Kymmenen nuorehkoa naiskansanedustajaa on kirjoittanut ajatuksiaan uudistetun Katekismuksen kymmenestä käskystä. Parlamentaarikot ovat kukin tavallaan pyrkineet tuomaan käskyt nykyaikaan. Kustantajalla lienee ollut kansanvalituksellisia pyrkimyksiä uuteen muotoon ja kieleen saatettujen käskyjen tunnetuksi tekemisessä.

Tästä huolimatta kansanedustajien enemmistö kirjoittaa käskyistä puuttumatta niiden uskonnolliseen sisältöön. Näin asiaa käsitelleillä kansaedustajilla tuntuu olevan enemmän sanottavaa kuin niillä, jotka ovat joko ajatelleet kirjoittavansa uskonnolliseen kirjaan tai ainakin kristillisen kustantajan kirjaan.

Maria Kaisa Aulan ensimmäisen käskyn selitys sopisi yhdentekeväksi aamunavaukseksi tapakristilliselle ja valtiokirkkoon uskoville opettajille. Arjen asioiden mukana on hiukan juhlallisuutta ja uskonnollisia viittauksia. Marja-Leena Kemppainen on kirjoittanut monta astetta uskonnollisemman selityksen toisesta käskystä. Kemppaisen maailmassa Jumala ja jumalasta puhuttaessa Hän kirjoitetaan isolla kirjaimella. Teksti olisi muutoinkin kaivannut editoria.

Kolmas hätäiseksi aamunavaukseksi sopiva teksti on Tuija Braxin. Hän lähestyy yhdeksättä käskyä, Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, sinänsä perustellusti globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, mutta teksti jää vähäveriseksi. Toisen vihreän kansanedustajan Irina Krohnin viidennen käskyn selityksessä onkin sitten särmää ja persoonallisuutta. Älä tapa -käsky saa Krohnin käsittelyssä henkilökohtaisen ja valtion roolia pohtivan käsittelyn. Krohn päätyy siihen, että valtio sopii paremmin jakamaan äitiyspakkauksia kuin sotimaan.

Hyvä oivallus toimittajalta, jota muuten ei kirjassa lainkaan mainita, on panna työministeri Tarja Filatov kirjoittamaan käskystä Pyhitä lepopäivä. Hän kirjoittaakin oivaltavasti univelasta lähtien nykyisestä työn ajattomuudesta, työstä, joka ulottaa salakavalasti lonkeronsa kaikkialle, sekä siitä, miten vapaa-aikakin on nykyään suorittamista. Toinen sosiaalidemokraatti Säde Tahvanainen lähestyy kuudetta käskyä Älä tee aviorikosta hauskasti omasta tuoreen aviovaimon vinkkelistään toivoen, että se todella kestää kaiken.

Neljäs käsky saa Christina Gestrinin peräämään lasten kunnioitusta ja turvallisuutta, josta mm. vanhempien tulee kantaa huolta. Gestrin on koonnut selitykseensä konkreettisia tietoja lasten pahoinvoinnista, ja hänen huolensa ulottuu suomalaisperheistä itäisen naapurin katulapsiin.

Anne Huotarin ja Anu Vehviläisen seitsemännen ja kahdeksannen käskyn selitykset ovat kirjan poliittisimmat kirjoitukset. Huotari kasaa omaan tekstiinsä kaikki epäkohdat dopingista sosiaaliturvan väärinkäytöksiin ja kirjoittaa sormi pystyssä. Vehviläinen syyttää muiden poliitikkojen tapaan pahan puhumisesta mediaa, toki myös poliitikkoja itseään.

Kirjan päättää Hanna Markkula-Kivisillan kymmenennen käskyn selitys. Markkulan mielessä ovat lasten asiat. Jos teksti olisi ollut jossakin muualla, sen yhteyttä käskyihin tuskin olisi tullut huomanneeksi.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa