Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Anna Malinen: Hämärikkö

Merja Leppälahti, 11.11.2018

Anna Malisen fantasiaromaani viehättää, se soljuu paikoin kuin kalevalahenkinen proosaruno. Tarina sisältää paljon kalevalaisia viittauksia ja vihjauksia erityisesti nimien tasolla. Lisäksi se pursuaa loitsuja ja loitsujen katkelmia. Loitsulla pyydetään helpotusta elämään, lähetetään pois erilaisia vaivoja ja sairauksia ja pyydetään metsästysonnea. Lemmennostatustakin tehdään jopa pariin kertaan. Pohjoinen on myyttinen tarujen ilmansuunta, etelässä kasvaa kaupunki. Jumala ajattelee ja…

Lue lisää

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Hannele Puhtimäki, 3.11.2018

Ensin tulee hengästys. Sitten iskee ärsytys. Kuinka kukaan pystyy lukemaan saati kirjoittamaan tällaista tekstiä? Mitä tässä tapahtuu? Nämä tuntemukset ovat seurausta Eeva Turusen esikoisteoksen aloittamisesta. Kun ärsyttävyydestä pääsee yli ja kirjoitustapaan alkaa tottua, pystyy näkemään tekstin upeuden ja rikkauden. Nautin mieli läpättäen Turusen sanoista ja tavasta sanoa. Kuinka kukaan pystyy lukemaan tällaista tekstiä? Mitä tässä…

Lue lisää

Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo

Silja Vuorikuru, 30.10.2018

Jukka Behmin romaani Eikä yksikään joka häneen uskoo tarkastelee niin kutsuttua viidesläisyyttä, luterilaisen kirkon sisällä toimivaa konservatiivista herätysliikettä. Uuspietisminäkin tunnettu liike korostaa henkilökohtaisen uskonratkaisun tekoa ja uskosta osattomien aktiivista evankeliointia. Altteimpia hengelliselle väkivallalle ovat nuoret ihmiset. Suomalaisen herätyskristillisyyden aiheuttamia traumoja on käsitelty jo muutamissa viime vuosien kotimaisissa romaaneissa. Pauliina Rauhala kuvasi Taivaslaulussaan (2013) ja Synninkantajissaan…

Lue lisää

Peter Sandström: Äiti marraskuu

Maija Jelkänen, 27.10.2018

Ruotsinkielinen kirjallisuusmaailmamme on tuntenut Peter Sandströmin hyvin ensimmäisistä Plebejerna (1998) sekä Syster Måne (2001) novellikokoelmistaan saakka. Jo ensimmäisessä novellissaan Peter Sandström (s. 1963) käytti ”Sandström”-nimistä päähenkilöä. Uusi, Outi Mennan suomentama lyhytproosateos Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa jatkaa tuotannon autofiktiivistä linjaa. Saattaa kuulostaa pateettiselta, mutta Äiti marraskuu on ihmeellisen ihana kirja. Edellinen teos, Runeberg-palkinnon voittanut Laudatur-romaani (2016)…

Lue lisää

Johanna Sinisalo: Renaten tarina

Jari Olavi Hiltunen, 20.10.2018

”En tiedä, kuka muistiinpanojani tulee lukemaan. En halua olla niin dramaattinen, että kuvittelisin avaruuden muukalaisten löytävän ja tulkitsevan tekstiäni tuhansia vuosia sen jälkeen, kun olemme jo kaikki mennyttä. Luultavasti tiedostoni päätyy lähinnä Obin huviksi. Tai kenties järkytykseksi.” (s. 13) Johanna Sinisalon (s. 1958) uusin romaani Renaten tarina pohjaa Iron Sky I -elokuvaan, jonka käsikirjoitustiimin johtaja…

Lue lisää

Irmeli Westermarck: Riskitön kokeilu

Hannele Puhtimäki, 24.9.2018

Riskitön kokeilu on opettajana toimineen ja useita tietokirjoja julkaisseen Irmeli Westermarckin kaunokirjallinen esikoisteos. Lyhytproosaa sisältävässä kirjassa on 17 lyhyehköä tekstiä, joiden tapahtumat sijoittuvat niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Kirjan avattuaan tuntuu kuin lukemisen sijaan paremminkin kuuntelisi ihmisille sattuneista tapahtumista tai tilanteista.  Siinä mielessä sisällysluettelon toinen ryhmäotsikko ’Ihmisiä ja sattumuksia’ on hyvin tekstejä kuvaava.  Usein nuo sattumukset…

Lue lisää

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

Kirsi Laitila, 9.9.2018

Markku Pääskynen (s. 1973) punoo tarinaa ihmisestä, joka haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Hän kirjoittaa elämästään päiväkirjaansa, mutta pian tositapahtumia käsittelevät kirjoitukset alkavat sekoittua keksittyihin tarinoihin ja vääriin muistoihin. Taustalla häilyy jatkuva vaikutelma siitä, että jokin on vinossa. Pääskysen yhdeksäs romaani Hyvä ihminen jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä, ”Nuoruus”-osassa teoksen päähenkilö on 21-vuotias. Hän tapaa…

Lue lisää

Turo Kuningas: Välityö

Heidi Lakkala, 29.8.2018

”Työ on nykyihmisen jumala. Ken uskoo työhön, pelastuu. Ken tekee työtä, pelastuu. Hallitusten tehtävä on muistuttaa ihmisiä toimeentulon menettämisen mahdollisuudesta, riiputtaa miekkaa pään päällä. Kilpenä on yhteiskuntasopimus. Työ on jumala, ja työpaikka on taivaspaikka.” (s. 267.) Näin julistaa Turo Kuningas esikoisromaanissaan Välityö. Kustantaja on valinnut sitaatin kirjan takakanteen, joten lukija odottaa avaavansa kriittisen pamfletin kikystä,…

Lue lisää

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys

Sofia Blanco Sequeiros, 11.8.2018

Pölyn ylistys on teos hyvistä huonoista, oikuista, mielijohteista ja iloluontoisista asioista. Huonous toimii teoksessa kehyksenä, jonka kautta Silvia Hosseini tarkastelee niin Leonard Cohenin huonointa albumia, Dubaita, rajua seksiä, Seinäjoen Tangomarkkinoita, museoita kuin lifestyle-blogeja. Huonojen tarkastelu antaa mahdollisuuden hyville: intohimolle, riemulle, myötätunnolle ja ymmärrykselle. Pölyn ylistys on kaivattu lisä kotimaiseen esseistiikkaan. Hosseini käsittelee aiheitaan elegantein asiantuntijan…

Lue lisää

Marja Toivio: Kuka lasta varjelee

Jani Saxell, 25.7.2018

Ainakin yhden genren puolella painetulla kirjalla ei ole hätäpäivää: kaksi vuosikymmentä jatkunut dekkaribuumi vain lisää kierroksia. Samaan aikaan rikoskirjallisuus on ottanut itselleen aiemmin muille lajeille kuuluneita tehtäviä: yhteiskuntakritiikin ja sosiaalisen omatunnon. On mainstream-proosa sitten keskiluokkaistumassa tai ei, yhteiskunnan kahtia jakautumisen kuvat ja marginaaliin sysättyjen laitapuolen laulut löytyvät yhä useammin rikoskirjallisuuden puolelta. Ja kuten usein tapahtuu, genren…

Lue lisää

Jarmo Teinilä: Puhallintehdas

Jari Olavi Hiltunen, 22.7.2018

”Tarina voi kätkeä alleen toisen tarinan, joka on ensimmäinen, ja jota ei koskaan kirjoitettu, mutta se on siitä huolimatta luettavissa. Kirjoitettu on kaiken velkaa ensimmäiselle, joka jatkuu, kun kirjoitettu päättyy.” (s. 41) Turkulaisen Jarmo Teinilän (s. 1967) kolmas romaani Puhallintehdas alkaa kohtauksella suljetun tehtaan lastauslaiturin vieressä. Eläkeikää kolkutteleva varastomies on tullut jo vuoden päivät aamuisin…

Lue lisää

Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita

Hannele Puhtimäki, 18.7.2018

Kun novellikokoelman nimi on Yksityisiä tragedioita, se tarjoaa lukijalle jo tietyn hajun tulevasta. Silti Tiina Lehikoisen novellit yllättävät: arkiseen, tavalliseen elämään vyöryvä tai vähitellen, kuin huomaamatta hiipivä traagisuus iskee varoittamatta palleaan tai puristaa rintakehää sivu sivulta ahdistavammin. Runosta novelliin on lyhyt matka: molemmat ovat yhtä aikaa tiiviitä ja moneen suuntaan avoimia. Yksityisiä tragedioita on Lehikoisen…

Lue lisää

Essi Tammimaa: Isän kädestä

Joonas Säntti, 7.7.2018

”Onko minussa jotain vikaa?” lienee kysymys, joka on jossain vaiheessa kaikunut jokaisen seksuaalivähemmistöön kuuluvan päässä. Kirjallisuudessa aihetta on käsitelty usein teini-ikäisen tai nuoren aikuisen kannalta, mutta Essi Tammimaan teoksessa kohdataan aikuinen nainen, joka löytää masokististen roolileikkien avulla pelon ja kivun yllättävät yhteydet seksuaaliseen haluun. Nautinnon ohella kokeilut herättävät kuitenkin voimakasta häpeän tunnetta eikä niistä voi…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto