Kategoria: Kotimainen proosa

Maria Matinmikko: Kolkka

Markku Soikkeli, 30.9.2019

Runoelman sijaan Maria Matinmikon teos Kolkka (2019) ilmoittaa alaotsikokseen ”runoromaani”. Tästä rohkaistuneena lähestyn kirjaa proosan puolelta ja maistelen runopitoisen ilmaisun etuja osana kerrontaa ja maailmanluontia. Tiedän Matinmikon palkituksi (Tanssiva karhu -palkinto 2012) runoilijaksi, mutta hänen aiempaan runotuotantoonsa en ole tutustunut. Lähden matkalle aidosti uuteen kielimaailmaan. Kolkan maailma on nimensä mukaisesti ”maailmankolkka”, rajaseutu. Varsinaista juonta tässä…

Lue lisää

Erkki Lahti: Pyhillä pyyntipaikoilla

Irene Vehanen, 8.9.2019

Pyhillä pyyntipaikoilla on Erkki Lahden kymmenes novellikokoelma. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1982. Lahti on kuopiolainen eräkirjailija ja biologian tohtori. Hänen väitöskirjansa aiheena oli muikku. Lahti on myös toiminut Pohjois-Savon TE-keskuksen kalatalouspäällikkönä, josta virasta jäi eläkkeelle vuonna 2009. Lukeminen on rauhoittavaa: tuntuu, kuin olisi metsässä itsekin. Pyhillä pyyntipaikoilla -kokoelman lukeminen on rauhoittavaa: tuntuu, kuin olisi metsässä itsekin….

Lue lisää

Jarkko Tontti: Perintö

Hannele Puhtimäki, 22.8.2019

Kun ihminen kuolee, mitä hänen jälkeensä jää? Kaipausta, kauniita tai katkeria muistoja, surua? Tai kuten Jarkko Tontin Perintö-romaanin toinen kertoja Henrik karusti pohtii: ”Muutaman päivän raivaus, ja minusta jäisi jäljelle pahvilaatikollinen papereita jommankumman lapsen kellarikomeroon, taulu, nojatuoli ja kehystetty valokuva hyllyn reunalle, kovalevyllinen valokuvia ja tekstinpätkiä muutamalta vuosikymmeneltä. Vaatteet kärrättäisiin kierrätyslaatikkoon, pankkitili lakkautettaisiin. Facebook-profiili muuttuisi…

Lue lisää

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Silja Vuorikuru, 20.8.2019

Kuinka lähiö syntyy? Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo käynnistyy lähiön luomiskertomuksena. ”Alussa on ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle.” (s. 7.) Toisin kuin Raamatun luomisen myytissä, tässä tarinassa ihmistä ei kuitenkaan luoda kaiken keskiöön. ”Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi”(s. 98.) Kerrostalolähiön syntytarina kulkee myös Matti Kortteisen klassikkotutkimuksen Lähiö vanavedessä. Suuri…

Lue lisää

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita

Heidi Lakkala, 6.8.2019

Surrealismin, fantasian ja kauhun rajapinnassa kirjaileva Jyrki Vainonen (s. 1963) on sivistynyt mies. Hän on suomentanut Seamus Heaneyn, William Shakespearen ja Jonathan Swiftin teoksia, opettanut sanataidetta ja voittanut jo esikoisteoksestaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita (1999) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Yön ja päivän tarinoita on Vainosen neljäs novellikokoelma. Lajityyppien moniottelija Kauhugenren ruumiinavausta käsittelevässä kirjassaan, Danse Macabre (1981),…

Lue lisää

Juri Nummelin (toim.): Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja

Johanna Osváth, 13.7.2019

Raamattu on yksi suurimmista länsimaisista tarinavarannon kerryttäjistä, ja siksi siihen pohjaavat kertomukset ovat erityisen kiinnostavia. Itse olen aina pitänyt kovasti Raamatun mytologian hedelmällisestä maaperästä; pyhään kirjaan viittaaminen avaa maiseman, joka muistuttaa jostakin väritettyjen kartonkikirjasten ja kaunokirjoitettujen säkeiden takaisesta lapsuuteni kokemusmaailmasta. Lisäksi alluusiot kertovat aina enemmän kuin itse tarinan, johon viittaavat. Ne kertovat opitusta tavastamme jäsentää…

Lue lisää

Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti

Johanna Venho, 10.7.2019

Helmi Kekkosen ja Aino Leppäsen omakohtaiset teokset äidiksi kasvamisesta ovat ensi tuntumalta erilaisia, mutta niistä nousee esiin yhteinen ydin: äidinrakkaus ja sen kannatteleva voima. Niihin aikoihin, kun sain esikoiseni, ilmestyi Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus, joka on suorasukainen ja rajun rehellinen päiväkirja äidiksi tulemisesta kaikessa ristiriitaisuudessaan. Lapsen saaminen repäisee siinä reitit auki paitsi omaan äitisuhteeseen, myös omaan…

Lue lisää

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Artemis Kelosaari, 24.6.2019

Voiko romantiikalla olla mitään sijaa nykypäivässä? Tätä kysymystä olen pohtinut lukemattomia kertoja sekä yksityisesti että julkisten tekstien muodossa. Toisaalta jo Oscar Wilde esitti 1800-luvun lopulla, miten ”romanttisten aikakausien jäljittelyn sijasta meidän tulisi tehdä omasta ajastamme romanttinen”. Voiko romantiikalla olla mitään sijaa nykypäivässä? Jos tämä oli ongelma jo hänen aikanaan, miksi meidän aikamme olisi sen toivottomampaa?…

Lue lisää

S. A. Hakkarainen: Nescitus

Noora Yrttiaho, 26.5.2019

”Paksu ranka kasvoi kehittyvän ruumiin poikki. Nahka sitoi yhteen luut ja lihakset. Jänteet sitoutuvat luihin ja toisiinsa.” (s. 23) S.A. Hakkaraisen esikoisromaani Nescitus on scifin, fantasian ja jopa kauhun aineksia sekoittava kertomus muodonmuuttajasta, henkilöstä, joka on yhtenä hetkenä yöperhonen, toisena tunnettu tutkija ja kolmantena valkoinen korppi. Teoksen päähenkilö Nescitus ajautuu tilanteista toiseen äärettömässä kaupungissa metsästäen…

Lue lisää

« Edellinen sivu Seuraava sivu »

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto