Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
Valikko

Kategoria: Kotimainen proosa

Carl-Johan Holmlund: Semioottinen silmä

Pasi Salminen, 16.12.2018

Carl-Johan Holmlundin esseekokoelma Semioottinen silmä tasapainoilee kaunokirjallisten ja tietoa välittävien tavoitteiden välillä. Sen aiheet vaihtelevat filosofian ja semiotiikan käsittelystä kaunokirjallisuuteen. Filosofisten aiheiden kohdalla esseet lähestyvät tyyliltään asiatekstejä tai opinnäytteitä. Esseistä aistii humanistisen tiedekunnan ilmapiirin. Semioottinen silmä voisi suurelta osin olla oikeastaan tietokirjallisuutta. Tekstien nimeäminen esseiksi mahdollistaa kuitenkin tarvittaessa rakenteellisen säännöttömyyden ja subjektiiviset huomiot. Kun Holmlund…

Lue lisää

Mika Rättö: Se jokin Kuule härkäpapusi rapisevan

Laura Kärkäs, 9.12.2018

Omalakisten mikrokosmosten luominen on Mika Rätön erikoistaito. Kuusumun profeetan ja Samurai Rauni Reposaarelaisen (Moderni kanuuna, 2016) tavoin Se jokin Kuule härkäpapusi rapisevan (Teos, 2018) luo maailman, johon upotaan ilman taustoitusta. Kertomus leikkaa vuorisaarelle, joka ”työntyi valtameren viherjäisistä aalloista kuin Galeidoksen punagraniittifallos” (s.13), paikkaan, joka on Eedenin ja Olympoksen hybris sekä puutarha ja ekokatastrofi samassa lauseessa….

Lue lisää

Anita Sihvola: Päivät Marienbadissa

Irene Vehanen, 2.12.2018

Anita Sihvolan romaani Päivät Marienbadissa perustuu tositapahtumiin ja tarjoaa oivan katsauksen Franz Kafkan elämään. Kirja kuvaa kymmentä heinäkuista päivää Marienbadin kylpylässä vuonna 1916. Kafkan entinen kihlattu Felice Bauer on saapunut paikalle Berliinistä, ja tarkoituksena on lämmittää suhdetta uudelleen. Paitsi kylpylälomasta teos kertoo myös Felicen myöhemmästä elämästä Sveitsissä ja Los Angelesissa aina hänen kuolemaansa, vuoteen 1960…

Lue lisää

Heikki Kännö: Sömnö

Kirsi Laitila, 1.12.2018

Yle uutisoi lokakuussa lukijoiden vähentyneestä keskittymiskyvystä, minkä takia kirjoista ja kirjojen luvuista tehdään aiempaa lyhyempiä. Heikki Kännön toinen romaanin Sömnö on omaksunut tästä suuntauksesta vain puolet: teoksen luvut on jaettu lyhyehköihin ja helposti sulateltaviin osiin, mutta 550-sivuinen teos herätti minussakin pientä ahdistusta. Missä välissä tällaisen järkäleen oikein ehtisi lukea? Teoksen läpi kulkevina aiheina ovat taide, tiede…

Lue lisää

Anna Malinen: Hämärikkö

Merja Leppälahti, 11.11.2018

Anna Malisen fantasiaromaani viehättää, se soljuu paikoin kuin kalevalahenkinen proosaruno. Tarina sisältää paljon kalevalaisia viittauksia ja vihjauksia erityisesti nimien tasolla. Lisäksi se pursuaa loitsuja ja loitsujen katkelmia. Loitsulla pyydetään helpotusta elämään, lähetetään pois erilaisia vaivoja ja sairauksia ja pyydetään metsästysonnea. Lemmennostatustakin tehdään jopa pariin kertaan. Pohjoinen on myyttinen tarujen ilmansuunta, etelässä kasvaa kaupunki. Jumala ajattelee ja…

Lue lisää

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Hannele Puhtimäki, 3.11.2018

Ensin tulee hengästys. Sitten iskee ärsytys. Kuinka kukaan pystyy lukemaan saati kirjoittamaan tällaista tekstiä? Mitä tässä tapahtuu? Nämä tuntemukset ovat seurausta Eeva Turusen esikoisteoksen aloittamisesta. Kun ärsyttävyydestä pääsee yli ja kirjoitustapaan alkaa tottua, pystyy näkemään tekstin upeuden ja rikkauden. Nautin mieli läpättäen Turusen sanoista ja tavasta sanoa. Kuinka kukaan pystyy lukemaan tällaista tekstiä? Mitä tässä…

Lue lisää

Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo

Silja Vuorikuru, 30.10.2018

Jukka Behmin romaani Eikä yksikään joka häneen uskoo tarkastelee niin kutsuttua viidesläisyyttä, luterilaisen kirkon sisällä toimivaa konservatiivista herätysliikettä. Uuspietisminäkin tunnettu liike korostaa henkilökohtaisen uskonratkaisun tekoa ja uskosta osattomien aktiivista evankeliointia. Altteimpia hengelliselle väkivallalle ovat nuoret ihmiset. Suomalaisen herätyskristillisyyden aiheuttamia traumoja on käsitelty jo muutamissa viime vuosien kotimaisissa romaaneissa. Pauliina Rauhala kuvasi Taivaslaulussaan (2013) ja Synninkantajissaan…

Lue lisää

Peter Sandström: Äiti marraskuu

Maija Jelkänen, 27.10.2018

Ruotsinkielinen kirjallisuusmaailmamme on tuntenut Peter Sandströmin hyvin ensimmäisistä Plebejerna (1998) sekä Syster Måne (2001) novellikokoelmistaan saakka. Jo ensimmäisessä novellissaan Peter Sandström (s. 1963) käytti ”Sandström”-nimistä päähenkilöä. Uusi, Outi Mennan suomentama lyhytproosateos Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa jatkaa tuotannon autofiktiivistä linjaa. Saattaa kuulostaa pateettiselta, mutta Äiti marraskuu on ihmeellisen ihana kirja. Edellinen teos, Runeberg-palkinnon voittanut Laudatur-romaani (2016)…

Lue lisää

Johanna Sinisalo: Renaten tarina

Jari Olavi Hiltunen, 20.10.2018

”En tiedä, kuka muistiinpanojani tulee lukemaan. En halua olla niin dramaattinen, että kuvittelisin avaruuden muukalaisten löytävän ja tulkitsevan tekstiäni tuhansia vuosia sen jälkeen, kun olemme jo kaikki mennyttä. Luultavasti tiedostoni päätyy lähinnä Obin huviksi. Tai kenties järkytykseksi.” (s. 13) Johanna Sinisalon (s. 1958) uusin romaani Renaten tarina pohjaa Iron Sky I -elokuvaan, jonka käsikirjoitustiimin johtaja…

Lue lisää

Irmeli Westermarck: Riskitön kokeilu

Hannele Puhtimäki, 24.9.2018

Riskitön kokeilu on opettajana toimineen ja useita tietokirjoja julkaisseen Irmeli Westermarckin kaunokirjallinen esikoisteos. Lyhytproosaa sisältävässä kirjassa on 17 lyhyehköä tekstiä, joiden tapahtumat sijoittuvat niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Kirjan avattuaan tuntuu kuin lukemisen sijaan paremminkin kuuntelisi ihmisille sattuneista tapahtumista tai tilanteista.  Siinä mielessä sisällysluettelon toinen ryhmäotsikko ’Ihmisiä ja sattumuksia’ on hyvin tekstejä kuvaava.  Usein nuo sattumukset…

Lue lisää

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

Kirsi Laitila, 9.9.2018

Markku Pääskynen (s. 1973) punoo tarinaa ihmisestä, joka haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Hän kirjoittaa elämästään päiväkirjaansa, mutta pian tositapahtumia käsittelevät kirjoitukset alkavat sekoittua keksittyihin tarinoihin ja vääriin muistoihin. Taustalla häilyy jatkuva vaikutelma siitä, että jokin on vinossa. Pääskysen yhdeksäs romaani Hyvä ihminen jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä, ”Nuoruus”-osassa teoksen päähenkilö on 21-vuotias. Hän tapaa…

Lue lisää

Turo Kuningas: Välityö

Heidi Lakkala, 29.8.2018

”Työ on nykyihmisen jumala. Ken uskoo työhön, pelastuu. Ken tekee työtä, pelastuu. Hallitusten tehtävä on muistuttaa ihmisiä toimeentulon menettämisen mahdollisuudesta, riiputtaa miekkaa pään päällä. Kilpenä on yhteiskuntasopimus. Työ on jumala, ja työpaikka on taivaspaikka.” (s. 267.) Näin julistaa Turo Kuningas esikoisromaanissaan Välityö. Kustantaja on valinnut sitaatin kirjan takakanteen, joten lukija odottaa avaavansa kriittisen pamfletin kikystä,…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto