Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Pääkirjoitukset

photo

Osaavan väen kädet sidotaan

Siri Kolu, 29.8.2019

Sanataide on lukutaidon taikasauva, mutta sen rahoitus on täysin epäselvää. Kolmen rehtorivuoteni aikana Vantaan sanataidekoululla sain töikseni etsiä uusia tapoja, joilla lapset ja nuoret innostetaan lukemiseen. Moniammatillisia menetelmiä ja lukemisen uusia areenoita löydettiinkin. Vastaamatta jäi isompi kysymys:  miten innostaa lukemisen rahoittajia? Lukemisen innostaminen on rakennustyömaa, jossa pysyviä rakenteita on vähän. Improlla ja ilomielellä päästään aina…

Lue lisää
photo

En haluaisi olla se tyyppi, joka vertaa naisia aina naisiin

Joonas Säntti, 14.7.2019

Joonas Säntti on Kiiltomadon luetuin kriitikko. Hän on kirjoittanut erityisesti naisten kirjoittamasta ja queer-aiheisesta kirjallisuudesta. Kritiikkiä kirjoittaessaan on yhä vaikeampi unohtaa, millaisia poliittisia valintoja yksittäisiin sanavalintoihin voi lukea. Juuri nyt luen Zeldaa, siis Fitzgeraldia, yritän keksiä sanoja kuvaamaan selkokielisesti hänelle ominaista rytmiä ja novellien vaivihkaista omalaatuisuutta. Mihin aiemmin lukemaani suhteuttaisin tätä tyyliä? En haluaisi olla…

Lue lisää
photo

Kolmiulotteinen kirjallisuus

toim. Aleksis Salusjärvi, 4.6.2019

Kirjailija ja dramaturgi Aina Bergroth näkee proosan ja draaman eri todellisuuksina: ”Teatterissa lopputulos ratkaisee” ”Proosaa kirjoittavan ihmisen voi olla vaikeaa hahmottaa tapoja, joilla näytelmäteksti toimii. Proosan tavoite täyttyy tekstissä. Sillä ei ole juurikaan tekemistä näytelmien kanssa. On yleensä harhaanjohtavaa ajatella teatteria tekstin kautta”, sanoo Aina Bergroth. Hän kirjoittaa sekä proosaa että draamaa, mutta näkee niissä…

Lue lisää
photo

Sanat ja teot

Freja Rudels, 1.4.2019

Tarvitsemme kykyä tarkastella monimutkaista, nähdä yksinkertaistuksien läpi ja havaita sanat tekoina. Nyt tarvitaan tekoja, ei sanoja, julistaa ilmastonmuutoksesta huolestunut poliitikko Facebook-sivullani. Hän katsoo minua kädet puuskassa. Ja kyllä, aihe tietenkin koskee minua. Jaan ilmastohuolen ja käsityksen, että jotain on tehtävä. Sen sijaan minua häiritsee sanojen ja tekojen välinen vastakkainasettelu. Minua häiritsee vallitseva ajatus, että teot…

Lue lisää
photo

Kansallisesta projektista tyhjän seinän karttamiseen

Markus Leikola, 27.2.2019

Kulttuuri ja kieli ovat kirjallisuuden äiti ja isä. Olemmeko perheen ainoa lapsi, jonka kotona kirjahyllyn paikalla on tyhjä seinä? Kirjallisuudella on Suomessa – eikä vain Suomessa – aivan erityinen asema kansallisen identiteetin rakentajana. Britit osaavat ulkoa Shakespearensa ja venäläiset rallatella pitkät pätkät Puškinia, Tšehovia, Dostojevskia ja Tolstoitaan, ei vain pänttäyksen ansiosta, vaan yhtä lailla rakkaudesta,…

Lue lisää
photo

Yksilöt yhteisöjen puristuksessa

Heta Pyrhönen, 30.12.2018

Vuoden 2018 kirjoissa kansalliset kertomukset tiivistyivät lasten kokemuksiin. Finlandia-raadin puheenjohtaja Heta Pyrhönen nostaa luku-urakkansa huiput esiin. ”Luen kohta niin kummallisen huomaamatta ja nopeasti ja miettimättä näin sen  / pitää mennäkin, Angus. Sinä olet näkevä silmä ja kuuleva korva, sinä olet oppimisen vettä keräävä kangas” (s. 50). Näin Anguksen miettii vankistuvaa lukutaitoaan pastori Burchin kommentin valossa…

Lue lisää
photo

Kirjallinen kulttuuri värähtelee äänen voimasta

Johanna Osváth, 25.11.2018

  Suomalaisen esiintyvän ja auditiivisen runouden historia on lyhyt mutta omaleimainen. Suomalaisen, modernin esittävän runouden ensimmäinen laine lipui rantaan 1960-luvulla, kun yhdysvaltalaisesta happening-kulttuurista ammentava underground-liike koetteli taiteen rajoja. 1980-luvulla auditiivista runoutta alettiin esittää ja äänittää säännöllisemmin, mutta selkeä toinen aalto muotoutui vasta vuosituhannen vaihteessa Turun runoliikkeeksi. Nyt Helsinki Poetry Connectionin toiminnan kasvun myötä vedenpinta heittelehtii…

Lue lisää
photo

Hyvin alkanutta matkaa 2020

Kaila Holma, 14.10.2018

Juuri nyt ranskalaisen kirjallisuuden yhdeltä omaleimaisimmalta tekijältä on mahdoton välttyä, myös Suomessa. Se alkoi Pohjoismaissa jo kauan sitten 1980-luvun puolella. Norjasta sana levisi muihin naapurimaihin, Suomeenkin vuonna 1991 ja 1992, kun näillä perukoilla julkaistiin teokset W eli lapsuudenmuisto ja Tiloja/Avaruuksia. Ja nyt, 36 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen, Georges Perec (1936–82) on yksi tämän hetken kuumimpia käännöskirjallisuuden…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto