Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kärsimyksen kiertokulku

Elli Leskelä, 23.9.2004
Pirjo Hassinen: Kuninkaanpuisto s., Otava 2004

Pirjo Hassisen romaanin Kuninkaanpuisto päähenkilö Ari on onnettomuudessa kaulastaan alaspäin halvautunut nelikymppinen, menestynyt mies. Hänen huoneensa ikkunat kalliissa hoitokodissa avautuvat Kuninkaanpuistoon, joka yhdistää romaanin henkilöt ja tapahtumat. Siitä tulee näyttämö Arin kustannettua valvontakameran kohti puistoa. Hänellä on rahaa – ja sen tuomaa valtaa – sekä kaunis nuori vaimo. Raha, erotiikka, rakkaus, seksuaalisuus ovat romaanin väkevästi kuvattuja voimia. Modernismin perinteen mukaisesti kaiken antava rakkaus johtaa tuhoon ja kuolemaan. Kärsimyksen kiertokulkuun.

Pirjo Hassinen rakentaa Kuninkaanpuistolle kiintoisan historian. Puiston perusti puutarhaseura mesenaattinaan kartanonherra, jonka linna on nyt romaanin hoitokoti. Sen parhaassa huoneessa Ari elää. Puistoon rajoittui koulu jo puiston perustamisaikana. Koulun kaunis nuori opettajatar oli rakkaussuhteessa kartanonherraan. Hänen vuokseen nainen joutui hylkäämään monilapsisesta työläisperheestä hoiviinsa ottamansa pikkutytön, tuli itse hylätyksi ja tuhoutui viinaan, morfiiniin ja huoruuteen.

Verna, nuori naisopettaja, törmää näihin, osin kuvittelemiinsa, tapahtumiin tutkiessaan Kuninkaanpuiston historiaa. Hänen elämässään sama kuvio saa toisen muodon. Kirjailija toimii kuin säveltäjä, joka rakentaa teoksensa teemoista aina uusia, kiinnostavia muunnelmia. Hän tutkii naisen äidinvaiston ja –rakkauden syvyyttä. Voiko lapseen kiintyä niin syvästi, että on valmis sietämään ohessa myös lapsen isän, vaikka tähän ei synny älyllistä, eroottista eikä seksuaalista yhteyttä? Lukija jää pohtimaan lapsen kohtaloa; mitä hylkäämisestä seuraa, miten nainen selviää vai selviääkö?

Arin onnettomuudesta on kulunut kaksi vuotta ja mies on päässyt raivokohtauksista seestyneempään vaiheeseen. Keho on toisten liikuteltava eloton möykky, mutta pää toimii senkin edestä. Päästä on tullut valpas vainukoira, ilmeiden ja eleiden tahaton tulkki. ”Ei ole niin kivikasvoista lääkäriä, ei niin umpimielistä hoitajaa, etten olisi haistanut, mistä päin tuulee.” Ari on menettänyt ruumiillisen kykynsä seksiin, mutta himosta turpoava pää ottaa tehtäväkseen tyydyttää sekä itsensä että vaimon. Kirjailija on luonut miehelle vaimoksi – nykypäivään sopivan – kauniin, pehmeän, hyväntuoksuisen, eroottisesti haluttavan ja haluavan blondin. Naisella ei ole perhettä eikä taustaa, hän on kuin tavaratalosta ostettu Barbie, pastellityttö.

Romaani alkaa lauseella ”Elokuun alussa huomasin, että vaimoni oli rakastunut” . Mustasukkaisuuden vallassa Ari harkitsee jopa eroa mutta perääntyy ja löytää rahoilleen kohteen ”hyviin tekoihin” yöhoitajaksi pestaamansa Helenan kautta. Helena on kuivilla oleva alkoholisti, jolla on mielensä taakkana hylätty mies ja lapsi. Ari haluaa saattaa äidin ja lapsen jälleen yhteen ja ostaa heitä varten asunnon. Romaanin hienosti rakennetussa kartassa Helenan lapsi on juuri Kuninkaanpuistosta Arin monitoriin kuvautunut pieni tyttö, joka kulkee häneen kiintyneen Vernan seurassa. Tämä molemminpuolisen rakkauden ja kiintymyksen kuvio särkyy Arin rahojen turvin ja tahdosta. Hyväksi teoksi tarkoitettu kääntyy vastakohdakseen.

Kuin vertauskuvana tulossa oleville mullistuksille Kuninkaanpuistossa raivoaa myrsky, joka repii puiston vanhat valtiaspuut juurineen, katkoo ja murskaa. Nykyaika koneineen seuraa perässä: puut sahataan ja pilkotaan, maa muokataan ja puisto istutetaan täysin uudeksi ja erilaiseksi.

Pirjo Hassisen romaani on selkeärakenteinen, vangitseva ja antoisa lukuelämys. Sen rikkaus on voimakas kuin myrsky. Myrskyn jälkeen istutetaan uusi puisto, uusi romaani. Sitä jään odottamaan.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto