Kuinka lähiö syntyy? Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo käynnistyy lähiön luomiskertomuksena. ”Alussa on ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle.” (s. 7.) Toisin kuin Raamatun luomisen myytissä, tässä tarinassa ihmistä ei kuitenkaan luoda kaiken keskiöön. ”Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi”(s. 98.) Kerrostalolähiön syntytarina kulkee myös Matti Kortteisen klassikkotutkimuksen Lähiö vanavedessä. Suuri…
Surrealismin, fantasian ja kauhun rajapinnassa kirjaileva Jyrki Vainonen (s. 1963) on sivistynyt mies. Hän on suomentanut Seamus Heaneyn, William Shakespearen ja Jonathan Swiftin teoksia, opettanut sanataidetta ja voittanut jo esikoisteoksestaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita (1999) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Yön ja päivän tarinoita on Vainosen neljäs novellikokoelma. Lajityyppien moniottelija Kauhugenren ruumiinavausta käsittelevässä kirjassaan, Danse Macabre (1981),…
Raamattu on yksi suurimmista länsimaisista tarinavarannon kerryttäjistä, ja siksi siihen pohjaavat kertomukset ovat erityisen kiinnostavia. Itse olen aina pitänyt kovasti Raamatun mytologian hedelmällisestä maaperästä; pyhään kirjaan viittaaminen avaa maiseman, joka muistuttaa jostakin väritettyjen kartonkikirjasten ja kaunokirjoitettujen säkeiden takaisesta lapsuuteni kokemusmaailmasta. Lisäksi alluusiot kertovat aina enemmän kuin itse tarinan, johon viittaavat. Ne kertovat opitusta tavastamme jäsentää…
Helmi Kekkosen ja Aino Leppäsen omakohtaiset teokset äidiksi kasvamisesta ovat ensi tuntumalta erilaisia, mutta niistä nousee esiin yhteinen ydin: äidinrakkaus ja sen kannatteleva voima. Niihin aikoihin, kun sain esikoiseni, ilmestyi Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus, joka on suorasukainen ja rajun rehellinen päiväkirja äidiksi tulemisesta kaikessa ristiriitaisuudessaan. Lapsen saaminen repäisee siinä reitit auki paitsi omaan äitisuhteeseen, myös omaan…
Voiko romantiikalla olla mitään sijaa nykypäivässä? Tätä kysymystä olen pohtinut lukemattomia kertoja sekä yksityisesti että julkisten tekstien muodossa. Toisaalta jo Oscar Wilde esitti 1800-luvun lopulla, miten ”romanttisten aikakausien jäljittelyn sijasta meidän tulisi tehdä omasta ajastamme romanttinen”. Voiko romantiikalla olla mitään sijaa nykypäivässä? Jos tämä oli ongelma jo hänen aikanaan, miksi meidän aikamme olisi sen toivottomampaa?…
”Paksu ranka kasvoi kehittyvän ruumiin poikki. Nahka sitoi yhteen luut ja lihakset. Jänteet sitoutuvat luihin ja toisiinsa.” (s. 23) S.A. Hakkaraisen esikoisromaani Nescitus on scifin, fantasian ja jopa kauhun aineksia sekoittava kertomus muodonmuuttajasta, henkilöstä, joka on yhtenä hetkenä yöperhonen, toisena tunnettu tutkija ja kolmantena valkoinen korppi. Teoksen päähenkilö Nescitus ajautuu tilanteista toiseen äärettömässä kaupungissa metsästäen…
Miten ironisoida kirjallisuudenlajia, joka on syntynyt ironisena kannanottona romansseihin? Henriikka Tavin esikoisromaanissa Tellervo on otettu kieli- ja lajitietoiseen käsittelyyn sinkkuromaanina tunnettu romanssin alalaji. Kirjailija kampittaa sinkulta odotettavaa kehitystarinaa lapsekkailla sitaateilla maantieteestä ja leikkisillä pohdinnoilla seksuaalisesta viehätysvoimasta. Tavi pakottaa pohtimaan sinkkuromaanien ihmiskuvaa. Tarinassa seurataan nimihenkilön ja tämän ystävättärien, Annan ja Hennin, ongelmallisia parisuhteita maailmassa, joka suosii…
Hyytävä. Se kerta kaikkiaan on ensimmäinen laatusana, joka nousee mieleen tätä teosta kuvatessa. Jaakko Yli-Juonikkaan novellikokoelma Yö on viisain on kuin jokin Rubikin kuutio helvetistä, joka naksuu eteenpäin lukijansa saati hahmojensa mielenterveydestä piittaamatta. Oikeastaan Yö on viisain ei edes ole novellikokoelma, vaan prologi Yli-Juonikkaan seuraavalle romaanille. Ensimmäinen luku on luettavissa kääntämällä kirjan toisinpäin; kaksipuolinen kirja…
Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.
Arkisto