Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Surullisen humoristin mietteitä

Seppo Järvinen, 23.3.2004
Sándor Márai: Mietteiden kirja. Neuvoja, arvioita, mietelmiä ja meditaatioita vuosilta 1938-43. s., Atena 2003

Sándor Márai syntyi 1900 Itävalta-Unkarin Kassassa eli Slovakian Kosicessa. Kotitausta oli keskiluokkaisen porvarillinen, mutta Máraista tuli kirjailijana kaikkea muuta kuin sovinnainen opportunisti. Oman tiensä kulkijana ja stoalaisena filosofina hän sai niskaansa niin natsien vihat kuin kommunistien hyljeksinnän.

Antifastistina hän kieltäytyi osallistumasta toiseen maailmansotaan, mutta toiminta aktiivisena lehtimiehenä ja mielipiteenmuodostajana ajoi hänet maanpakoon kommunistisesta Unkarista. Máraille luonteenomainen ehdottomuus ja idealismi liittivät hänet maanpakolaiskirjailijoiden kastiin, samaan kuin monet häntä ennen Jannis Ritsosista Aleksandr Solženitsyniin. Vuonna 1952 Márai siityi Pariisin ja Lontoon ja Italian kautta Kanadaan. Márai teki 1989 itsemurhan Yhdysvaltain Sain Diegossa. Pakolainen oli ylittänyt jälkensä.

Márai on kosmopoliitti kirjailija sanomaltaan mutta hengeltään eurooppalaisen kulttuurijatkumon terävintä kärkeä. Juuri tässä ajassa Márain tuotannolla on erityinen tilaus. Pinnallisuuden ja hektisyyden tilalle Márai tarjoaa avoimuutta nähdä arjen tosiasioissa runon kauneutta ja syvyyttä.

Totuus on aina lyhyt

Suomennosvalikoima Mietteiden kirja on toinen Márai-suomennos. Romaani Kynttilät palavat loppuun ilmestyi unkariksi jo 1942, suomeksi vasta parisen vuotta sitten Tuomo Lahdelman erinomaisena käännöksenä. Márain tuotantoon kuuluu paitsi romaaneja myös lyhytproosaa, näytelmiä, esseitä, artikkeleita ja muistelmia. Mietteiden kirja antaa hyvän kuvan Márain lyhytproosan intensiivisyydestä ja omalajisuudesta.

Tiheät ”otokset” liikkuvat lyriikan ja proosan välimaastossa. Márain tyyli sanoa asia mahdollisimman selkeästi mutta samalla moniulotteisesti ja avarasti vertautuu aforismeihin. Márai ei selittele sivukaupalla. Totuus on aina lyhyt, muutaman rivin tai kappaleen pituinen matka ihmiseen. Siinä kaikki.

Kolme kokoelmaa

Suomentaja Tuomo Lahdelma on päätynyt ratkaisuun, jossa Mietteiden kirjaan ei ole sisällytetty teosta Bolhapiac (Kirpputori, 1934). Tässä teoksessa kirjailija on poleemikko, pakinoitsija ja lehtimies. Ehkäpä seuraavassa Márai-valikoimassa saamme tutustua teräväkynäiseen journalistiin. Samaan valikoimaan voisi sisällyttää Márain kiintoisaa päiväkirjaproosaa.

Mietteiden kirjan loppuun Tuomo Lahdelma on kirjoittanut taustoja selvittävän esseen ”Sándor Márain meditaatiot”. Essee toimii monella tavalla avaimena; lukija saa tarpeellista taustatietoa Márain tuotannosta ja filosofiasta. Márain lyhytproosasta käy selväksi, että merkittävää kirjallisuutta ei kirjoiteta ilman selkeää kirjailijan filosofiaa. Filosofia ja elämännäkemys on se multa, joka ravitsee kirjoittamisen.

Kirpputorin ironiasta Márai siirtyy aste asteelta kohti stoalaista tyyneyttä. ”Vuodenajoissa” on ohje kirjoittajille. Se sopii erinomaisesti meille kaikille tietokoneella tekstiä suoltaville. ”Parempi kirjoittaa kynällä. Silloin, kun kirjoittamista ei voi enää lykätä. Helposti, herkkänahkaisesti ja tiukasti. Kohota kynä aina, ennen kuin aloitat uuden sanan, valitse sanat huolella ja katsele yläilmoihin, äärettömyyteen, uniin ja todellisuuteen. Ja piirrä vasta sen jälkeen sanasi paperille, se ainoa ja todellinen, sielulla, kädellä ja kynällä.” (”Kynä”) Siis kärsivällisyyttä, rakas Watson. Márai on surullinen humoristi ihmisiä – ja itseään – tarkkaillessaan.

Mietteiden kirja on selkeästi jaksoteltu. ”Vuodenajat” seuraa vuoden rytmiä, muita osia ovat ”Maata ja taivasta”, ”Ars poetica” ja ”Suolaa ja pippuria”. ”Yrttikirja” puolestaan viittaa vanhaan hartauskirjallisuuteen – hieman samaan tapaan kuin Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta tai Vaeltajan kertomukset. Unkarissa tämä kirjallisuudenlaji tunnettiin nimikkeellä ”sairaille sieluille tarkoitetut yrttikokoelmat”. Turhaa patetiaa Márai välttää tarkasti.

Márain lukeminen on palsamia sielulle ja hengelle. Erityisen hyvin Mietteiden kirjaa sopii lukea sieltä täältä, kun talven pimeys uhkaa vetää sängyn pohjalle miettimään arkitista hysteriaa ja apatiaa. Kultainen huumorin pohjavire sykkii rivien välissä. Tuomo Lahdelman huolellista ja asiantuntevaa käännöstä lukee nautinnokseen. Kirjaa somistavat Tarja Teräsvuoren sattuvat pastissit.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto