Kirjallisuuskritiikin verkkolehti

Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Valikko

Kategoria: Ulkomainen kirjallisuus

Ryūnosuke Akutagawa: Hammasrattaat

Miika Pölkki, 2.9.2018

Reilussa vuosikymmenessä yli 150 novellia kirjoittanut Ryūnosuke Akutagawa teki itsemurhan unilääkkeillä heinäkuussa 1927. Epämääräistä levottomuutta omaa tulevaisuuttaan kohtaan tunteneen tyyliniekan kuolema merkitsi erotiikkaa, groteskia ja nonsensea suosineen Taishō-kauden (1912–1926) älykkökulttuurin päätöstä. Marxilaiset kirjoittajat ilkkuivat itseensä käpertyneiden ja eurooppalaisia ihanteita elätelleiden esteettien voimattomuudelle, mutta pian pilkkalaulu häviäjien kirjallisuudesta muuttui kirjallisuuden häviöksi, kun militaristis-nationalistiset voimat saivat yliotteen…

Cristovāo Tezza: Professori

Pasi Salminen, 23.8.2018

Muistelu on kuin Rubikin kuution kääntelyä, tuumaa päähenkilö brasilialaisen Cristovāo Tezzan romaanissa Professori. Jotakin samaa on myös teoksessa itsessään. Eri ajoilta peräisin olevat muistot kääntyvät esiin päähenkilön ajatuksissa yhä uudestaan ja sekoittuvat toisiinsa — hieman siis kuin palat kuutiossa. Kertomuksen aikajärjestystä sekoitetaan harvoin niin tehokkaasti kuin tässä teoksessa. Kehyskertomuksena on professorin valmistautuminen tilaisuuteen, jossa hänet…

Maggie Nelson: Argonautit

Päivi Koivisto, 9.8.2018

Tuntuu tylsältä alkaa esitellä Maggie Nelsonin kirjaa Argonautit. Haluaisin vain juhlistaa parhaita kohtia Nelsonin kirjasta. Sellaisia, joiden kohdalla halusin hihkaista ”jee! vihdoin joku puhuu tästä” tai ”vihdoin joku puhuu tästä tällä tavalla”. Mutta moinen halu tuntuu liian yksityiseltä, sillä Argonautit on kirja, jota jokainen lukee omaa itseään vasten. Teen nyt kuitenkin listan asioista, jotka Argonauteissa…

Ananda Devi: Näistä raunioista

Marissa Mehr, 8.8.2018

Fabriikki-kustantamon toiminta on ollut alusta lähtien kulttuuritekoa toisen perään. On ihmeellistä, miten se on onnistunut käännösvalikoimansa suhteen näin hyvin. Tällaisia kustantamoja tarvitaan enemmän kuin tiedämmekään. Ananda Devin (s. 1957) vahvasti lyyrinen pienoisromaani Näistä raunioista ilmestyi alun perin vuonna 2006. Vaikuttava romaani on saanut tunnustuksia ja voittanut useampia kirjallisuuspalkintoja, mm. ranskankielisen maailman kattavan Prix des cinq continents…

Sofokles: Trakhiin neidot. Aias. Filoktetes. Elektra

Veli-Matti Huhta, 19.7.2018

Sankarit elävät tavallaan. Kun he haavoittuvat, heidän tuskansa ovat hirvittäviä. Kun he kuolevat, se ei jää keneltäkään huomaamatta. Vihassaan sankarit ovat leppymättömiä, ja he vihaavat usein. Sankarit, vaimot, tyttäret ja äidit ovat enemmän kuin ihmisiä: he ovat näyttelijöitä. Ateenalaisen tragediankirjoittajan Sofokleen (n. 497–406 eaa.) elinvuosissa ei ole painovirhettä: yhdeksänkymmentä vuotta, ja niihin osuu ensimmäinen puolisko…

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Esa Mäkijärvi, 8.7.2018

Alfred Döblinin (1878–1957) romaani Berlin Alexanderplatz (1929) on yksi saksalaisen kirjallisuuden klassikoista. Sen arvo ymmärrettiin jo sen ilmestyessä, ja se käännettiin tuoreeltaan useille kielille. Kirja unohtui toisen maailmansodan melskeissä, mutta sen maine kasvoi tasaisesti natsien häviön jälkeen. Berlin Alexanderplatz oli tunnustettu modernistinen merkkiteos jo 1950-luvulla. Sitä verrattiin James Joycen Ulyssekseen (1922), vaikka Döblinin teosta on…

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Arto Virtanen, 2.6.2018

Sensein salkun ensimmäisellä sivulla istutaan ravintolassa, tarkemmin sanottuna Satorun baarissa, ja tilataan tonnikala-ateria. Seuraavalla sivulla syödään valasta. No, valas ei ole kala eikä tonnikala nisäkäs. Ja baarinpitäjän nimi muistuttaa harhaanjohtavalla tavalla satoria, valaistumista. Mutta mitä nyt yhdestä valaasta, romaanin alkuasetelma saadaan kohdalleen: Tsukiko-niminen keski-ikäänsä lähestyvä nainen käy tässä baarissa syömässä ja juomassa sakea (ehkä tonnikala…

Domenico Starnone: Solmut

Hertta Hulkkonen, 22.5.2018

”Minä kutsuin kissaa hellästi nimeltä, ja sinä nauroit partaasi, kun kuulit tuon nimen kajahtelevan ympäri taloa kaikissa noissa inhottavissa merkityksissään, joista minulla ei ollut aavistustakaan: katastrofi, epäonni, saasta, kurjuus, häpeä.” Näin puhuu kahdeksaakymmentä vuotta lähestyvä Vanda miehelleen Aldolle. Heillä on takanaan pitkä yhteinen historia: vuosikymmenten avioliitto, lapset Sandro ja Anna, muutama vuosi joista vaietaan, ja…

Max Porter: Surulla on sulkapeite

Päivi Koivisto, 20.5.2018

Vietin halloweenin Lontoossa puolitoista vuotta sitten. Kirjakaupoissa mainostettiin kauhuteemaan sopivia kirjoja. Yksi muiden joukossa oli Max Porterin pieni kirja Grief Is The Thing With Feathers. Kansi oli harmaa ja siinä oli suuri musta lintu, josta mieleeni tuli painajaisten päivän tienoilla Edgar Allan Poen runo ”The Raven”, Korppi. Lähemmäksi sukulaiseksi Porterin linnulle paljastui pian Ted Hughesin Varis,…

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Esa Mäkijärvi, 17.5.2018

Tässäpä kirja, jonka ei pitäisi toimia. Johannes Anyurun (s. 1979) toinen suomennettu romaani on monesta liikkuvasta osasta koostuva dystopia Ruotsista, joka on kääntänyt selkänsä ulkomaalaisille. Se on psykologisesti virittynyt yhteiskunnallinen trilleri, jonka proosa on yhdistelmä runollista ja toteavaa. Anyuru hallitsee runsaan materiaalinsa suvereenisti. Anyurun saama huomio on ansaittua. He hukkuvat äitiensä kyyneliin sai vuoden 2017…

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Merja Leppälahti, 6.5.2018

Älä mene pois on kaunis ja kipeä romaani rakastamisesta, luottamuksesta, menetyksestä ja petoksesta. Teos sijoittuu 1980- ja 1990-lukujen Nigeriaan, jossa vallankumoukset ja muut levottomuudet ovat arkipäivää. Kirjan päähenkilöt Yejide ja Akin näkevät toisensa ensimmäistä kertaa, kun he ovat menossa katsomaan samaa elokuvaa, molemmat oman deittinsä seurassa. Kumpikaan ei pysty keskittymään elokuvaan, ja jo samana iltana…

Georges Perec: Talvinen matka

Päivi Kosonen, 7.4.2018

Kokeellisen kirjallisuuden mestarin Georges Perecin (1936–1982) novelli Talvinen matka tulee suomeksi otolliseen aikaan, kun puhe on valeuutisista, kopioista, väärennöksistä ja huiputuksista. Perecin tapauksessa kirjallinen huiputus on kuitenkin sitä laatua, että lukijaa huimaa. Pelkästä kirjallisesta pelistä ei ole kyse. Tuottelias 1970-luvun loppu Novellin ilmestyttyä Perecillä oli jo harjoituksia takanaan. 1970-luvun loppu omaelämäkerran julkaisemisen jälkeen oli erityisen…

Eka Kurniawan: Kauneus on kirous

Siru Valleala, 3.4.2018

Liian kauniiksi ei kannata syntyä. Se on indonesialaisen harvinaisuuden opetus. Eka Kurniawanin romaani on harvinainen siksi, ettei suomeksi ole muuta indonesialaista kaunokirjallisuutta käännetty – ja lisäksi kyseessä on poikkeuksellinen lukuelämys. Kurniawanin läpimurtoteos Kauneus on kirous ilmestyi jo vuonna 2002. Jaana Kapari-Jatta on kääntänyt sen Annie Tuckerin englanninnoksen pohjalta (Beauty is a Wound, 2015). Alkukielen puutteesta…

Sara Teasdale: En ole sinun

Arto Vaahtokari, 2.4.2018

Tuomas Kilven toimittama ja suomentama kokoelma amerikkalaisen Sara Teasdalen (1884–1933) runoista on ensimmäinen suomennos, joka on ilmestynyt hänen tuotannostaan. Kirjan esipuheessa mainitaan, että Teasdale oli 1900-luvun alun tärkeimpiä naisrunoilijoita. Verbin aikamuoto on tässä toteamuksessa tärkeä havaita, sillä suhteellisen kattavistakin englanninkielisistä antologioista on vaikeaa löytää Sara Teasdalen nimeä. Teasdale on siis painunut pitkälti unholaan kotikonnuillaankin, vaikka…

Han Kang: Ihmisen teot

Arto Virtanen, 28.3.2018

Etelä-Korea mielletään Koreoista inhimillisemmäksi ja vieraanvaraisemmaksi, ja siellä vietettiin juuri talviolympialaiset; ovet avattiin Pohjois-Koreallekin, ja mahdollisesti maiden välille on kehittymässä rakentavaa dialogia. Kirjallisuuden suhteen molemmat Koreat lienevät länsimaiselle lukijalle melko tuntemattomia. Luin äskettäin salanimellä Bandi julkaistun seitsemän kertomuksen kokoelman Syytös (S&S, 2017), joka salakuljetettiin käsikirjoituksena Pohjois-Koreasta eteläisen naapurin puolelle ja sen toimittaminen kirjaksi kävi mahdolliseksi….

Dmitri Gluhovski: Metro 2035

Jani Saxell, 11.3.2018

On vaikea kuvitella kaunokirjalliselle teokselle jylhempää ja jykevämpää miljöötä kuin Moskovan metro, tuo tällä hetkellä 14 linjan ja 207 aseman sienirihmasto. Vuonna 1935 liikennöintinsä aloittanut metro on stalinistisen neuvostoarkkitehtuurin suurimpia saavutuksia. Sen keskeisistä asemista rakennettiin kaiken kansan saavutettavissa olevaa luksusta toisen maailmansodan ja kylmän sodan oloissa: työläispalatseja korkeine kattoineen, pronssikruunuineen, valkomarmoriseinineen ja -pylväikköineen. Patsashahmot yhdistelevät…

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa

Vesa Rantama, 5.3.2018

”Jokaiseen runoon, joista monet ovat muutaman sanan pituisia, tiivistyy kaikki se, mitä jokainen ruskea tyttö on koskaan ajatellut itsestään ja olemisestaan maailmassa”, kirjoittaa Koko Hubara yhteistyössä kustannusosakeyhtiö Sammakon kanssa toteutetussa, kirja-arvioksi nimetyssä tekstissään. ”Osallistu arvontaan ja voita itsellesi Rupi Kaurin maitoa ja hunajaa!” huutaa banneri vieressä. Rupi Kaur (s. 1992) on Intian Punjabissa syntynyt kanadalaisrunoilija,…

David Mitchell: Luukellot

Päivi Koivisto, 21.2.2018

David Mitchellin älykäs tasapainoilu genrefiktion ja korkeakirjallisemman romaanin rajoilla on nostanut hänet arvostettujen romaanikirjailijoiden joukkoon. Innostus kertojakokeiluihin ja periodirakenteeseen leimaavat hänen proosaansa. Hänen läpimurtoromaaninsa Pilvikartasto (2008) alkaa kuin historiallinen romaani, vaihtuu vähitellen spekulatiiviseksi tulevaisuusfiktioksi ja kääntyy sen jälkeen takaisin omille jäljilleen. Teos koostuu näennäisen irrallisista osista, joiden kytkentöjen oivaltamisesta lukija saa mielihyvää. Erilaiset teos-,…

« Edellinen sivu Seuraava sivu »

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto