Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Rituaalit ja yhteisöllisyys

Jari Ikonen, 16.4.2007
Victor Turner: Rituaali. Rakenne ja communitas s., Suomen Antropologinen Seura ja Summa 2007 Kääntäjä(t): Maarit Forde

Skotlantilaissyntyisen antropologi Victor Turner (1920-83) tuli tunnetuksi rituaaliin ja erityisesti siirtymäriitteihin liittyvistä teorioistaan. Alunperin 1969 julkaistu Victor Turnerin Rituaali. Rakenne ja communitas (The Ritual Process: Structure and Anti-Structure) on nyt ilmestynyt suomeksi Suomen Antropologisen Seuran sekä Summa kustantamon julkaisemana. Teoksessa Turner esittelee ensimmäistä kertaa tuotantonsa keskeiset käsitteet liminaalisuuden ja communitasin. Kirja sopii johdatukseksi Turnerin ajatuksiin rituaalista.

Turnerin ajatukset täsmentävät Arnold van Gennepin kehittämää siirtymäriittien mallia, jonka mukaan siirtymäriitit koostuvat kolmesta vaiheesta: erottamisesta, liminaalivaiheeksi kutsuttavasta välivaiheesta (lat. limen, kynnys tai sisäänkäynti) ja lopuksi takaisin liittämisestä. Siirtymäriiteissä, jotka yleensä liittyvät henkilön sosiaalisen aseman kohoamiseen, riitin kohteena olevat henkilöt aluksi irrotetaan vanhasta sosiaalisesta asemastaan ja normaaleista kulttuurisista olosuhteista. Riitin välivaiheessa rituaalisubjektit ovat erityisessä tilassa, jota määrittävät vain harvat jos mitkään rituaalia edeltävän kulttuurisen tilan ominaispiirteistä. Turnerin liminaalisuus merkitsee tämän siirtymäriittien välivaiheen ominaispiirteitä myös siirtymäriittien ulkopuolelle ulotettavana käsitteenä. Communitas puolestaan on liminaalisuudessa ilmenevää tietynlaista tasa-arvoista yhteisöllisyyttä, joka on poliittisiin, oikeudellisiin ja taloudellisiin asemiin perustuvan sosiaalisen rakenteen vastakohta. Tästä myös teoksen nimi – rakenne ja communitas eli rakenne ja anti-rakenne.

Ensimmäisessä luvussa Turner kuvaa lyhyesti ajautumistaan rituaalitutkimuksen pariin. Merkittäväksi hänen myöhemmälle tutkijanuralleen muodostui kenttätyö Luoteis-Sambian ndembujen parissa. Turner teki tutkimusta silloisessa Rhodesiassa, nykyisessä Sambiassa, Rhodes-Livingstone -instituutin tutkimusvirkailijana vuosina 1950-54. Instituutin tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voitaisiin vakiinnuttaa kestävät ja tyydyttävät suhteet alueen alkuperäisväestön ja alueelle siirtomaavallan myötä tulleiden kesken. Alkuperäisväestön rituaalit tai uskonto eivät kuitenkaan olleet instituutin tutkimusohjelmassa kovinkaan merkittävällä sijalla.

Ndembu-rituaalien symboliikkaa

Yhdeksänkuukautisen, heimon sosiaaliseen rakenteeseen, talouteen ja politiikkaan keskittyneen aineistonkeruun jälkeen Turner koki oman kertomansa mukaan edelleen tarkkailevansa heimon elämää ulkopuolisena. Leirin ulkopuolelta kuuluva rumpujen kumu ja ihmisten katoaminen useiksi päiviksi erilaisiin eksoottisiin rituaaleihin kertoivat kuitenkin heimon elämän ulottuvuudesta, joka Turnerin mielestä kaipasi lisäselvitystä. Niinpä hän lopulta päätyikin ajatukseen, että hänen olisi luovuttava instituutin tutkimusnäkökulmalle ominaisesta epäluulosta rituaaleja kohtaan, mikäli haluaisi oppia ymmärtämään edes osan ndembujen kulttuurista.

Rituaali jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä Turner kuvaa kahta havainnoimaansa ndembu-rituaalia ja tarkastelee niihin liittyvää symboliikkaa. Toisessa osassa hän keskittyy enemmän rituaalien sosiaaliseen merkitykseen ja esittelee liminaalisuuden ja communitasin käsitteet, joita hän havainnollistaa useista eri kulttuureista peräisin olevien esimerkkien avulla.

Kuvaillessaan ndembujen rituaaleihin liittyviä symbolisia merkityksiä Turner osoittaa, etteivät rituaalit suinkaan ole järjettömiä taikamenoja vaan että esimerkiksi lähes jokaisella rituaaliin liittyvällä esineellä on jokin ndembujen kulttuurista ja elinpiiriin liittyvistä kokemuksista käsin aukeava järjellinen merkitys. Rituaaleilla pyritään ratkaisemaan ilmennyt ongelma kulttuurin sisältä katsottuna loogisella tavalla.

Rakenne ja rakenteettomuus

Turnerin teoriankehittely lähtee siirtymäriittien välivaiheesta, jossa hänen mukaansa ilmenee ihmisyhteisöiden perustava dualismi sosiaalisen rakenteen sekä yhteisestä ihmisyydestä nousevan rakenteettoman yhteisöllisyyden välillä. Rituaalin liminaalivaiheessa rituaalin kohteena olevat henkilöt riisutaan sosiaaliseen rakenteeseen liittyvistä merkeistä ja heistä tulee samanarvoista massaa. Heidät saatetaan pukea hirviöiksi tai töhriä likaan, heitä simputetaan ja suorastaan pahoinpidellään. Näissä olosuhteissa nousee kuitenkin Turnerin mukaan esiin yhteisöllisyys, jota hallitsevat yhdenmukaisuus ja rakenteettomuus. Tätä yhteisöllisyyttä Turner kutsuu communitasiksi. Tällainen communitas on lähellä uskonnollista kokemusta, ja siinä yksilöt kohtaavat toisensa suoraan, välittömästi ja kokonaisvaltaisesti.

Siirtymäriitit liittyvät yleensä henkilön arvoaseman nousuun, ja kuvatun kaltainen alempiarvoisena kohteleminen edeltää siten tulevaa korkeampaa statusta. Rituaalin välivaiheen kohtelu toimii siten toisaalta ikään kuin muistuttajana nöyryydestä, jolla henkilön tulisi tulevaan korkeaan asemaansa suhtautua. Samalla liminaalivaihe tuo myös näkyväksi perustavan sosiaalisen siteen olemassaolon: kenenkään asema ei voi olla korkea, ellei toisten ole vastaavasti alempi.

Usein tällaisiin riitteihin liittyy myös se, että rakenteellisesti alempiarvoiset saavat vapaasti haukkua ylempiään ja siten purkaa kokemaansa kaunaa ylempiarvoisiaan kohtaan; roolit kääntyvät siis hetkeksi päinvastoin. Viimeksi mainittu ilmiö on havaittavissa myös esimerkiksi keskiajan hovien narri-instituutiossa. Vaikka voisi kuvitella toisinkin, yleensä nämä rituaalit vahvistavat ja terävöittävät vallitsevaa sosiaalista rakennetta.

Monenlaista liminaalisuutta

Liminaalisuus merkitsee erilaisessa sosiaalisessa asemassa oleville eri asioita. Teoksen viimeisessä luvussa Turner kiteyttää, että ennemmin kuin asia yhteiskunta on dialektinen prosessi, jossa poliittisten, oikeudellisten ja taloudellisten asemien muodostama sosiaalinen rakenne ja tasa-arvoinen communitas vuorottelevat. Ihmiset haluavat osallistua kumpaankin näihin yhteiskunnan muodoista: ”Rakenteellisesti alempiarvoiset tavoittelevat rituaalien tarjoamaa symbolista rakenteellista ylemmyyttä, kun taas rakenteellisesti ylemmät tavoittelevat symbolista communitasia ja tekevät katumusharjoituksia sen saavuttaakseen.”

Rakenteellisesti korkea-arvoisille liminaalisuuteen liittyviä ominaispiirteitä ovat esimerkiksi omaisuudesta ja muista sosiaaliseen asemaan liittyvistä merkeistä luopuminen sekä välittömien sosiaalisten suhteiden korostaminen. Tällainen liminaalisuus näyttäisi leimaavan useita uskonnollisia liikkeitä kuten varhaista kristillisyyttä, Siddhartha Gautaman eli Buddhan elämää, Mahatma Gandhia ja Leo Tolstoita. Samalla tavalla myös hipit Turnerin mukaan pukeutuivat kuin pummit, viettivät kuljeskelevaa elämää ja tekivät vähän arvostettua työtä silloin, kun yleensä työtä tekivät.

Rakenteellisesti alempiarvoisilla puolestaan on taipumusta päinvastaiseen eli hierarkkiseen liminaalisuuteen. Modernina esimerkkinä tästä Turner mainitsee chicagolaisen Vice Lords -jengin sekä Helvetin enkelien moottoripyöräjengin, joissa toisaalta korostetaan tosiasiallisesti communitasin arvoja mutta samalla toteutetaan järjestäytyneille organisaatioille tyypillistä hierarkiaa. Näissä yhteisöissä hierarkia on kuitenkin Turnerin mukaan vain pseudorakenne, joka jää lopulta yhteisön tiiviin ryhmähengen varjoon.

Rituaali antaa näkökulmaa paitsi heimouskontojen rituaaleihin myös nykykulttuurin tarkastelemiseen. Teosta voi suositella humanistisista tieteistä, uskonnosta ja ihmisyhteisöistä kiinnostuneille, jotka haluavat tutustua Turnerin ajatuksiin. Teksti on anglosaksiseen tapaan selkeästi jäsennetty, ja kirjoittaja johdattaa lukijan luvusta ja aiheesta toiseen kädestä pitäen. Maarit Forden suomennos toimii hyvin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto