Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Afrikkalaisia kokemuksia

Risto Niemi-Pynttäri, 1.9.2004
Lauri Otonkoski: Ilon ja kivun kääntöpiiri, afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään s., WSOY 2004

Kuvia eri puolilta Afrikkaa välittyy meille runsaasti, ja ne omaksutaan nopeasti. ”Kirjallinen ilmaisu on eräänlaista tajunnan arkeologiaa ja merkitysten tajuaminen kysyy aikaa ja työtä”, kirjoittaa Lauri Otonkoski afrikkalaisen novellivalikoiman esipuheessa. Merkitysten tajuaminen edellyttää konkreettisia hahmoja ja tilanteita, ne luovat mielikuvia ja auttavat ymmärtämään vierasta kulttuuria, abstraktiot jättävät lukijan vain omien mielikuviensa varaan.

Otonkosken toimittamaan afrikkalaisten novellien valikoimaan Ilon ja kivun kääntöpiiri kuuluu pääosin 80- ja 90-luvulla kirjoitettuja novelleja laajalta alueelta aina Angolasta Nigeriaan, Ghanasta Sudaniin ja Somaliasta Etelä-Afrikkaan. Saharan eteläpuolisessa kirjallisuudessa keskeisiä kieliä ovat englanti, ranska, portugali – nämä koloniaalikielet ovat jääneet alueen kirjallisuuksien valtakieliksi. Ei pidä kuitenkaan luulla, että afrikkalainen kirjallisuus olisi jäänyt vain mukailemaan länsimaista valtavirtaa. Kolonialistinen menneisyys punoutuu välttämättä kieleen, ja se on erottamaton osa Afrikan historiaa mutta ei hallitse sitä.

Trikstereitä ja muita velmuja

Paikalliset kielet ovat monella tapaa maailmankieliä tärkeämpiä, koska kokemusten erityisyys on juuri kielessä. Valikoimassa on mukana suullista perinnettä jatkavia novelleja; niissä mm. hillittömät trikster–hahmot pääsevät esiin.

Oli riemastuttavaa löytää joukosta myös Amos Tutuola. Hänen romaaninsa Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa kuolleiden kylässä (1963), tuntui aikoinaan hillittömämmältä kuin Vonnegut konsanaan. Samalla tapaa Tutuolan novelli ”Täydellinen herrasmies” vie lukijan järjen tuolle puolen. Tarina kertoo herrasmiehestä, joka houkuttelee naisen mukaansa. Matkalla hän irrottaa ruumiistaan jäsenen kerrallaan ja vierii lopulta pelkkänä kallona maan alle. Naisen hän on ottanut vangiksi, mutta onneksi trikster-kertoja päättää ratkaista tilanteen. Pohjiksi hän juo neljäkymmentä nassakkaa palmuviiniä ja seuraa herrasmiestä tämän onkaloon.

Toinen novelli, jossa trikster-hahmo laittaa maailman sekaisin, on Mandla Langan novelli ”Kaljut miehet koolla”. Mies, joka murehtii kaljuuntumista, tapaa baarissa sokean triksterin – ja illan päätteeksi he kaahailevat autolla ympäri kaupunkia. Sokea mies on ratissa.

Veronique Tadjon novellit ”Velho ja tyttö” sekä ”Petos” rakentuvat eräänlaiselle tyttöshamanismille. Molemmissa on kyse henkisten voimien taistosta nuoren tytön ja vanhan miehen välillä. Edellisessä novellissa tyttö tekee matkan velhon mieleen ja käy sananmukaisesti yli tämän ymmärryksen. Jälkimmäisessä huoneeseen teljetty tyttö voittaa oudolla tavalla isänsä. Tadjon novelleissa yhdistyy varsin moderni maaginen realismi ja suullinen perinne, hänen proosaansa kutsutaankin ”maagiseksi shamanismiksi”.

Kuvauksia itsekunnioituksesta

Novellivalikoimaa lukiessani mieleen jäivät monet vaikuttavat henkilöhahmot. José Eduardo Agualusa kertoo surkeasta albinomiehestä Angolassa. Tämä Pascoal on omaksunut kristityiltä kasvattajiltaan palvelijan hyveet; rehellisyyden, siisteyden ja ahkeruuden. Siksi hän oli uima-altaan hoitajana ja valkoiset taputtelivat olalle. Yleensä Pascoalasta ei pidetty, mustat naiset maiskuttelivat kieltään ja syljeskelivät hänelle.

Kun portugalilaiset pakenivat Angolasta, Pascolin siisteyteen perustuva maailma romahti ja hän suistui kurjuuteen. Novelli keskittyy siihen, kuinka hän vielä kerran nousee palvelemaan länsimaisuutta, tosin aika ironisella tavalla: pitkäpartaisesta, nälkiintyneestä albinosta tuli mainio joulupukki. Joulukuun helteessä hän sai hikoilla uuden marketin edessä – tyyny vatsan tilalla. Lopulta hän yhdistää keskeiset länsimaiset arvot: tavaran palvonnan ja kristillisyyden, kun Neitsyt Maria antoi unessa hänelle viimeisen tehtävän. Siihen viittaa novellin nimi – ”yö jolloin joulupukki pidätettiin”.

Kenialainen Grace Ogot kertoo tabun rikkomisesta Sudanin arojen perinteisessä kylässä. Vanhan miehen, Tekayon, tasapainoinen elämä horjuu, kun hän saa maistaa taivaallisen maukasta, tuntemattoman eläimen maksaa. Näin hän joutuu kamppailuun tabujen ja lihansyöntiin liittyvän himonsa kanssa. Löytääkseen tuota ihanaa lihaa Tekayo menettää mielenkiintonsa karjan hyvinvointiin ja alkaa metsästää. Hän menee kiellettyyn ”Henkien viidakkoon” ja pyytää keihäällä kaikkia mahdollisia eläimiä. Himo kuitenkin vain pahenee, vähitellen Tekayo hylkää myös lukuisat vaimonsa ja lapsensa, sillä hän tekee mitä tahansa löytääkseen tuota herkullista maksaa. Ogot tekee novellissaan järkyttävän henkilökuvan haaveellisesta ja rohkeasta paimenesta, joka joutuu kumman intohimon valtaan.

Ngugi Wa Thiong’o luo henkilökuvan Beatrice-nimeä käyttävästä, kenialaiseen pikkukaupunkiin jämähtäneestä baaritytöstä. Huonon itsekunnioituksen vuoksi Beatrice joutuu miesten uhriksi ja ajautuu pelkäksi huonesiivoojaksi. Lopulta Beatrice tavoittaa jotain, joka tekee hänestä miesten palvonnan kohteen.

Beatrice kokee olevansa väheksytty: Joskus hän löytää rakastajan, mutta tämä on aina piittaamaton. Joskus hän joutuu myymään itseään suoraan rahasta. Beatrice yrittää kohentaa surkeaa itsetuntoaan laittautumalla länsimaisittain; hän suoristaa hiuksiaan, käyttää peruukkeja ja ihonvaalennusta.

Novellin teemana on naisen ylpeys, siksi onnettoman Beatricen vastapariksi kuvataan ylpeä Naguthii. Hän ei ole Beatricea kauniimpi, mutta silti miehet tavoittelevat häntä ja lepyttelevät runsain lahjoin. Novelli huipentuu öiseen keskusteluun, jossa Beatrice huomaa, että toiset naiset eivät ole hänen vastustajiaan. Tämän jälkeen Beatrice viettää loistavan illan yökerhossa miesten palvomana. Tähän yöhön viittaa novellin nimi ”Loiston hetket”.

Edellisten teemojen lisäksi valikoimassa tulevat esille myös pakolaisuuden ja siirtolaisuuden monet ongelmat sekä poliittinen kirjallisuus. Eräänlaiselta huipentumalta tuntuu kuuluisan nigerialaisen Ken Saro-Wiwan kirjenovelli. Siinä telotusta odottava sissi kirjoittaa lapsuutensa tyttöystävälle. Novelli on järkyttävä. Tieto siitä, että kirjailija itse teloitettiin vain lisää järkytystä. Novelli ”Afrikka rikkoo valonsa” kertoo teloitettavan kokemuksesta, siitä, miten julmuus ja viha ovat vallanneet maanosan.

Ilon ja kivun kääntöpiiri on tukeva, yli kolmensadan sivun mittainen, hieman hajanainen valikoima afrikkalaisia novelleja. Se esittelee uusia kiinnostavia kirjailijoita, joiden teoksia tulee luetuksi myöhemminkin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto