Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Vahvojen novellistien syksy - viimeinen uho

Ritva Kolehmainen, 3.3.2000
Markku Hattula: Hurmuri ja muita kertomuksia s., Maahenki 1999

Markku Hattula (s.1950) tekee vahvaa suomalaista perusnovellia. Joulukuussa ilmestynyt Hurmuri ja muita kertomuksia (Maahenki) on keväällä 1999 aloittaneen pienkustantamon ensimmäisiä kaunokirjallisia teoksia.

Hattulan novellien maisema on syvällä maaseudussa. Kaupunkimiljöössä liikutaan novellissa Tasan tunnin myöhässä. Se on kertomuksista positiivisin. Novellien henkilöillä on toivoa paremmasta elämästä, vaikka taustalla on ´vihan musta aukko´. Voiko lyömisen perinteen sittenkin katkaista?

Tämän novellin nainen pukee sanoiksi sen, minkä muidenkin novellien naiset tietävät: ’Ei sinun kanssasi voi puhua eikä elää.’ Eivät kaikki naisetkaan ole vahvoja, mutta heillä on usein voimakastahtoinen auttaja. Yhdessä he ovat vahvoja. Miehet ovat häviäjiä. Silti he kävelevät kohti kohtaloaan pystypäisinä. Viimeinen teko on uho.

Markku Hattula näkee tarkasti miehen sieluun. Aikuiskouluttajana hänellä on hyvä ihmistuntemus. Insinöörin tarkka havainnointi ja tieto ovat tarpeen, kun kertomukset vievät rakennustyömaalle tai monitoimikoneen kanssa metsätöihin. Hattulan luontokuvat ovat viiltävän teräviä, ilma oli kirkas kuin virheetön lasi. Ihmisen muotokuva syntyy luontovertauksin: ’Karmasuon toppatakissa oli reikiä joista vanutupot pyrkivät lentoon kuin voikukan itiöt.’

Synkissäkin novelleissa on hyväntuulinen naurunvire taustalla. Hattula ottaa kantaa kuin ohimennen positiiviseen ajatteluun ja keinotodellisuuteen.

Tyttö-novellissa nuori harjoittelijatyttö tulee yliopistomaailmasta ja heilauttelee leimakirvestä siihen malliin, että miesten mielessä ’elämätön elämä tekee kipeää’. Tosin novellien miehissä on myös velttoutta, kuten Hippeläisessä. Hän tuli taloon kulkumiehenä ja siirtyi isännäksi kuolleen isännän paikalle. Kun emäntäkin kuoli, Hippeläinen jää yksineläjäksi. Hän roikkuu elämässä kuin talonsa ovi yhden saranan varassa.

Tragikoomisin on niminovellin Hurmuri. Elämän eväitä tälle on suotu niukanlaisesti. Työttömyyskortistossa ei laskentonumeroa kysytty, riitti kun osasi panna nimensä korvauspaperiin, Hattula kirjoittaa. Naisen vuoksi Hurmuri on valmis urotekoihin ja päättää juosta järven ympäri viidessä tunnissa. Järven yli oikaisu tulee täyteen vasta seuraavana keväänä.

Markku Hattulan Hurmurin kahdeksan novellia ovat näytelmäkirjailijan tiivistä ja viimeisteltyä tekstiä. Hattulan aikaisempia teoksia: novellikokoelma Sama se (1989) ja romaani Näytön paikka (1991). Suon syvä syli -antologiassa (Maahenki 1999) hän oli mukana palkitulla novellilla Pontikkatehdas.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto