Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Beige ei erotu tapetista

Riitta Vaismaa, 13.6.2005
Kreetta Onkeli: Beige. Eroottinen kesä Helsingissä s., Sammakko 2005

Kreetta Onkeli (s. 1970) on kertonut kirjoittavansa stand up -proosaa. Määritelmä kuvaa mainiosti hänen alkuvuodesta ilmestynyttä toista romaaniaan Beige, joka on samaan aikaan koominen ja traaginen ja stand up -komiikan tavoin havainnoi terävästi ajan ilmiöitä. Vaikka näkökulma on minäkertoja Vapun, havainnoijan haaviin osuu tutunvaikeita asioita ympäriltämme. Loppusivullaan Beige ja Vappu ovat ahdistavia ja jopa epätoivoisia. Näillä sivuilla Onkeli osoittaa osaavansa myös irrottautua stand up -komiikasta; nämä sivut tekevät pienoisromaanista paljon enemmän kuin vain tragikoomisen.

Beigeä on vaikea lukea vertaamatta sitä Onkelin esikoisteokseen, paljon julkisuutta ja Kalevi Jäntin palkinnon saaneeseen Iloseen taloon (WSOY 1996). Vaikka Ilosen talon henkilöt ja tapahtumat olivat kaikkea muuta kuin beigeä, romaaneilla on paljon yhteistä.

Päähenkilön kotitausta on Beigen Vapullakin kummallinen ja ilmeisen traumaattinen vaikkei aivan yhtä rähjäinen kuin Ilosessa talossa. Isä ja tytär pelaavat vanhassa rapistuvassa talossa lautapelejä tyttären aikuisuuteen asti. Äidistä ei maininta halaistua sanaa. Kaikki tuolitkin ovat kotona eri paria. Isä tosin yrittää lähestyä omalla ontuvalla tavallaan Vappua, hän on huolissaan tyttären yksinäisyydestä mutta ei osaa mitään asialle tehdä. Isäkin kun on kovin beige: ”Isällä oli yksi äänitaso. Sillä hän neutraloi sekä maanjäristyksen että perhosten keräilyn. Tapahtumien ph-arvo oli isälle aina sama, seitsemän. Kalvo repeää, ääni särkyy, isä vaikenee. Mutta ei vielä. Kesälomalla vasta.”

Ympäristön suhtautuminen Vappuun on kielteistä ja väheksyvää. Koulukiusattu tyttö on lihava eikä millään lailla puoleensavetävä vaan kovin beige. Kiusaajia ovat myös opettajat ja kouluterveydenhoitaja, vaikka jälkimmäinen on itsekin mitä beigein. Terveydenhoitajan ydinosaamista on paperipinojen järjestely, ei pakollinen seksivalistus. Vappu lataa Hiekkakylästä irtautumiseen toivon päästä beigestä eroon, päästä saamaan hyvä työ ja hyvää palkkaa ja ennen kaikkea eroottisia kokemuksia, suoraan sanottuna seksikokemuksia, muutoinkin kuin mielikuvituksessa.

Tynnyrissä kasvaneen tytön toiveammatit eivät juuri realismiin pohjaa. Kun seurana on ollut vain oma mielikuvitus, lääkärin tehtävän houkuttelevuus kuulostaa surkuhupaisalta: ”Lääkärin työ olisi kiva. Siinä saa kävellä takki auki terveyskeskuksen käytävällä ja sairaat ihailevat. Lääkärintakki olisi peittävä, jos minulla vielä olisi läskiä jäljellä.” Toisaalta Vappua houkuttaa parturin työ, koska ”saisin joka päivä hipelöidä miehiä ja tuottaa mielihyvää taitavilla käsilläni, joihin hieroisin tuoksuvia voiteita ennen työpäivää”.

Onkeli kuvaa oivallisesti hiljalleen kuihtuvan maaseudun alakulon. Hiekkakylä on lohduton. Rähjäinen ja räjähtäneen oloinen bussikuskikin herättää Vapun seksuaaliset fantasiat.

Vappu päätyy kesätöihin Helsinkiin hiljaiseen sivukirjastoon. Kiusaaminen jatkuu työpaikalla, siihen osallistuu jopa esimies. Vappu on niin beige, että hänestä puhutaan, kuin hän ei paikalla olisikaan. Tyttö on ”tylsä kuin Lahden urkuviikko”. Vapulla tuntuu olevan vain epäonnea: Hiukset kärähtävät, ja vaaleiden kesähousujen läpi näkyvät pikkuhousut.

Maaseudun ikävyydestä Vappu joutuu kaupungin yksinäisyyteen, vaikka hän toivoikin maailman muuttuu toiseksi, kun hän vain pääsee pois Hiekkakylästä. Vastassa ei ole kumpikaan kuvitteellisista miehistä eikä näin tihkuvan eroottisia kohtauksiaan. Kaupunkiin tulo heittää Vapun keskelle kaupallisuutta, jota Hiekkakylän beigestä tuleva beige tyttö ei hallitse. Ostoshysteria ja -riippuvuus syntyy nopeasti. Mikään ostetusta ei tietenkään mahdu päälle tai muutoin sovi lainkaan.

Kaupungin yksinäisyys on kuvattu hienosti metroineen ja maauimaloineen. Puhuminenkin on kielletty, taksissakin: ”Suustani oli tullut puhetta. Se oli ilmeisesti kielletty Helsingissä ellei lause sisältänyt mainintaa I don’t speak Finnish. Siellä ei saanut olla suomalainen. Siellä piti käydä vain bileissä, vaikka ei Nykin keikalta olisi ehtinyt.” Naapuri käyttää kokematonta Vappua hyväkseen lainaamalla häneltä niin paljon, että Vapulla ei ole rahaa ruokaan ja hän joutuu kävelemään sivukirjastoonsa kilometrikaupalla, kun bussilippuun ei enää ole varaa. Muuta kiinnostusta Vappua kohtaan mies ei osoita.

Virkamiehet Onkeli kuvaa turhiksi paperinpyörittäjiksi. Kirjastossakin suurin jännite oli kahvimukin pesu.

Miehen halua ja ylipainoa

Vapun ongelmat varmaan diagnosoitaisiin paniikkihäiriöksi. Hän luulee kaikkien tarkkailevan itseään ja alkaa pelätä niitä harvoja sosiaalisia tilaisuuksia, joita olisi tarjolla. Edessä on lopulta vakavampikin mielenterveyden häiriö.

”Olin kaksi olotilaa: miehenhalua ja ylipainoa.” Kun aina on mielessä miehen odotus ja seksin kaipuu, ei tynnyrissä kasvaneen tytön yleinen tietämättömyys helpota asioiden luonnistumista. Ensimmäinen poikaystävä on täysin kuvitteellinen teekkari, joka on sattunut hipaisemaan Vappua Ruotsinlaivalla ilmeisesti aivan vahingossa. Toinen kuvitelmien kohde on sentään olemassa, ei kuitenkaan seksikumppanina, koska Vapusta ei ole vapautumaan vielä lakkiaisia seuraavana päivänä. Yhden laivamiehen kanssa vietetyn yön jälkeen, jolloin ei toivottua seksiä edes päästy harjoittamaan, Vappu jo sanoo asuneensa miehen kanssa.

Kalun suuruus askarruttaa kovasti. Vappu kuvittelee toivemiehen: ”Miehen pitäisi olla kuivakka saaristolaisuusmänty tai tunturikoivu, hiukan kitukasvuinen vastapainoksi minun rehevyydelleni ja nuoruudelleni. Sellainen mies arvostaisi tervettä naista, hänestä olisi ihanaa upota pehmeisiin lihoihin terävien uimapukumainosluiden sijaan. Saamelainen olisi hyvä, sellainen jonka suu ylettyy rintoihin. Vehje olisi valtava, hän olisi syönyt poroa koko elämänsä ja niin kalusta olisi kehittynyt ylisuuri luonnonoikku ja mies jaksaisi eikä väsyisi lainkaan ja se muuttuisi poroksi ja karhuksi ja ahmaksi ja sudeksi.” Ei puhettakaan beigestä.

Vappu näkee miehiä joka puolella ja kuvittelee kaikki lähes seksihulluiksi. Jopa jokainen sivukirjastoon osuva mies herättää villit halut ja kuvitelmat. Jos joku sattuu lähestymään, Vappu ei osaa olla mitenkään, ei puhua, ei olla katseen kohteena. Vappu pelkää tartuttavansa beigen miehiin.

Vappu ei ole ainoa sosiaalisesti onneton. Isälleenkin hän luo seksimaailman fantasioissaan. Isän uudeksi naiseksi paljastuu tosin aivan muu kuin kiertävä huora, eräs mitä beigein naisihminen. Hiekkakylän talon purkajaisissa löytyy seksileluja niin isän kuin tyttärenkin jäljiltä.

Onkelin kieli on oivallista. Tyyli on niukka, lakoninen ja muistuttaa kovasti Iloisen talon ilmaisua. Vielä yksi kustannustoimittajan läpiluku olisi kuitenkin tehnyt hyvää. Oltaisiin vältytty tällaisilta mahdottomilta ilmaisuilta: ”Viimeisin meille hankittu huonekalu oli kirjoituspöytä aloittaessani koulun.” Kun lähes kaikki nykymaailman ilmiöt koulukiusaamisesta EU-tukiin juoksutetaan usein päälauseissa ohi, ajoittain hengästyttää. Beigessä on sivuja vain 128. Ehkä joitakin asioita olisi ollut varaa hieman syventää. Aikatasot vaihtuvat tiuhaan, jopa kesken virkkeen, samoin tosi ja fantasia.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto