Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Ulkomainen kirjallisuus

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2

Outi Hytönen, 21.11.2018

Kustantamot suhtautuvat hyvin varauksellisesti novellien, saati sitten käännösnovellien menestysmahdollisuuksiin. Siivoojan käsikirjan (2017) suosio on ollut iloinen vastalause ennakkoluuloille. Syksyllä 2018 ilmestynyt Siivoojan käsikirja 2 jatkaa ensimmäistä kokoelmaa järjestysnumerolla, joten siltä on vaikea olla odottamatta mitään vähempää kuin menestyksekkäältä ykkösosalta. Englanniksi kokoelmat ovat ilmestyneet Yhdysvalloissa vuonna 2015 yhtenä kirjana A Manual for Cleaning Women. Selected Stories….

Lue lisää

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

Eero Suoranta, 18.11.2018

”Kiinassa jokainen epätavanomainen ajatus lyödään maahan niin että tömisee. Todellisuuden painovoima on liian voimakas.” Kolmen kappaleen probleeman ensimmäisessä luvussa esiintyvä väite saattoi pitää paikkansa ”suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen” aikaan, mutta ei enää. Sen todistaa jo pelkästään Muistoja planeetta Maasta -trilogian ilmiömäinen menestys sekä sarjan kirjoittaneen Liu Cixinin rakettimainen nousu maan kansainvälisesti tunnetuimmaksi scifi-kirjailijaksi. Pakonopeuden saavuttaminen ei…

Lue lisää

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Veli-Matti Huhta, 17.11.2018

”Meloin keskelle ajopuita, kävin makuulle kanootin pohjalle ja annoin virran viedä. Lepäilin kaikessa rauhassa ja polttelin piippua katsellen ylös pilvettömälle taivaalle. Taivas näyttää valtavan syvältä, kun makaa selällään kuutamossa ja tuijottaa sitä; en ollut koskaan tajunnutkaan kuinka syvältä se näyttää. Ja miten hyvin ääni kantaakaan veden yli…” (s. 47) En tiedä, miksi Huckleberry Finnin seikkailuja…

Lue lisää

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Irene Vehanen, 7.10.2018

Suosituimpiin brittiläisiin kirjailijoihin kuuluvan Matt Haigin teos Kuinka aika pysäytetään edustaa spekulatiivista fiktiota. Sen päähenkilö on 41-vuotias lontoolaisen koulun historianopettaja Tom Hazard. Todellisuudessa ”Tom” on syntynyt vuonna 1581 pienessä ranskalaisessa linnassa kreivin ja kreivittären jälkeläiseksi. Hän kärsii harvinaisesta anageriaksi nimetystä vaivasta, jossa ihminen vanhenee vuoden jokaista viittätoista vuotta kohden normaalin vanhenemisen sijaan. Vaiva alkaa murrosiässä….

Lue lisää

Gaël Faye: Pienen pieni maa

Siina Sorvali, 30.9.2018

Gaël Fayen Pienen pieni maa on maahanmuuttajataustaisen, kahden maan kansalaisen kirjoittama omaelämänkerrallinen tarina. Se muistuttaa lähtökohdiltaan beur-kirjallisuutta, vaikkei istukaan suoraan genreen. Beur-kirjallisuudelle on tyypillistä omaelämänkerrallisuus ja kahden kulttuurin välissä elämisen vaikeuksista kertominen. Samoista teemoista kertoo myös Pienen pieni maa. Maailma alkaa muuttua, kun tutsien ja hutujen välille puhkeaa yhä suurempia kahakoita. Beur-sanalla viitataan ranskalaisiin, joiden…

Lue lisää

César Aira: Todiste/Illallinen

Arto Rintala, 29.9.2018

Tuottelias argentiinalainen nykykirjailija César Aira (s. 1949) on viime vuosina saapunut Suomen markkinoille useammalla Siltalan julkaisemalla pienoisromaanilla. Tänä keväänä ilmestynyt Sari Selanderin suomentama Todiste/Illallinen on kustantamon neljäs Aira-julkaisu. Edellisten tavoin se sisältää kaksi kertomusta. Poimittavaa pitkän uran tehneen kirjailijan tuotannossa riittää: vuodesta 1975 kokopäivätoimisena kirjailijana, esseistinä ja kääntäjänä toiminut Aira on julkaissut tähän mennessä satakunta…

Lue lisää

Mai Jia: Pimeä voima

Eero Suoranta, 4.9.2018

Kiinalainen Mai Jia (s. 1964) on kotimaassaan tunnettu kirjailija, joka kirjoittaa salaperäisestä aiheesta: kiinalaisten tiedustelupalveluiden toiminnasta. Hänen toinen suomennettu teoksensa, Mao Dun -kirjallisuuspalkinnon voittanut Pimeä voima on itsenäinen jatko-osa viime vuonna suomeksi ilmestyneelle Koodinmurtajalle. Teoksia yhdistää kehyskertomus, jossa fiktiivinen Mai Jia selvittää erikoisyksikkö 701:een liittyvien henkilöiden tarinoita. Mai Jian (syntymänimeltään Jiang Benhu) kirjoja on kutsuttu…

Lue lisää

Ramón Gómez de la Serna: Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja

Janne Löppönen, 3.9.2018

Jos käännösrunous on marginaalista, niin käännösaforistiikka se vasta marginaalista onkin. Vielä harvinaisempaa on sellainen käännösaforistiikka, joka astuu ulos ns. viisauskirjallisuuden alueelta ja pakenee yksiselitteisiä lajimäärittelyjä. Espanjalaisen Ramón Gómez de la Sernan (1888–1963) valikoima Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja tuo uutta verta suomalaiseen aforistiikkaan ja täydentää kuvaamme espanjankielisestä modernismista. Ramón tunnetaan parhaiten mietelmistä, joista suomennosvalikoima koostuu….

Lue lisää

Ryūnosuke Akutagawa: Hammasrattaat

Miika Pölkki, 2.9.2018

Reilussa vuosikymmenessä yli 150 novellia kirjoittanut Ryūnosuke Akutagawa teki itsemurhan unilääkkeillä heinäkuussa 1927. Epämääräistä levottomuutta omaa tulevaisuuttaan kohtaan tunteneen tyyliniekan kuolema merkitsi erotiikkaa, groteskia ja nonsensea suosineen Taishō-kauden (1912–1926) älykkökulttuurin päätöstä. Marxilaiset kirjoittajat ilkkuivat itseensä käpertyneiden ja eurooppalaisia ihanteita elätelleiden esteettien voimattomuudelle, mutta pian pilkkalaulu häviäjien kirjallisuudesta muuttui kirjallisuuden häviöksi, kun militaristis-nationalistiset voimat saivat yliotteen…

Lue lisää

Cristovāo Tezza: Professori

Pasi Salminen, 23.8.2018

Muistelu on kuin Rubikin kuution kääntelyä, tuumaa päähenkilö brasilialaisen Cristovāo Tezzan romaanissa Professori. Jotakin samaa on myös teoksessa itsessään. Eri ajoilta peräisin olevat muistot kääntyvät esiin päähenkilön ajatuksissa yhä uudestaan ja sekoittuvat toisiinsa — hieman siis kuin palat kuutiossa. Kertomuksen aikajärjestystä sekoitetaan harvoin niin tehokkaasti kuin tässä teoksessa. Kehyskertomuksena on professorin valmistautuminen tilaisuuteen, jossa hänet…

Lue lisää

Maggie Nelson: Argonautit

Päivi Koivisto, 9.8.2018

Tuntuu tylsältä alkaa esitellä Maggie Nelsonin kirjaa Argonautit. Haluaisin vain juhlistaa parhaita kohtia Nelsonin kirjasta. Sellaisia, joiden kohdalla halusin hihkaista ”jee! vihdoin joku puhuu tästä” tai ”vihdoin joku puhuu tästä tällä tavalla”. Mutta moinen halu tuntuu liian yksityiseltä, sillä Argonautit on kirja, jota jokainen lukee omaa itseään vasten. Teen nyt kuitenkin listan asioista, jotka Argonauteissa…

Lue lisää

Ananda Devi: Näistä raunioista

Marissa Mehr, 8.8.2018

Fabriikki-kustantamon toiminta on ollut alusta lähtien kulttuuritekoa toisen perään. On ihmeellistä, miten se on onnistunut käännösvalikoimansa suhteen näin hyvin. Tällaisia kustantamoja tarvitaan enemmän kuin tiedämmekään. Ananda Devin (s. 1957) vahvasti lyyrinen pienoisromaani Näistä raunioista ilmestyi alun perin vuonna 2006. Vaikuttava romaani on saanut tunnustuksia ja voittanut useampia kirjallisuuspalkintoja, mm. ranskankielisen maailman kattavan Prix des cinq continents…

Lue lisää

Sofokles: Trakhiin neidot. Aias. Filoktetes. Elektra

Veli-Matti Huhta, 19.7.2018

Sankarit elävät tavallaan. Kun he haavoittuvat, heidän tuskansa ovat hirvittäviä. Kun he kuolevat, se ei jää keneltäkään huomaamatta. Vihassaan sankarit ovat leppymättömiä, ja he vihaavat usein. Sankarit, vaimot, tyttäret ja äidit ovat enemmän kuin ihmisiä: he ovat näyttelijöitä. Ateenalaisen tragediankirjoittajan Sofokleen (n. 497–406 eaa.) elinvuosissa ei ole painovirhettä: yhdeksänkymmentä vuotta, ja niihin osuu ensimmäinen puolisko…

Lue lisää

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Esa Mäkijärvi, 8.7.2018

Alfred Döblinin (1878–1957) romaani Berlin Alexanderplatz (1929) on yksi saksalaisen kirjallisuuden klassikoista. Sen arvo ymmärrettiin jo sen ilmestyessä, ja se käännettiin tuoreeltaan useille kielille. Kirja unohtui toisen maailmansodan melskeissä, mutta sen maine kasvoi tasaisesti natsien häviön jälkeen. Berlin Alexanderplatz oli tunnustettu modernistinen merkkiteos jo 1950-luvulla. Sitä verrattiin James Joycen Ulyssekseen (1922), vaikka Döblinin teosta on…

Lue lisää

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Arto Virtanen, 2.6.2018

Sensein salkun ensimmäisellä sivulla istutaan ravintolassa, tarkemmin sanottuna Satorun baarissa, ja tilataan tonnikala-ateria. Seuraavalla sivulla syödään valasta. No, valas ei ole kala eikä tonnikala nisäkäs. Ja baarinpitäjän nimi muistuttaa harhaanjohtavalla tavalla satoria, valaistumista. Mutta mitä nyt yhdestä valaasta, romaanin alkuasetelma saadaan kohdalleen: Tsukiko-niminen keski-ikäänsä lähestyvä nainen käy tässä baarissa syömässä ja juomassa sakea (ehkä tonnikala…

Lue lisää

Domenico Starnone: Solmut

Hertta Hulkkonen, 22.5.2018

”Minä kutsuin kissaa hellästi nimeltä, ja sinä nauroit partaasi, kun kuulit tuon nimen kajahtelevan ympäri taloa kaikissa noissa inhottavissa merkityksissään, joista minulla ei ollut aavistustakaan: katastrofi, epäonni, saasta, kurjuus, häpeä.” Näin puhuu kahdeksaakymmentä vuotta lähestyvä Vanda miehelleen Aldolle. Heillä on takanaan pitkä yhteinen historia: vuosikymmenten avioliitto, lapset Sandro ja Anna, muutama vuosi joista vaietaan, ja…

Lue lisää

Max Porter: Surulla on sulkapeite

Päivi Koivisto, 20.5.2018

Vietin halloweenin Lontoossa puolitoista vuotta sitten. Kirjakaupoissa mainostettiin kauhuteemaan sopivia kirjoja. Yksi muiden joukossa oli Max Porterin pieni kirja Grief Is The Thing With Feathers. Kansi oli harmaa ja siinä oli suuri musta lintu, josta mieleeni tuli painajaisten päivän tienoilla Edgar Allan Poen runo ”The Raven”, Korppi. Lähemmäksi sukulaiseksi Porterin linnulle paljastui pian Ted Hughesin Varis,…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto