Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Vahvasti vaikuttavaa runoa

Elli Leskelä, 7.3.2001
Merja Virolainen: Pilvet peittävät sisäänsä pilvet s., Tammi 2000

Edessäni on ohut nide, Merja Virolaisen kolmas runokokoelma ”Pilvet peittävät sisäänsä pilvet”. Olen lukenut sitä moneen kertaan syvästi eläytyen ja vaikuttuen. Runot palauttavat selittämättömällä tavalla tunnelman, jonka sai aikaan varhaisessa nuoruudessa koettu Harry Martinsonin ”Aniara”.” Aniara” matkasi ajassa ja avaruudessa, Virolaisen runot ihmiselämän rajatilanteissa, niin lapsen ja vanhemman, rakkauden, kärsimyksen, sairauden ja kuoleman kuin lämpimän huumorinkin parissa.

Runokokoelma jakautuu viiteen osastoon, joista ensimmäinen, Ulkona kukkivat narsissit, käsittelee vanhan isän ja lapsen suhdetta kuoleman lähestyessä. Runoilija on riipaisevalla tavalla tavoittanut kahden olennon erillisyyden ja toisistaan riippuvuuden: Kunpa kuolisit:/uskaltaisin koskettaa sinua./ Kunpa Liikkaisit käytävää/ aina kauemmas, pienentyisit/ kunnes en erottaisi sinua enää,/ olisit kiinni minussa.

Toinen osasto on nimetty Mennyt ei ole koskaan ohi. Siinä runoilija käsittelee lapsen kipeitä tuntoja : Koti-illan haalea kurjuus/ leviää, pissat housuihin./… Olen juustonaama, pottunenä,/ piparkakkutalon rikkinäinen lapsi./ Mennyt ei todellakaan ole koskaan ohi vaan seuraa meitä aina. Harry Martinson sanoi kerran: ”Jollemme muuta pieniä samoin kuin suuriakin asioita, meidän täytyy aina elää surun vallassa, sillä silloin käy niin kuin aina on käynyt, tulevat vääryyksien hyytävät viimat, välinpitämättömyys, sotien rajumyrskyt.”

Napatanssi-osastossa samanniminen runo leikittelee mielenkiintoisesti äänteillä, esim.: drapa-pa- tat-tat/ …njau- njau-njau…/ Olisi hauska kuulla runo lausuttuna. Runo kätkee sisäänsä alkukirjaimista kasvavan lauseen: SINÄ OLET SE ALFA JA OMEGA.

Suisto-osastossa runoilijan maailma laajenee mangrovemetsiköihin, monsuunisateeseen, erotiikkaan. Hieno oivallus on ihmiskehon ja maapallon elämän vertaus: …kynteni kasvavat/ samaa vauhtia kuin mannerlaatat/ omassa tanssissaan kiertyvät/ toisissaan pois ja toisiaan kohti,/Atlantin pohja repeää,/ tuli suihkuaa meren syvänteissä,/ maanosan toisella laidalla/ vuoret vavahtavat, kallio käpristyy,/ järistys viskaa ilmaan kylän,/ kourallisen lastuja.

Hauskaa on havaita runoilijan taitavan myös mitallisen runon, hilpeyden ja huumorin, josta voi lukea näytteen Gurmee-runosta. Karhupuisto-runon miljöön oivallettu (runoilija asuu Kalliossa), allegoria toimii mainiosti.

Virolaisella on paljon tärkeää sanottavaa ja hänellä on kieli, rytmi ja poljento hallinnassa. Kiitos kirjasta.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto