Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Säkeitä kuvien edestä

Otso Venho 26.3.2026

Moniaineksinen esikoisrunoteos cinefiliasta synnyttää mielleyhtymiä sekä flarfiin että Bressoniin ja houkuttaa katsomaan kaikki siinä mainitut elokuvat. Mutta onko se äärimmäisen vilpitön? Kotimaisen elokuvarunouden… Lue lisää

Tutkiva ja tutkimaton

Veli-Matti Huhta 25.3.2026

Punainen Beethoven hahmottelee omintakeisen muotokuvan Dmitri Šostakovitšista ja kertoo sitä kautta taiteen ja vallan suhteesta. Kuten aiheeseen sopii, itse sarjakuvakin kasvaa sinfonisiin mittoihin. … Lue lisää

Arvoituksellista joen runoutta

Kaisa Ahvenjärvi 24.3.2026

Naarattu vie joelle ja myyttiseen maailmaan, jota ei määritä aika. Teos kasvaa surun runoudeksi turmellun kotiseudun puolesta. Suomenkielisillä lukijoilla on viime aikoina ollut varaa… Lue lisää

Mitä ajatella masennuksesta

Satu Taskinen 22.3.2026

Yleistajuinen, keskusteleva teos käsittelee masennusta filosofisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa ilmiötä osuvasti, vaikka toisinaan sorrutaan yksinkertaistuksiin. Lue lisää

”Lakkaamatta pyrkineen / me voimme pelastaa” – Faust II:n taik…

Pirkko Holmberg 20.3.2026

Goethen klassikkonäytelmän toinen osa sisältää nykyisyydestä tuttuja elementtejä kapitalismista ja aggressiivisesta maanmuokkauksesta keinotekoiseen älyyn, ja on silti oman aikansa tuote. Ajan, joka ulottui Goethen… Lue lisää

Karannutta silmäpakoa etsimässä

Saara Laakso 16.3.2026

Runokokoelma tarkentaa siihen, millaista oli kasvaa tyttönä 1990-luvulla. Runojen minä purkaa naiseuden normeja ja muistelee yrityksiään sovittautua niihin. Teos tuntuu pakottomalta, mutta toisinaan hiukan yllätyksettömältä. Lue lisää

Poliittista nuorten fantasiaa 2070-luvun Suomesta 

Meeri Pihlström 15.3.2026

Kolmesti viety sielu on taitavasti rakennettua fantasiaa, joka käsittelee monia dystopiakirjallisuuden klassikkoteemoja. Romaani yhdistää kiinnostavasti proosa- ja säemuotoista kerrontaa. 2070-luvun Suomessa kuohuu. Euroopan yli… Lue lisää

Kahden maan kansalainen

Ville Hänninen 13.3.2026

Jälleenlöydetyt-palstalla kirjoitetaan muutaman vuoden takaisista, vähälle huomiolle jääneistä teoksista. Ville Hänninen kirjoittaa Edith Hammarin sarjakuva-albumista Homo Line, jonka synti on olla ruotsinkielinen. Lue lisää

Elämä mielentiloissa

Satu Taskinen 11.3.2026

Sata vuotta viime vuonna täyttäneen yhdenpäivänromaanin uusi käännös on aiempaa uskollisempi alkuteokselle. Modernismin klassikko tempaa lukijan ihmismielen virtaan eikä ole menettänyt tenhoaan. Lue lisää

Pakkoyhdysmerkkioireinen olo tietenkinpiste LUONNOLLISESTI

Juri Joensuu 9.3.2026

  Tarkovskipilkku jota en edes siedäpilkku sanookaksoispiste kokolainausmerkkiTaiteilija ei etsi keinoja sinänsä estetiikan vuoksi vaan on tuskien kautta pakotettu keksimään… Lue lisää

Menetelmät, tontut, sienirihmastot

Iikka Arve 6.3.2026

Lipogrammaattinen romaani Tonttu – Mies häviää on pioneerityö, mutta miten rajoite on motivoitu? Onko siitä muuhun kuin veijarihuumoriin, ja pitäisikö olla? Kirjailija Antti… Lue lisää

”Ajat olivat sellaiset, ettei sanottu mitään”

Maria Laakso 4.3.2026

Arviossa kolme kaunokirjallista tutkielmaa kiusaamisesta ja väkivallasta. Teemoihin on tartuttu hiljattain niin sarjakuvassa, runoudessa kuin proosassakin. Iida Rauman kiusaamisteemainen romaani Hävitys (Siltala… Lue lisää

Vieritä ylös