Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Mielen matkoja

Otto Lappalainen, 29.3.2005
Peter Handke: Jukeboksista (Versuch über die Jukebox) s., Lurra Editions 2005 Kääntäjä(t): Markku Mannila

Peter Handken esseen ja pienoisromaanin muotoa monikerroksisesti yhdistävä Jukeboksista (alkuteos 1990) sijoittuu kiinnostavaan ajankohtaan kirjailijan tuotannossa ja Euroopan uusimmassa historiassa. Kirjan keskushenkilönä on nimeämätön, vanheneva kirjailija, joka on Handken tapaan ollut ”jo vuosia liikkeellä”, jättänyt vapaaehtoisesti lapsuuden kielen ympäristön – ”innoittajansa” ja ”samalla rauhoittajansa” – ja muuttanut saksankieliseltä kulttuurialueelta Ranskaan. Kirjan kuvaamana ajankohtana vuoden 1989 viimeisinä viikkoina kirjailija tarvitsee rauhallista paikkaa syventyäkseen pitkäaikaiseen suunnitelmaansa, esseen kirjoittamiseen jukeboksin merkityksestä hänen omassa elämässään. Saksojen yhdistymiseen johtanut henkinen kuohunta on meneillään, eikä saksankielinen ympäristö houkuttele kirjailijaa ”enää”. Hän lähtee Espanjaan, saapuu baskialueelle ja etsiytyy mahdollisimman kauas nykyajan melusta. Yksityiskohtaisesti kuvattu matka kasvaa syvälliseksi pohdinnaksi kirjailijantyön ja kirjoittamisen perusteista.

Jukeboksista sisältää yhdellä tasollaan esseen jukeboksin historiasta ja kulttuurisesta merkityksestä sekä sen yhtymäkohdista teoksen päähenkilön elämään. Samalla se on pienoisromaani kirjailijan työn siitä vaiheesta, jossa teos on hahmottumassa mielessä mutta sen paperille saattamista on lykättävä mahdollisimman otollisiin olosuhteisiin – mikä samalla on tekosyy olla aloittamatta varsinainen kirjoitustyö. Jukeboksista on myös hyvin keskittynyt kuvaus matkasta sekä fyysisenä siirtymisenä että henkisenä irtiottona tutusta tuntemattomaan.

Handken kuvaama matkaaja nauttii oudoista maisemista, vieraskielisestä ympäristöstä, jossa ei ole saatavilla ulkomaisia sanomalehtiä, ja jopa töykeiltä tuntuvista paikallisista käytöstavoista. Satunnaisesta syystä hän oli päättänyt suorittaa kirjoitustyön Baskimaan ja vuoriston takaisessa Soriassa Kastilian ylängöllä. Majoittumisvaikeuksien vuoksi hän joutuu viettämään jonkin aikaa Zaragozassa, jossa ulkomaiset lehdet ja elokuvatkin olisivat periaatteessa hänen ulottuvillaan. Handken kuvaama kirjailija on ristiriitaisuudessaan inhimillinen. Suunnitelman ja päähänpinttymän välillä ei juuri ole eroa. Eristäytyminen vieraaseen ympäristöön ei sekään ole aivan vilpitöntä. Kirjailija selailee jo linja-autossa espanjan sanakirjaa ja selvittää itselleen vieraita asioita.

Handke osoittaa, että täydellinen eristäytyminen ja irrottautuminen kulttuurin kahleista ei ole mahdollista. Elämän aikana hankitut tiedot ja kokemukset kulkevat mukana kaikkialla. Jukeboksista-teoksen lukija saa nauttia Handken keräämistä jukeboksiin liittyvistä faktatiedoista ja kuvauksista esimerkiksi aidon Wurlitzerin kohtaamisista hyvinkin epätodennäköisissä paikoissa Euroopan ja muiden maanosien syrjäseuduilla. Esseen kirjoittajaa kiehtovat itse laitteiden muotoilun ja ominaisuuksien lisäksi niiden tarjoama levyvalikoima eri kulttuurialueilla. Itävallan levyautomaateista löytyi kansanmusiikkia ja italialaisista laitteista ooppera-aarioita ja kuoro-osuuksia. Vaikka jukeboksi edusti kultakaudellaan amerikkalaista kulttuuri-imperialismia, hyvin erilaiset yhteisöt tuntuivat ottaneen sen omakseen. Handken kuvaama kirjailija on tavannut varsinaisen ”jukeboksieldoradon” vain syntymäpaikkakunnallaan Itävallassa sekä runoilija Pier Paolo Pasolinin lapsuuden kotikaupungissa Casarsassa Italian Friulissa.

Jukeboksista on Handken kaiken proosan tavoin tekstiä, jossa maailman havainnoimisella on tärkeä sija. Se on aktiivista toimintaa, työtä, johon nähden kirjoittaminen on jopa toisarvoista. Tekstissä on tärkeää myös ajattelun kuvaaminen. Havainnot ja niiden tulkinta ovat olennainen osa fiktiivisen henkilön elämää. Näin syntyy proosaa, joka ei tarvitse varsinaista juonta ollakseen kiinnostavaa ja koskettavaa.

Jukeboksista on metaforisella tasollaan essee kirjoittamisen vaikeudesta – mutta myös sen tuottamasta ilosta. Fiktiivinen esseenkirjoittaja pohtii työtään ja sen edellytyksiä kaikilta mahdollisilta kannoilta. Äänten maailmasta kirjoittaakseen kirjailija luulee tarvitsevansa ehdotonta rauhaa, suoranaista äänettömyyttä. Kuitenkin vasta havaittuaan, että kirjoittamisen tärkein edellytys on mielikuvitus, joka voi luoda hiljaisuuden keskelle meluakin, työ alkaa edetä.

Handke upottaa fakta-aiheen fiktiiviseen ympäristöön, muuttaa esseen kertomukseksi ja luo samalla esimerkiksi käyvän tekstin kirjoittamisen ongelmista. Jukeboksista muuntuu kaavaillusta esseestä kaunokirjalliseksi proosaksi, jonka tärkeä rakennetekijä on ajan, paikan ja tapahtumisen yhteys – joka on myös draaman klassinen peruselementti. Kun kaikki tapahtuukin vain yhden henkilöhahmon ajatuksissa ja muistikuvissa, tekstin kattama ala laajenee Espanjan kartalta vaivoin löytyvästä pikkukaupungista maapallon mittasuhteisiin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto