Kritiikit

Ben Lernerin Puhtaaksikirjoitus on lyhyt mutta painava kirja. Se käsittelee pysyvästi ajankohtaisia aiheita: fiktion luonnetta, sukupolvien välillä siirtyviä merkityksiä ja kohtaamisen edellytyksiä yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa… Lue lisää

Venäläinen Osip Mandelstam (1891–1938) ei ollut runoilijana helpoimmasta päästä. Hänen runokielensä oli erityisen tiheää, anekdoottien ja alluusioiden kyllästämää, vieläpä historiallisesti ladattua. Syksyllä 2025 ilmestynyt Pidä… Lue lisää

Runoteos tarkastelee verkkovihaa sen kohteen näkökulmasta. Käsin kirjoitettu ja lumella häivytetty teksti asettuu kontrastiksi verkkovihan reaktiivisuudelle ja saa pohtimaan kirjoittamiseen liittyvää vastuuta. Taiteilija ja… Lue lisää

Kirjallisuudentutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki ovat sekä toimittaneet artikkelikokoelman että kirjoittaneet kirjan unohtumisista ja katoamisista kirjallisuushistoriassa. Kirjallisuushistoria… Lue lisää

Moniaineksinen esikoisrunoteos cinefiliasta synnyttää mielleyhtymiä sekä flarfiin että Bressoniin ja houkuttaa katsomaan kaikki siinä mainitut elokuvat. Mutta onko se äärimmäisen vilpitön? Kotimaisen elokuvarunouden… Lue lisää

Punainen Beethoven hahmottelee omintakeisen muotokuvan Dmitri Šostakovitšista ja kertoo sitä kautta taiteen ja vallan suhteesta. Kuten aiheeseen sopii, itse sarjakuvakin kasvaa sinfonisiin mittoihin. … Lue lisää

Naarattu vie joelle ja myyttiseen maailmaan, jota ei määritä aika. Teos kasvaa surun runoudeksi turmellun kotiseudun puolesta. Suomenkielisillä lukijoilla on viime aikoina ollut varaa… Lue lisää

Yleistajuinen, keskusteleva teos käsittelee masennusta filosofisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa ilmiötä osuvasti, vaikka toisinaan sorrutaan yksinkertaistuksiin. Lue lisää

Goethen klassikkonäytelmän toinen osa sisältää nykyisyydestä tuttuja elementtejä kapitalismista ja aggressiivisesta maanmuokkauksesta keinotekoiseen älyyn, ja on silti oman aikansa tuote. Ajan, joka ulottui Goethen… Lue lisää

Runokokoelma tarkentaa siihen, millaista oli kasvaa tyttönä 1990-luvulla. Runojen minä purkaa naiseuden normeja ja muistelee yrityksiään sovittautua niihin. Teos tuntuu pakottomalta, mutta toisinaan hiukan yllätyksettömältä. Lue lisää

Kolmesti viety sielu on taitavasti rakennettua fantasiaa, joka käsittelee monia dystopiakirjallisuuden klassikkoteemoja. Romaani yhdistää kiinnostavasti proosa- ja säemuotoista kerrontaa. 2070-luvun Suomessa kuohuu. Euroopan yli… Lue lisää

Jälleenlöydetyt-palstalla kirjoitetaan muutaman vuoden takaisista, vähälle huomiolle jääneistä teoksista. Ville Hänninen kirjoittaa Edith Hammarin sarjakuva-albumista Homo Line, jonka synti on olla ruotsinkielinen. Lue lisää