”Kysymys on tämä: kumpien edestä ruumiini uhrataan ja vereni vuodatetaan, ihmisten vai simpanssien?”

Lopun ajoilla on ratsastettu läpi historian. Keskiajalla kiirastulen pelossa kansa oli valmis maksamaan kirkolle mitä vain sovittaakseen rikkomuksensa. Jos mennään ajassa vielä 1500 vuotta taaksepäin, Uuden testamentin apokalypsissa eli Johanneksen ilmestyksessä kuvattiin lopullisen tilinteon hetki – maailman tuomitseminen sekä ihmisten jaottelu taivaaseen ja helvettiin.

Ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi muodostuvat bakteerit.

Kirjailija, kolumnisti Markus Leikolan (s. 1960) kirjassa Teidän edestänne annettu (WSOY 2020) ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi muodostuvat bakteerit. Eivätkä mitkä tahansa bakteerit, vaan puhuvat sellaiset. Sanottavaa näillä neljä miljardia vuotta vanhoilla veijareilla riittää niin ihmisistä kuin antiobiooteistakin. Mutta ennen kuin bakteerit pääsevät ääneen, 1080 sivuisessa kirjassa on ehditty vyöryttämään lukijan eteen tuhat ja yksi tarinaa.

Jeesus lähtee lipettiin

”Yksi ainoa prosentti geeneissä eroa.”

Entä jos olisikin tapahtunut kosminen (tai miksi sitä nyt haluaakin sanoa, jumalainen?) sekaannus, ja simpanssi sekä ihminen olisivat menneet sekaisin? Ne kun ovat geneettisesti niin lähellä toisiaan. Toisaalta tuoreiden yhdysvaltalaistutkimusten kromosomivertailut ovat osittain kyseenalaistaneet eron pienuuden. Joka tapauksessa, kertomus lähtee vauhdikkaasti liikkeelle ajanlaskun alusta.

Pitkäperjantain päättyessä ristiinnaulittu Jeesus päättää hypätä alas ristiltä ja elää toisen elämän maan päällä – simpanssina. Ennen uhrautumista ihmiskunnan puolesta on hyvä ottaa selvää, loiko Jumala tosiaan ihmisen omaksi kuvakseen vaiko sittenkin jonkin muun nisäkkään mukaan. Karvaiseksi serkuksemme inkarnoitunut Jeesus eli simpanssinimeltään Hesus päättää tutustua ihmiselon ihanuuteen ja kurjuuteen, jotta voisi paremmin ymmärtää ihmisiä sekä eläytyä ajattelumaailmaamme.

Simpanssin matkassa kuljetaan läpi historian sivuja 2000 vuoden ajalta maasta toiseen. Seuraa pohdintaa muun muassa uskonnosta, sodista, oikeudesta ja biologiasta. Puntariin asetetaan myös ihmisen vapaa tahto, sivullisen simpanssin silmin kun tätäkin asiaa voi tarkkailla uusin silmin.

Play it again, Sam

”Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, emmekö ole törmänneet aina samoihin ongelmiin ja arvoituksiin? Ne vain ilmestyvät eteemme uudessa hahmossa tai uusissa olosuhteissa?”

Leikola sekoittaa siekailematta eri lajityyppejä, faktaa ja fiktiota, lainaa sieltä ja täältä sekä vyöryttää lukijan eteen historian koko kaanonin kaikessa moninaisuudessaan. Romaani liikkuu useammalla aikatasolla – Bakteerien neljän miljardin vuoden aikajänteellä, kristinuskon 2000-vuotisessa historiassa sekä Jeesuksen elämässä. Kirja jakaantuu myös 27 lukuun kuten Uusi testamenttikin, mikä ei tekijän epilogin mukaan ole täysin sattumaa.

Teos vilisee intertekstuaalisia viitteitä lukuisiin eri populaarikulttuurin ja historian henkilöhahmoihin. Se on runsaudensarvi, jossa Casablancan Rick & Sam, Tintin maailma ja legenda Tarzanista kohtaavat Hitlerin, Eichmannin sekä Magritten. Donald Trumpiltakaan ei vältytä. Myös Viiltäjä-Jackin mysteeri ehditään ratkoa ja Elvis Presley tavata. Postmoderni seikkailuromaani voisi sanoa.

Pahan täytyi saada palkkansa, mutta miten puolueettomalla maaperällä?

Välillä siirrytään tarkastelemaan 13-vuotiaan nuorukaisen elämää ja työskentelyä syyttäjänviraston lähettiläänä. Natsijohtaja Adolf Eichmann on saatu kiinni ja hänen oikeudenkäyntinsä on alkamassa Jerusalemissa. Poika pääsee seuraamaan tätä historiallista ja huomiota maailmanlaajuisesti saanutta tapahtumaa, jossa pahuus ja oikeudenmukaisuus joutuivat puntariin. Eichmannissa Leikola keskittyy kuvaamaan erityisesti puolustusasianajajan toimintaa oikeudenkäynnissä, jonka ratkaisu oli selvillä alusta saakka. Pahan täytyi saada palkkansa, mutta miten puolueettomalla maaperällä?

Leikola luo kuvan rinta rinnan Jerusalemissa nähdyistä kahdesta merkittävästä oikeudenkäynnistä. Toisessa tuomittiin kuolemaan äärimmäinen hyvyys eli Jeesus, kun taas toisessa äärimmäinen paha. Eichmannia puolustavan asianajajan työtä sivusta seuraava poika on myös lukenut kirjan, jossa on kerrottu ihmisen olevan vain yksi apinalaji muiden joukossa, kuitenkin sillä erotuksella että ihmisillä vallitsi sukupuolten välinen työnjako. Intersektionaalista feminismiä ei sentään mainita, vaikka tasa-arvokysymyksiä käsitelläänkin.

Kirjan juuret historiassa ja antibiooteissa

Monipuolisena yhteiskunnallisena keskustelijana tunnettu Leikola on ottanut räjähtävän lähdön kirjailijan uralleen julkaisemalla kaksi ensyklopediamaista osaa trilogiaksi paisuvasta teossarjastaan. Niiden välissä on syntynyt myös muita kirjoja, kuten valokuvaaja Juha Metson kanssa tehty kirja kalastaja Pentti Linkolasta (Sielunmessu, Johnny Kniga 2019) sekä sisällissotaromaani Sakean veren vuosi (Into Kustannus 2018).

Leikola tietää mistä kirjoittaa. Hän on seurannut Lähi-idän konfliktia toimittajana vuosikymmeniä ja vieraillut alueella lukuisia kertoja. Israel ja Palestiina ovat maailman vanhimpia sivilisaatioita, joiden välinen konflikti on innostanut Leikolaa kirjoittamaan uusimman kirjansa. Myös Euroopasta ja bakteereista hän on löytänyt jotain yhteistä. Aivan kuten bakteerit lisääntyvät jakaantumalla, myös Eurooppa on lisääntynyt ja yhdistynyt eri suuntiin jakautumalla. Tunnettuna esimerkkinä vaikkapa 1961–1989 muurilla jaettu Berliini.

Taudit olivat tuhoisia aiemmin ja olisivat yhä ilman penisilliinin keksimistä. Sodissa kun kuoli pitkälle 20. vuosisadalle saakka enemmän ihmisiä bakteereihin kuin tykkiin ja teräkseen. Ihmiskunnan yhtenä suurimpana maailmanlaajuisena uhkana on nähty jo pitkään antibioottiresistenssi eli bakteerien vastustuskyky antibiooteille. Kirjan työnimenä olikin alkuun Antibioottiromaani. Kirjassa bakteerit ovat suivaantuneet, koska antibiooteilla tapetaan niiden serkkuja triljoonia joka sekunti. Suhdetta ihmisiin on aika puntaroida uusiksi.

Mieskirjailijoiden megalomania

Kai Ekholm kuvaa tuoreessa kirjassaan Jörn Donner, Kuinka te kehtaatte (Docendo 2020) Donnerin omaelämäkertaa Mammuttia (Otava 2013) ”kirjanperkeleeksi”, jossa kerrottavaa on vain liikaa. Samaa voisi sanoa Teidän edestänne annettu -romaanista. Se pakenee kaikkia yksiselitteisiä määritelmiä aidon postmodernistisen romaanin tapaan sisältäen useita kirjoja yksissä kansissa. Teos on yhtä aikaa historiankirjoitusta, nykyajan kommentointia kuin myös salapoliisiromaanin aineksia sisältävää kulttuurihistoriaa.

Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko maailmanhistoria ja vähän enemmänkin?

Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko maailmanhistoria ja vähän enemmänkin? Leikolan kanssa samaa ikäpolvea edustava Juha Hurme luotasi Finlandia-palkinnon voittaneessa Niemessä (Teos 2017) Suomen muotoisen niemen historiaa 14 miljardin vuoden ajalta aina alkuräjähdyksestä lähtien. Hurmeen seuraavakin teos käsittelee Suomea lavealti – ja sen laajaa kulttuurihistoriaa. Oikeutusta Teidän edestänne annettu -kirjan pituuteen voi hakea myös suoraan itse kirjasta. Siinä kun yksi hahmoista veikkailee, että bakteerien viestin ymmärtäminen nyt vain vaatii 1000 sivua rönsyilyä, aivan kuten luonnossakin kaikki tapahtuu. Vapaasti kasvaen.

Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Leikolan edellinen romaani ei sekään ollut mikään helposti nieltävä. Uuden maailman katu (WSOY 2016) kävi läpi koko 1900-luvun sen historiaa muovanneiden henkilöiden kautta. Aiemmassa kirjassa sentään rajoituttiin 100 vuoden aikahorisonttiin.

Kirjan julkaisu koronakeväänä

Teidän edestänne annettu omaa kuitenkin kiistämättömät ansionsa. Aivan liian harvoin suomenkielisessä proosakirjallisuudessa annetaan mielikuvitukselle yhtä rajaton vapaus! Varsinaista eskapismia koronakesään. Kirjan jälkisanat on muuten päivätty maaliskuulle tiuhimpaan koronauutisoinnin aikaan. Tarinan maailmassa puhutaan koleraepidemiasta, mutta kaikuja ajankohtaisesta virustaudista on luettavissa rivien välistä enteellisesti:

”Maantietä pitkin edenneet epidemian lonkerot ovat pitäneet samaa vauhtia kuin edelliselläkin kerralla, mutta rautatie ja ihmisten lisääntynyt liikkuminen merkitsee sitä, että maailmamme ei tule enää koskaan olemaan ennallaan: mikä tahansa tarttuva tauti voi levitä hetkessä kaikkialle maailmaan.”

Leikola tarkkailee maailmaa lähtökohtaisesti biologin silmin ja on omistanut kirjansa – Omilleni. Samoin oli omistettu isän, Anto Leikolan, esikoiskirja Biologin maailmasta (WSOY 1968) reilut puoli vuosisataa aiemmin. Historian kaarta siinäkin.

Jaa artikkeli: