Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Viimeinen lingua franca

Kristian Blomberg 22.6.2026

Tuore suomennos unkarilaisen nobelistin tekstilajiltaan monihahmotteisesta proosateoksesta kutsuu lukijaa asettumaan taideteoksen ihmeen äärelle. Pitkät virkkeet avaavat monitulkintaisia reittejä klassisen taiteen toisinaan mieltä järkyttävään kauneuteen. Alussa… Lue lisää

Kosmiset vesipisarat helvetinkoneessa

Niklas Ferm 15.6.2026

Klaus Maunukselan tähänastinen romaanituotanto koostuu kolmesta teoksesta, joita voi tarkastella sekä itsenäisinä että trilogiana. Jo teosten iskevät nimet – Manuaali, Prosessi ja Epifania – muodostavat… Lue lisää

Kadonnut maailma

Veli-Matti Huhta 10.6.2026

Alun perin 1938 nimellä Åbo tur och retur ilmestynyt Turku meno-paluu on (nykynäkökulmasta liiankin) yksityiskohtainen kuvaus Åbo Akademista ja eräästä sen poikkeuksellisesta professorista. Samalla se… Lue lisää

Miten kuvata määrittelemätöntä

Hanna Weselius 22.5.2026

Jouni Tossavaisen kirja Kuvan ja sanan työpajassa. Essee valokuvarunoudesta & Museorunot sisältää esseen ja valokuvarunoteoksen. Valokuvarunoteos käsittelee samoja kysymyksiä kuin esseekin. Se ei siis ainoastaan… Lue lisää

Monen voiman puristamat naiset

Irene Vehanen 12.5.2026

Hiljattain suomeksi ilmestynyt katalonialainen Kirsikoiden aika (1976) ei ole menettänyt viehätysvoimaansa. Sen lukeminen tekee hyvää tavalla, minkä vain klassikko voi tarjota. Erityisen… Lue lisää

Alussa oli välitys

Jaakko Vuori 27.4.2026

Ben Lernerin Puhtaaksikirjoitus on lyhyt mutta painava kirja. Se käsittelee pysyvästi ajankohtaisia aiheita: fiktion luonnetta, sukupolvien välillä siirtyviä merkityksiä ja kohtaamisen edellytyksiä yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa… Lue lisää

Osip Mandelstamin runous oli yhtä aikaa modernia ja klassista

Jari Olavi Hiltunen 21.4.2026

Venäläinen Osip Mandelstam (1891–1938) ei ollut runoilijana helpoimmasta päästä. Hänen runokielensä oli erityisen tiheää, anekdoottien ja alluusioiden kyllästämää, vieläpä historiallisesti ladattua. Syksyllä 2025 ilmestynyt Pidä… Lue lisää

Sameasta kirkkaaseen – runouden hiljaista vastarintaa

Milka Luhtaniemi 29.3.2026

Runoteos tarkastelee verkkovihaa sen kohteen näkökulmasta. Käsin kirjoitettu ja lumella häivytetty teksti asettuu kontrastiksi verkkovihan reaktiivisuudelle ja saa pohtimaan kirjoittamiseen liittyvää vastuuta. Taiteilija ja… Lue lisää

Kadonneet, unohtuneet ja uudelleenlöydetyt

Atte Koskinen 27.3.2026

Kirjallisuudentutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki ovat sekä toimittaneet artikkelikokoelman että kirjoittaneet kirjan unohtumisista ja katoamisista kirjallisuushistoriassa. Kirjallisuushistoria… Lue lisää

Säkeitä kuvien edestä

Otso Venho 26.3.2026

Moniaineksinen esikoisrunoteos cinefiliasta synnyttää mielleyhtymiä sekä flarfiin että Bressoniin ja houkuttaa katsomaan kaikki siinä mainitut elokuvat. Mutta onko se äärimmäisen vilpitön? Kotimaisen elokuvarunouden… Lue lisää

Tutkiva ja tutkimaton

Veli-Matti Huhta 25.3.2026

Punainen Beethoven hahmottelee omintakeisen muotokuvan Dmitri Šostakovitšista ja kertoo sitä kautta taiteen ja vallan suhteesta. Kuten aiheeseen sopii, itse sarjakuvakin kasvaa sinfonisiin mittoihin. … Lue lisää

Arvoituksellista joen runoutta

Kaisa Ahvenjärvi 24.3.2026

Naarattu vie joelle ja myyttiseen maailmaan, jota ei määritä aika. Teos kasvaa surun runoudeksi turmellun kotiseudun puolesta. Suomenkielisillä lukijoilla on viime aikoina ollut varaa… Lue lisää

Vieritä ylös