auli Särkiön (s. 1990) kolmannessa runokokoelmassa Vedenpeitto liikutaan unen ja alitajunnan alueella, ja kaiken keskellä on vesi. Särkiö debytoi runoilijana vuonna 2011, ja hänen edellisen teoksensa Ruohosinfonia (2016) fokus oli erityisesti kaupungissa ja sen luonnossa. Nyt huomio käännetään veteen, sen ilmentymiin ja siihen, miten sitä on kaikessa ja kaikkialla. Vesi ja sen maailma edustavat keinoja…

Lue lisää

Erkka Filander: Adoraatio eli Seremonia Johannes Kastajalle.

Janne Löppönen, 25.11.2019

Erkka Filander on nuori runoilija, mutta hänen runoutensa on tinkimättömän epäajanmukaista. Esikoiskokoelma Heräämisen valkea myrsky (2013) otti vaikutteita englantilaisesta romantiikasta, ja sitä seurannut Torso (2016) käsitteli marttyyriutta fragmentin keinoin. Filanderin äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä; siinä on jotain pikkuvanhaa, joidenkin kriitikkojen mielestä jopa tosikkomaista. Äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä;…

Lue lisää

Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa

Sofia Blanco Sequeiros, 22.10.2019

Kristian Blombergin neljäs runokokoelma Kaikessa hiljaisuudessa kuvaa maailmaa ja sen ilmenemistä ihmiselle. Runot ovat rauhallisia ja paikoitellen miellyttävän raskaita. Kaikessa hiljaisuudessa ei ole kirja, jota toivoo lyhyemmäksi tai pidemmäksi, helpommaksi tai vaikeammaksi, pienemmäksi tai suuremmaksi tai hitaammaksi tai nopeammaksi kuin se on. Teos on erinomainen. Kaikessa hiljaisuudessa on vieras objekti, kaunis ja käsittämätön. Helsingin Sanomien…

Lue lisää

Mikko Väänänen: Minä heiluu

Sanni Purhonen, 3.10.2019

Mikko Väänäsen esikoisteoksessa minän asema tuntuu kokoelman nimestä lähtien epävarmalta.  Ei siis pidä ihmetellä, jos minää tai mahdollisia muita runojen puhujia ympäröivä todellisuus on hiukan epävarma. Tämä ei tarkoita, että nyt liikuttaisiin missään vieraissa galakseissa. Päinvastoin, pieniä runoja hallitsevat enimmäkseen hyvin arkiset kuvat, vessanpöntöllä istumisesta sauvakävelyyn ja tiskaamiseen. Ehkäpä minää horjuttaa juuri pienimuotoisen elämän banaalius….

Lue lisää

Lauri Vanhala: Graavatun tarunot ja lorunot

Janne Löppönen, 15.6.2019

Tämä ei ole mikään tavallinen kirja. Näin ainakin kirjan ulkoinen olemus viestii. Graavatun tarunot ja lorunot on massiivinen esine, suhteettoman suuri jopa sivumääräänsä nähden ja painoltaan laajan sanakirjan luokkaa. Ikään kuin kirja yrittäisi vakuuttaa lukijan omasta materiaalisuudestaan. Ehkä kyseessä on vastalause digitalisaatiolle, sotahuuto (ennenaikaisesti julistettua) ”kirjan kuolemaa” vastaan. Yhtä outo on kirjan nimi, jossa on…

Lue lisää

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

Sanni Purhonen, 7.5.2019

Nelli Ruotsalaisen (s. 1989) esikoisteoksessa on nimeä myöten kauttaaltaan uhmakas julistamisen tunnelma: Täällä en pyydä enää anteeksi. Päiväkirjamainen tunnustuksellisuus ja julistaminen eivät onneksi tarkoita sen paremmin huumorintajuttomuutta kuin sisällön unohtamista kaiken paatoksen alla. Mitä sitten julistetaan? Kokonaisuudelle kuvittelee mielellään yhden puhujan, jonka eri puolia ja elämänvaiheita seuraa lukemisen aikana. Omaelämäkerrallisuuden vaikutelmaa vahvistaa valokuvakuvitus osien välissä…

Lue lisää

Ville Hytönen: Välimeri

Jani Saxell, 21.2.2019

”on olemassa ääretön luku, jonka/ täytyy muistaa, se/ on musta ja surullinen luku// se luku kasvaa joka päivä lokkien/ nokkimina lapsina Välimeren rannoilla// luku kasvaa, kun öljyinen härkä nousee merestä/ ja kulkee moottoritien halki”, Ville Hytönen (s. 1982) lataa kuudennen runokokoelmansa alkupuolella. (s. 12) Mistä luvusta on kyse? Täytyy katsoa YK:n Pakolaisjärjestö UNHCR:n sivuilta. Niiden…

Lue lisää

Stina Saari: Änimling

Reeka Lelkes, 2.2.2019

Stina Saaren (s. 1992) esikoisrunokokoelman teemana on seksuaalinen väkivalta: vanhemman miehen ja nuoren tytön hyväksikäyttävä suhde. Änimlingissä yhdistyy raskas teema, lapsenomainen leikillisyys sekä kielen rajojen pohtiminen. Änimling on näköaistille, kuuloaistille ja tuntoaistille tarkoitettu mestariteos. Traumaattisen kokemuksen myötä kieli hajoaa visuaalisesti kirjan sivuille, ja mieli tuottaa ylimääräisiä ääniä. Änimling onkin näköaistille, kuuloaistille ja tuntoaistille tarkoitettu mestariteos….

Lue lisää

Lassi Nummi (toim. Salla Korpela ja Ilari Nummi): Sinun lävitsesi maailma. Runoja rakkaudesta 1949-2010

Janne Löppönen, 24.1.2019

Sana rakkausrunous herättää ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta kyseessä on runouden kova ydin, toisaalta sanalla on hieman nolo kaiku: kukaan vakavasti otettava runoilija ei halua tulla tunnetuksi ”rakkausrunoilijana”. Tommy Tabermann oli pitkään valtakunnan virallinen rakkauslyyrikko. Suomen myydyin runoilija ei koskaan nauttinut kirjallisen eliitin arvostusta. Vaikka erilaisia rakkausrunoantologioita on ilmestynyt pilvin pimein, yllättävän harvalta runoilijalta on julkaistu valitut…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto