Kritiikit

Runoteos tarkastelee verkkovihaa sen kohteen näkökulmasta. Käsin kirjoitettu ja lumella häivytetty teksti asettuu kontrastiksi verkkovihan reaktiivisuudelle ja saa pohtimaan kirjoittamiseen liittyvää vastuuta. Taiteilija ja… Lue lisää

Kirjallisuudentutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki ovat sekä toimittaneet artikkelikokoelman että kirjoittaneet kirjan unohtumisista ja katoamisista kirjallisuushistoriassa. Kirjallisuushistoria… Lue lisää

Moniaineksinen esikoisrunoteos cinefiliasta synnyttää mielleyhtymiä sekä flarfiin että Bressoniin ja houkuttaa katsomaan kaikki siinä mainitut elokuvat. Mutta onko se äärimmäisen vilpitön? Kotimaisen elokuvarunouden… Lue lisää

Punainen Beethoven hahmottelee omintakeisen muotokuvan Dmitri Šostakovitšista ja kertoo sitä kautta taiteen ja vallan suhteesta. Kuten aiheeseen sopii, itse sarjakuvakin kasvaa sinfonisiin mittoihin. … Lue lisää

Naarattu vie joelle ja myyttiseen maailmaan, jota ei määritä aika. Teos kasvaa surun runoudeksi turmellun kotiseudun puolesta. Suomenkielisillä lukijoilla on viime aikoina ollut varaa… Lue lisää

Yleistajuinen, keskusteleva teos käsittelee masennusta filosofisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa ilmiötä osuvasti, vaikka toisinaan sorrutaan yksinkertaistuksiin. Lue lisää

Goethen klassikkonäytelmän toinen osa sisältää nykyisyydestä tuttuja elementtejä kapitalismista ja aggressiivisesta maanmuokkauksesta keinotekoiseen älyyn, ja on silti oman aikansa tuote. Ajan, joka ulottui Goethen… Lue lisää

Runokokoelma tarkentaa siihen, millaista oli kasvaa tyttönä 1990-luvulla. Runojen minä purkaa naiseuden normeja ja muistelee yrityksiään sovittautua niihin. Teos tuntuu pakottomalta, mutta toisinaan hiukan yllätyksettömältä. Lue lisää

Kolmesti viety sielu on taitavasti rakennettua fantasiaa, joka käsittelee monia dystopiakirjallisuuden klassikkoteemoja. Romaani yhdistää kiinnostavasti proosa- ja säemuotoista kerrontaa. 2070-luvun Suomessa kuohuu. Euroopan yli… Lue lisää

Jälleenlöydetyt-palstalla kirjoitetaan muutaman vuoden takaisista, vähälle huomiolle jääneistä teoksista. Ville Hänninen kirjoittaa Edith Hammarin sarjakuva-albumista Homo Line, jonka synti on olla ruotsinkielinen. Lue lisää

Sata vuotta viime vuonna täyttäneen yhdenpäivänromaanin uusi käännös on aiempaa uskollisempi alkuteokselle. Modernismin klassikko tempaa lukijan ihmismielen virtaan eikä ole menettänyt tenhoaan. Lue lisää

  Tarkovskipilkku jota en edes siedäpilkku sanookaksoispiste kokolainausmerkkiTaiteilija ei etsi keinoja sinänsä estetiikan vuoksi vaan on tuskien kautta pakotettu keksimään… Lue lisää