Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Ylisukupolvista totta

Riitta Vaismaa, 26.1.2001
Rauha Kejonen: Kivinen lintu s., Tammi 2000

Peräkamarin aikanaistyttö repäisee vanhempien kuoleman jälkeen. Hän tekee polkupyörällä paitsi uskomattoman fyysisen matkan sisarustensa luo selvittämään asioita ja vaatimaan oikeutta omaan elämään myös matkan syvälle sisimpiin tuntoihin ja ikiaikaisiin perheensisäisiin malleihin. Kivinen lintu on kuunnelmia ja näytelmiä kirjoittaneen ja lehtityötä tehneen Rauha Kejosen esikoisromaani.

Rauha Kejonen voitti vuonna 1999 Yleisradion
”Sukupolveni unta” -draamakilpailun käsikirjoituksella, jossa hän aloitti Kivisen linnun aihepiirin käsittelemisen. Jos on kirjan syntyprosessi moneen muuhun verrattuna nurinkurinen, itse romaanikin kääntää asioita päälaelleen. Syrjäiselle kotitilalle vanhempien alistamaksi, sisarusten unohtamaksi ja ylenkatsomaksi, raskaisiin ulkotöihin sekä vaille paria ja omaa elämää ei jääkään aikamiespoika vaan peräkamarin tyttö.

Metsuri Annan tarinan ja matkan kautta Kejonen pääsee pelottavan tosiin asioihin, jotka raadollisesti ja kuitenkin omalla tavallaan humoristisestikin kuvaavat vaikeita perheen sisäisiä jännitteitä. Sisarukset ovat jättäneet Annan yksin huolehtimaan vanhoista vanhemmista. Kun vanhemmat kuolevat, syrjäinen ja huonokuntoinen talo alkaakin kiinnostaa ja nousee kummasti arvossaan. Annan oletetaan edelleen tekevän kaiken raskaan työn ja kantavan huolen paikasta, jonne muut voisivat tulla viihtymään kauniina kesäpäivinä.

Kivinen lintu on moniulotteinen matkakuvaus. Annan polkupyörämatka on raaka ja riemastuttava. Sisarusten kohtaamisissa tulevat esiin sisarkateus, perheen sisäinen nokkimisjärjestys, yleisten mittareiden mukaan huonoimmin menestyneen vähätteleminen ja mitätöiminen. Näitä perheen sisäisiä malleja ja rakenteita muut sisarukset pitävät niin itsestään selvinä, etteivät niitä edes huomaa.

Annan matkalla on muitakin tavoitteita kuin saada sisaruksilta valtuudet vanhan kotitilan myymiseen. Anna haluaa näyttää osaavansa muutakin kuin metsurin työtä, olevansa kokonainen ihminen, jolla on oikeus omaan elämään. Matkallaan Anna testaa niin oman suhteensa taiteen tekemiseen kuin menettää myöhäisessä keski-iässä neitsyytensä – vasta nyt siihen on mahdollisuus, kun äiti ei ole vahtimassa. Matkan päässä on ihan toinen ratkaisu kuin se, jota Anna alussa lähtee hakemaan.

Kivisen linnun rakenteesta on helppo nähdä taustalla oleva elokuvan käsikirjoitus. Kirja etenee kohtauksittain. Alussa Kejosen kirjoittamisen tapa ja rakenteen sirpaleisuus hieman häiritsee. Kirjan edetessä kuvaustapaan joko tottuu tai se todellakin alkaa tuntua juuri oikealta. Kejosen lause on lyhyt. Senkin käyttö tuntuu lievän alkukankeuden jälkeen oikealta valinnalta.

Kejonen käyttää Kivisen linnun dialogissa itäisiä murteita. Länsimurteisen lukijan korvaan jotkin ilmaisut tuntuvat onnahtavilta, kyse voi kuitenkin hyvin olla silkasta tietämättömyydestä. Murredialogi sopii hyvin yhteen Kejosen muiden tyylikeinojen kanssa. Murrekeskustelu Kiiltomadon keskustelupalstalla on avoin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto