Kiusaaminen on ollut iso aihe lehtien otsikoissa ja mielipidekirjoituksissa jo usean vuoden ajan, joten ei ole ihme, että se näkyy myös kaunokirjallisuudessa. Nuortenkirjallisuudessa se on ollut kestoaiheita jo pitkään, ja paikoitellen Mooses Mentulan uusin romaani Jääkausi tuntuukin sellaiselta.

Koko maailma näyttäytyy kiusaamisena, ainoastaan ydinperhe voi olla siltä turva.

Kirjaa vievät eteenpäin lukuisat kohtaukset, joissa nuoret ovat pääosassa. Mentula kuvaa tyttöjen ahdistusta ja keskinäistä kilvoittelua tavoilla, jotka ovat tuttuja nuortenkirjoista. Vaikka välillä kuvataan aikuisia keski-ikäisiä ihmisiä, romaanin tyyli ei juuri muutu. Käsillä onkin varsinainen koko perheen romaani!

Uusi elämä Kainuussa

Kainuuseen sijoittuvalla romaanilla on kaksi päähenkilöä: opettaja Juha, joka on ollut taitava käsittelemään eripuraisia oppilaita, ja kiusattu, yksinäinen Helmi, joka muuttaa pohjoiseen vanhempiensa perässä. Vanhemmat ajattelevat myös, että heidän tyttärensä saa uuden alun kaukana aiemmista kiusaajista.

Kiusaaminen ei kuitenkaan pääty, ja Helmi päättää ottaa kovemman linjan. Häntä sysää eteenpäin koirakouluttajan ajatukset siitä, miten koiralle pitää osoittaa, kuka on johtaja. Pitää olla kova. Helmi rupeaa kovikseksi ja pääsee luokan pääpirujen kaveriksi. Samalla hän päättää kostaa myös yli-isällistä huomiota osoittaneelle Juhalle ja keksii juorun, jonka mukaan Juha on lääppinyt oppilaita.

Mentula kiristää Juhaa otteessaan pitävää ruuvipenkkiä tehokkaasti. Mitä tahansa hän tekee tai sanoo, se on vain osoitus syyllisyydestä. Pikkupaikkakunnalla kaikki tietävät nopeasti, mistä on kyse, eivätkä viranomaiset, kuten rehtori, uskalla olla reagoimatta syytöksiin. Opettajana ja rehtorina toimiva Mentula osaa kuvata kiusaajien toimintaa uskottavasti. Mieleenpainuvassa kohtauksessa Helmi jää kiusaajille alakynteen aivan opettajan nenän edessä – ja vielä koulukiusaamista käsittelevällä tunnilla! Kirjassa koko maailma näyttäytyy kiusaamisena, ainoastaan ydinperhe voi olla siltä turva – ja vanhemmatkin ovat useimmiten täysin avuttomia kiusaamisen edessä.

Epäuskottavaa kerrontaa

Jääkausi on Mentulan toinen romaani ja sujuvaksi tehty. Tarttuvan romaanin lukee nopeasti, muutamassa tunnissa. Mentula on rakentanut kirjaan useita teemaa tukevia motiiveja, joista tosin osa on läpinäkyviä tai pakotettuja, kuten luontokuvausretkellä tavattu heimon hyljeksimä susi, joka pääsee karhun kanssa haaskalle. Yksinäinen susi kuitenkin kääntyy heimonsa kanssa karhua, auttajaansa vastaan. Toisinaan Mentulan huolellisesti rakentamat kohtaukset ja lauseet vain toistavat jo tiedettyä. Lukijan älyämiseen voisi luottaa enemmän.

Mentula on rakentanut kirjaan useita teemaa tukevia motiiveja, joista tosin osa on läpinäkyviä tai pakotettuja.

Mentula kuvaa muutenkin arkielämää, ruoanlaittoa, koulun arkea, ulkona kulkemista, kauhean huolellisesti, aivan kuin pelkäisi jonkin jäävän pois tai ettei lukija tunnistaisi lukemastaan omaa elämäänsä. Mooses Mentula ei ihan ole suomalaisen kirjallisuuden Arttu Wiskaria, mutta lähellä käy.

Jääkausi on joiltain kohdiltaan epäuskottava. Juhan vaimo ei esimerkiksi tiedä mitään mieheensä kohdistetuista epäilyistä ja mies onnistuu peittelemään asiaa yllättävän pitkään. Ilmeisesti Juha on hyvä valehtelija. Keskeisessä kohdassa paikallislehden toiminta on pelkästään mahdotonta, kun sen kerrotaan uutisoineen Juhaan kohdistuneista epäilyistä, ilmeisesti nimellä, ja vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan todenneen, että uhrit eivät vain uskalla tulla julkisuuteen. Julkisen sanan neuvosto saattaisi hyvinkin jyrähtää tällaisesta, puhumattakaan siitä että Juha voisi perustellusti haastaa lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta.

Outoa on myös, että Mentula sijoittaa toiseksi käännekohdaksi raiskauksen. Sen jälkeen Helmi tajuaa tehneensä väärin ja yrittää selvittää asioita, aivan kuin raiskaus olisi jonkinlainen hyväätekevä trauma.

Jaa artikkeli: