Ensi vuonna kuusikymppisiään juhliva Keltainen kirjasto on esitellyt vuosikymmenten mittaan huikean määrän kirjailijoita. Jopa yllättävän moni heistä on päätynyt länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin: esimerkiksi Pekka Vartiaisen tänä keväänä ilmestyneessä Postmoderni kirjallisuus -teoksessa (Avain) mainitaan suurin osa sarjan kirjailijoista.

Amerikankiinalainen Yiyun Li on Keltaisen kirjaston löydöistä tuoreimmasta päästä. Hän syntyi Pekingissä vuonna 1972 ja muutti vuonna 1996 Yhdysvaltoihin opiskelemaan, ensin immunologiaa ja sitten kirjoittamista. Suoraan englanniksi kirjoittava Li on kirjailijana hyvin perinteinen mutta taitava kertoja. Hänet on palkittu lukuisilla arvostetuilla palkinnoilla Guardianin esikoiskirjapalkinnosta PEN Awardiin. Li on tähän mennessä julkaissut kaksi novellikokoelmaa ja yhden romaanin.

Rakenteiltaan selkeissä, ihmisiin kaikessa kompleksisuudessaan keskittyvissä tarinoissa edetään konfliktien kautta. Edellinen Lin suomennos, nyky-Kiinaan sijoittuva novellikokoelma Kultapoika, smaragdityttö (2010, Tammi 2012) käsittelee usein perinteiden ja nykyhetken välistä ristiriitaa. Li nostaa näkyviin elämän pieniä draamoja, ikuisesti jatkuvia ratkeamattomia ongelmia, joiden kanssa on vain elettävä.

Li nostaa näkyviin elämän pieniä draamoja, joiden kanssa on vain elettävä.

Kohtalon kouria hän silmäilee myös Kulkureissa, mutta astetta karkeammalla otteella. Vuonna 2009 kirjoitettu Kulkurit tapahtuu puhemies Maon aloittaman kulttuurivallankumouksen jälkikuohuissa, ja tapahtumatkin ovat sen mukaisia.

Vastavallankumouksellisen teloitus

Oikeastaan Vartijoiden pääosassa on ihminen, joka teloitetaan jo teoksen alkupuolella ja jota käsitellään vain muiden sanomisten kautta. Nuori Gu Shan on viettänyt vuosia vankilassa. Alun perin Shan toimi kulttuurivallankumouksen torventoitottajana mutta kääntyi pian kritisoimaan vallanpitäjiä. Hänet vangittiin vastavallankumouksellista toiminnasta.

Pienen Kurajoen kylän asukkaat eivät harmitelleet punakaartilaisen Shanin pidätystä. Hän oli ehtinyt huseerata verisen vallankumouksen asiamiehenä julmalla tavalla.

Vuosina 1966–76 Kiinaa repineen kulttuurivallankumouksen perusluonne on tyly: nuoret kääntyivät vanhempaa sukupolvea vastaan ja nimesivät jopa sukulaisiaan aatteen vastaisiksi. Punakaartit nöyryyttivät porvarillisiksi julistettuja opettajia ja virkamiehiä usein mielivaltaisesti.

Kulttuurivallankumouksen katsotaan yleensä päättyneen niin sanotun neljän koplan pidätykseen vuonna 1976. Kulkurit-romaani sijoittuu kuitenkin vuoteen 1979. Aluksi kummalta tuntuvalle ajoitukselle on syynsä.

Myöhemmin vankilaan joutunut ja lopulta Yhdysvaltoihin karkotettu toisinajattelija Wei Jingsheng oli vuotta aiemmin julkaissut Pekingiin syntyneessä ”demokratiamuurissa” kirjoituksen, jossa hän vaati demokraattista Kiinaa. Se johti poliittisen tilanteen kiristymiseen maassa. Tapahtumien voi myös katsoa ennakoineen Taivaallisen rauhan aukion (Tiananmen) mielenosoituksia touko–kesäkuussa 1989.

Kylään kantautuu uutinen, jonka mukaan pitkään vankilassa istunut Shan aiotaan teloittaa. Valtion uutistenlukija Kai on hautonut pitkään taistelua demokratian puolesta. Hän alkaa suunnitella Shanin teloitusta vastustavaa mielenosoitusta ja saa puolelleen monia, jopa Shanin äidin. Shanin vanhemmat ovat joutuneet vaikenemaan lapsestaan vuosikausia, eikä opettajaisä Gu tahtoisi edelleenkään tehdä numeroa.

Inhimillinen ote

Romaanin sivupolkuna on poikkeuksellinen rakkaustarina, joka symboloi kulttuurivallankumouksen vaikutusta perheinstituutioon ja perinteisiin kyläyhteisöihin. Nuori Bashi on kiinnostunut naisista, mutta ei ole koskaan ollut yhdenkään kanssa. Hän päättää etsiä itselleen mahdollisimman nuoren ja arvostelukyvyttömän tytön, mielellään ruman, niin ettei kilpailua olisi. Nini on perheensä pahoin kaltoin kohtelema, synnytyksessä kasvoista vaurioitunut 12-vuotias. Kaksi yhteisön hylkimää löytävät toisensa.

Synkkyyden takaa pilkistää syvää inhimillisyyttä ja huumoriakin.

Kuulostaa synkältä, jopa sysimustalta. Synkkyyden takaa pilkistää kuitenkin syvää inhimillisyyttä ja huumoriakin. Monet Lin luomista hahmoista ovat kusipäisiä mutta kirjan henkilöhahmoina jotenkin vastustamattomia. He toimivat usein tragikoomisesti ja omaa etuaankin vastaan. Sanalla sanoen: vaikuttavat siis oikeilta ihmisiltä.

Jaa artikkeli: