Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Stoalaista filosofiaa ja muinaisia mielikuvaharjoituksia

Risto Niemi-Pynttäri, 9.8.2004
Teija Kaarakainen, Jari Kaukua: Stoalaisuus, tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia s., Gaudeamus 2004

Antiikin stoalaisten elämänasenne perustui huomioon, että niistä asioista ei kannata välittää, joille emme voi mitään. Ainoa, mihin voimme vaikuttaa, on suhtautumisemme asioihin. Stoalaisten mukaan hyvän elämän esteenä ovat siis hallitsemattomat tunteet, järkytykset ja emootioita ohjaavat harhaluulot.

Stoalainen reagoimattomuus vaikuttaa nykyään eräänlaiselta apatialta – ainakin he kutsuivat mielenrauhaa sanalla apathos. Ehkä muinaisen antiikin ja modernin ajan välillä on niin suuri katkos, että me modernit, jo syntyjään apaattiset ja laimeasti tuntevat ihmiset, emme tarvitse lisäharjoitusta tällä tunteiden hillinnän alueella. Pieni epäilys mielessä on hyvä lukea ensimmäistä suomalaista kokonaisesitystä stoalaisesta tunteiden hillinnän filosofiasta.

Stoalaisuus syntyi Sokrateen aiheuttaman filosofisen innostuksen myötä 300-luvun lopulla eKr. Tuolloin Ateenaan syntyi Platonin Akatemian ja Aristoteleen Lykeionin lisäksi myös kyynikoiden ja skeptikkojen koulut. Ateenan agoralla opetti myös Zenon filosofiaansa. Hän kokosi erääseen pylväikköön (stoa poikile) ympärilleen joukon nuoria miehiä, joille hän halusi välittää ankaran tunteettoman asenteensa, jota piti hyvän elämän mallina. Hänen mukaansa todellinen hyvä asuu sielussa ja sen esteenä ovat sekavat vaikutelmat ja tunteet.

Stoalainen tunteiden hillintä tuli suosituksi elämänasenteeksi vasta Roomassa, ja sitä kannattivat monet tuon ajan parhaat kirjoittajat, kuten Seneca ja Cicero.

Nuorten filosofien, Teija Kaarakaisen ja Jari Kaukuan, toimittamassa teoksessa on suomennettu valikoima edustavia stoalaisia tekstejä: Senecan ”Suuttumuksesta” ja Epiktetoksen ”Käsikirja”. Kuvaa täydentää valikoima varhaista tunneteoriaa sekä uusstoalaisen Guillaume du Vairin ”Stoalainen moraalifilosofia” 1500 -luvun lopulta. Mutta tämä on vain puolet teoksesta, alkuosa koostuu suomalaisten filosofien artikkeleista, jotka käsittelevät pääasiassa stoalaisten käsityksiä tunteista, mielikuvista ja vaikutelmista.

Ensimmäinen harhaluulo olisi pitää stoalaista apathosta samana kuin apatia. Tuo käsite näyttää stoalaisille merkitsevän kaikkea muuta; passiivisuus oli heille heikkoutta eli tunteille ja hallitsemattomille mielikuville alistumista – pathosta. Ihmisen vapaus oli stoalaisille sitä, että oman mielen aktiivisuus ja sen mukainen toiminta on hänen vallassaan. Apathos oli siis pikemminkin aktiivista mielikuvien hallintaa, jossa ei annettu satunnaisten tapahtumien vaikuttaa.

Stoalaisia on aina syytetty järjen ja tunteen vastakkainasettelusta, jo ensimmäiset kristityt pitivät stoalaista tyyneyttä piittaamattomuutena. Nykyään tämä käsitys on osoitettu vääräksi. Ehkä merkittävin tunteista kirjoittanut filosofi, Martha Nussbaum on osoittanut, että stoalaiset itse asiassa ovat ensimmäisiä ns. kognitiivisen tunneteorian kehittelijöitä. Hänen mukaansa juuri stoalaiset osoittivat, että tunteissa tieto ja luulot ovat toisiinsa sekoittuneita. Stoalaiset korostivat mielikuvien avulla tapahtuvaa tunteiden hallintaa. Nussbaum vierailee Helsingissä elokuussa järjestettävässä kirjallisuuden etiikkaa käsittelevässä seminaarissa.

Suuttumuksesta

Seneca (n. 5. eKr.-65 jKr) on tärkein Rooman ajan stoalainen. Aiemmin häneltä on suomennettu valikoima ”Tutkielmia ja kirjeitä” (1964). Aiemmin kääntämätön ”Suuttumuksesta” käsittelee nimensä mukaisesti mielen hallinnan kannalta keskeistä kysymystä, sitä millä tavalla suuttumusta voi lieventää.

Suuttumusta sekä muuta sokeaa ja tunteenomaista reagointia on vältettävä. Ensimmäisen impulssin seuraaminen on vaarallista. Prof. Simo Knuuttila käsittelee artikkelissaan tätä spontaania, hillitöntä ”ensimmäistä liikettä”. Knuuttila puhuu stoalaisesta tunneterapiasta, joka on kognitiivista sikäli, että harkitsemattomat reaktiot ja spontaanit asioiden tulkinnat voidaan oikaista.

Senecan kääntäjältä vaaditaan toisaalta asiasisällön hallintaa ja retoristen lausekuvioiden huomioimista. Jari Kaukua näyttää tehneen erinomaista jälkeä, vaikka jo avainsana ”suuttumus” on rohkea valinta. Latinan ira on yleisemmin suomennettu sanalla ”viha”. Kaukua perustelee kuitenkin valintansa sillä, että Seneca puhuu tunteesta, joka ei kestä kauaa ja on lähellä äkkipikaisuutta.

Senecan tekstin retorinen eteneminen muistuttaa nykykirjoittajia siitä, että lauseita on mahdollista rakentaa muutenkin kuin katkonaisella, sanomalehtien lyhytrytmisellä tavalla. Senecan lauseet etenevät johdonmukaisesti askel askeleelta vaiheesta toiseen. Hänen lauseissaan ajatuksen kehittely on eheää, siinä ei ole modernia ja fragmentaarista tapaa kirjoittaa kappaleita, jossa peräkkäisillä virkkeillä ei ole yhteyttä.

Mielikuvien hallinnasta

Tunnetuin ja lukijoiden käsissä kulunut stoalainen opas on Epiktetoksen ”Käsikirja”. Valikoimassa on mukana Marke Ahosen uusi käännös, edellinen on ilmestynyt 1978 Marja Itkonen-Kailan kääntämässä Epiktetos-teoksessa Käsikirja ja Keskusteluja.

”Käsikirja” on eräänlainen käsiase vääriä vaikutelmia vastaan. Se muistuttaa, kuinka elämän eri tilanteissa huomio tulee kiinnittää olennaiseen, vain siihen mihin itse voi vaikuttaa, eli omiin mielikuviin. Toisin sanoen tunteet, vaikutelmat ja mielikuvat ovat kognitiivisia ja siksi muutettavissa olevia seikkoja.

Epiktetos sanoo, että koska omien vaikutelmien tulkinta on ihmisen hallinnassa ”Minulle kaikki merkit ovat suosiollisia, jos vain itse tahdon.” Hän kehottaa sanomaan asioille ensin ”olet vaikutelma” ja tarkastelemaan sen jälkeen, kuinka suhtautua tuohon mielikuvaan. Tunne on stoalaiselle eräänlaista kehittymätöntä järkeä, kuriton arvostelma – ja nimenomaan siksi tunteita ei tarvitse kieltää, vaan niitä voi terapoida järjen avulla.

Syytös tunteettomuudesta kohdistuu esimerkiksi Epiktetoksen kehotukseen suhtautua lapsen tai vaimon kuolemaan tyynesti, koska ”ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä.” Stoalaiset pyrkivät siihen, että heitä ei järkyttäisi mikään, ei edes kuolema. Tällöin lukijaa kuohuttaa enemmän Rooman aikainen esimerkki, kuin lauseeseen sisältyvä abstraktimpi ajatus. Silti Epiktetos sanoo, että suruissaan olevalle ihmiselle tulee osoittaa myötätuntoa sanojen tasolla.

Ihminen ei voi olla onnellinen, jos hän jatkuvasti huolehtii asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Epiktetoksen johtopäätös on: ”Älä pyri siihen, että kaikki tapahtuisi kuten haluat, vaan halua kaiken tapahtuvan niin kuin tapahtuu”.

Epiktetos kehottaa ottamaan oppia pitopöydästä. On turha kurkotella ennen kuin sinulle tarjotaan, ja yhtä turhaa on murehtia ohi mennyttä tarjotinta. Ota sitten kun tarjottava tulee kohdalle. Epiktetos kehottaa suhtautumaan näin lapsiin, vaimoon, virkaan ja rikkauteen. Mutta hänen aforisminsa kärki on kyynisempi; hän jatkaa, että jos pystyt halveksimaan kaikkea mitä jumalat tarjoavat, olet enemmän kuin pitovieras, olet jumalten veroinen.

”Jokaisella asialla on kaksi kahvaa, toinen, josta sitä kannetaan, ja toinen, josta sitä ei voi kantaa. Jos veljesi tekee väärin, älä tartu asiaan siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä se kahva ei ole se, josta tätä asiaan kannetaan. Tartu siihen siltä kannalta, että hän on veljesi ja kasvinkumppanisi, niin saat kiinni mistä tätä asiaa kannetaan.”

Syytös stoalaisesta kylmyydestä vaikuttaa uskottavalta silloin kun lukija eläytyy vain Senecan ja Epiktetoksen julmiin esimerkkeihin. Vakaan stoalaisen ei esimerkiksi ole syytä järkyttyä edes siitä, että joutuisi katsomaan oman lapsensa teloitusta. Jos hyvä elämä on tällaisen tapahtuman jälkeen stoalaiselle mahdotonta, hänen on vaikerruksen sijaan paras avata valtimonsa.

Senecan ja Epiktetoksen esimerkkejä lukiessa voi mainiosti harjoitella mieltä kuohuttavista mielikuvista vapautumista. Molempien tekstit sisältävät käytännöllistä elämäntapafilosofiaa, ja lukijalta vaaditaan kylmää päätä että hän ei harhaudu soveltamaan noita muinaiseen elämään liittyneitä ohjeita liian suoraan.

Tarkka ja viileä lukija ei anna esimerkkien kuohuttaa itseään, vaan tarkkailee itse asiaa, eli mielikuvien hallinnan ja muuttamisen taitoa. Stoalaisia käsittelevissä suomalaisten filosofien artikkeleista lukija saa tukea etsiessään sitä, mikä stoalaisissa on filosofisesti olennaista. Huomio on tunneteoriassa. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys stoalaisuudesta vaikuttaa hyvältä ja ajankohtaiselta teokselta.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto