Valon pohja

Valon pohja kertoo nykyaikana tärkeästä mutta aikaisemmin niin vaietusta puheenaiheesta: koulukiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä niin kiusattuun kuin kiusaajaan. Tämän pääaiheen rinnalla Sari Vuoristo pohtii myös muita ”kiusaamisen” tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi vaimonsa lasta pahoinpitelevä isäpuoli tai pappi, jolle usko on tapa kontrolloida ihmisiä.
Pääosaa Valon pohjassa esittävät Helsingin roihuvuorelaiset nuoret ja heidän läheisensä.

Kirja alkaa 1970-luvulta päähenkilöiden ollessa alakouluikäisiä ja kasvaa päähenkilöidensä mukana aikuisuuteen, sinne asti jolloin kiusaaja ja kiusattu Marko ja Säde joutuvat omilla tavoillaan ja tahoillaan kohtaamaan sen menneisyyden, joka tulee yhdistämään heitä ikuisesti. Molemmat heistä ovat omalla tavallaan vastuussa pahimmasta mahdollisesta koulukiusaamisesta, jota voi olla. Jannen, kirjan näkymättömän päähenkilön, kuolemasta. Kuka on syyllinen ja mihin, sitä kirja yrittää valottaa ottamalla samalla kantaa oikeassakin elämässä koulukiusauksen aiheuttamiin traumoihin.

Sivuosassa tapaamme nuoren ja hennon uskonnonopettajan, Sirkan. Sirkka – oppilaiden keskuudessa Runoilijasirkka – joutuu kamppailemaan omien demoniensa kanssa, joita edustavat jumalalla uhkaileva pappi ja papilla uhkaileva äiti. Sirkka tekee myös tiliä oman syyllisyytensä kanssa Jannen kuolemasta. Myöhemmin Sirkka mietti, oliko sittenkin nähnyt päivän aikana sellaista, millä olisi ollut väliä. Hämärtyvän metsän, liikkumattoman järven, tyhjät keittokatokset. Ja? Ja?

Kirjan ensimmäinen ja toinen osa käsittelevät sitä kohtalokasta vuotta ja syksyä 1976, jonka Roihuvuoren alakoululaiset ja heidän opettajansa joutuivat kohtaamaan. Oli hyvä leikkiä leikkiä nimeltä tylsä arkipäivä, tai eilinen. Eilinen oli niistä paras. —Mutta minkäs teet. Minkäs teet niin, ja mentiin luokkahuoneisiin ja päntättiin korvan rakennetta eikä edes tiedetty, että oli ihanaa kun kello seinällä raksutti hitaasti viivästytti kaiken eikä mitään tapahtunutkaan.

Kolmannessa ja neljännessä osassa Säde ja Marko ovat aikuisia, miltei kolme vuosikymmentä vanhempia. Ja vasta silloin he pystyvät käsittelemään molempia kalvanutta salaisuutta. Säde tekee sen siksi, ettei ole koskaan kertonut kenellekään. Runokirjoillaan kuuluisaksi tullut Marko siksi, että hän voisi antaa itselleen anteeksi. Pieneksi hetkeksi Säteen ja Markon elämät leikkaavat toistensa läpi. Jannen, hänen jonka kävi kaikkein huonoiten, kohtalo selviää vasta viimeisillä sivuilla. Samoilla sivuilla selviää myös Säteen ja Markon elämät ja se, mitkä asiat voi saada anteeksi ja mitkä ei.

Sari Vuoristo on vuonna 1964 syntynyt kirjailija, joka on opiskellut mm. teatteri- ja uskontotieteitä. Valon pohja toistaa hänelle tyypillistä tapaa ottaa romaanin kautta kantaa asioihin, jotka ovat kenties liian pieniä saamaan suurta julkisuutta, mutta liian suuria jotta niistä voisi olla hiljaa.

Esikoisteoksessaan, novellikokoelmassa Irti Vuoristo kuvaa erilaisia tapoja päästä irti esimerkiksi parisuhteesta tai kuoleman jättämistä jäljistä. Flamingopaikka puolestaan käsittelee suuria asioita pienen ihmisen mittakaavasta.

Valon pohjaan ei voi suhtautua liian suurella vakavuudella, niin vaikeasta ja yleisestä asiasta se kertoo. Tänään kävelin iltapäivälehden lööpin ohi: Raivostunut opiskelija ampui kaksi nuorta. Suomessa tämä on vielä harvinaista, Yhdysvalloissa jokapäiväistä. Koulukiusaus ei lopu sillä, että siitä puhutaan, eikä fiktiivinen Valon pohjakaan anna valmiita vastauksia kyseiseen ongelmaan, tuskin niitä kenelläkään onkaan, mutta tärkein kirjan sanoma on saada meistä jokainen pohtimaan koulukiusaamista ja sen vaarallisuutta omalta osaltamme.