Finns Down Under Kielisten maassa

Kieliset on fingliskaa ja tarkoittaa niitä australialaisia, jotka osaavat kieltä. Finns Down Under Kielisten maassa on Kirsi Reinikan toinen Australiaan muuttaneista toimittama kirja. Se on kymmenen vuoden työn tulos ja antaa kuvan Australian siirtolaisuudesta 2000-luvulla. Teos on mahdollistunut suomalaisten kulttuuriapurahojen turvin.

Kaikki kirjan tekstit ovat luettavissa sekä englannin että suomenkielisinä. Haastateltaviksi ja kuvattaviksi on valittu 49 Australiaan muuttanutta suomalaista. Yksi heistä kertoo tarinansa ruotsiksi.

Kirsi Reinikan elämäntehtäväksi näyttää muodostuneen suomalaisten Australiaan muuttaneiden tuntojen ja muistojen kuvaaminen ja kirjaaminen. Reinikka kunnioittaa tavallisen ihmisen historiaan jättämää työn jälkeä ja tuntoja ja näkee pyyteettömästi vaivaa luodakseen sille mahdollisimman aidon ilmaisun.

Luovat elämäntehtävät lähtevät sattumasta, niin Kirsi Reinikankin. Hänen Helsingin Sanomien artikkelinsa australiansuomalaisten tarinoista herätti lukijoiden kiinnostuksen, ja Reinikka päätti selvittää laajemmin suomalaisten siirtolaisten asuinpaikkoja ja tuntoja. Seurasi valtava määrä tutkimuksia, yhteyksien hakuja ja matkoja eri puolilla laajaa Australian mannerta. Tutkimuksissa Reinikka törmäsi mm. Aira Bukkosiin, jonka päiväkirjat hän toimitti pienistä hajanaisista muistiinpanolappusista kokonaiseksi elämäkerraksi. Bukkosin päiväkirja Lumpeenkukka ja Naoris on kuin suurennuslasilla katsottu tarina Finns Down Underista ja laajennettu yhden henkilön kokonaiseksi elämäntarinaksi.

Sanat ja kuvat

Kirsi Reinikka on myös valokuvaaja. 251-sivuisen teoksen jälkimmäinen puolisko käsittää haastateltavien muistoja heidän kotimaastaan Suomesta. Haastateltavien kertomukset kiinnittää kirjassa näkömuistiin tekstin ohessa oleva kunkin kertojan pieni kasvokuva.

Kasvokuvat laajenevat kirjan ensimmäisessä puoliskossa henkilöiden elinpiiriä erinomaisesti kuvaaviksi muotokuviksi. Henkilökuvat ovat Patricia Seppälän säätiön tuella nähtävinä myös Australian Siirtolaismuseossa Adelaidessa tämän vuoden elokuun loppuun saakka. (ks. linkki)
Kuvien ja muistelusten väliin on sijoitettu lääkäri-kirjailija Juhani Kellosalon mielenkiintoinen essee ”Muistin luoma menneisyys”.

Aloitin teoksen lukemisen haastateltavien kerrontaosasta, kirjan jälkimmäisestä puoliskosta. Sitten annoin mielikuvan haastateltavista aueta alkupuoliskon muotokuviin. Näin sain henkilöiden elämään minulle sopivan lähestymistavan.

Sivun kokoiset haastateltavien muotokuvat tuovat erinomaisesti esiin kertojien elämänpiirin tämän päivän Australiassa: tämännäköinen siis näiden muistelujen tekijästä on tullut, tällaisessa elinpiirissä hän uudessa kotimaassaan elää. Jokainen kuva on kehystarina kertojan puheelle.

Tutkija vai toimittaja

Jotkut kertojista tiedostavat tapahtumat ja itsensä ja näkevät elämäntarinassaan merkityksiä, joten heidän kerronnastaan tulee ehyt kuvaus. Sellaisia ovat kirjan lopusta alkuun päin listaten mm. Leo Stoltin, Eila Stablerin, Anneli Sinkon tarinat.

Lukijan näkökulmasta ehkä jonninjoutavista muistojen pirstaleista koostuvaa tarinaa lienee ilmaisun tutkimiseen tottumattoman raskas lukea. Olisiko hatarimmista muisteluista voinut tehdä yhteenvedon ja liittää mukaan kultakin vain lyhyen ilmaisunäytteen? Olisiko toimittamisessa voinut mennä pidemmälle.

Tämä lienee turhaa spekulointia; teos näyttää olevan tarkkaan harkittu ratkaisuineen ja kohdennettu tarkkaan harkitulle lukijakunnalle. Kohderyhmään kuulunevat muiden muassa lähihistorian ja ilmaisun tutkijat sekä lukuisa joukko haastateltaviin samaistuvia ja heidän omaisiaan ja muuta tuttavapiiriä.

Teoksen lopussa on Siirtolaisuusinstituutin johtajan, professori Olavi Koivukankaan historiallinen selvitys ”Suomalaiset Australiassa”. Koivukangas tiivistää napakasti yhdelle sivulle Australian siirtolaisuuden 1700-luvulta lähtien.

Koivukangas toteaa, että 150 vuoden aikana noin 800 000 suomalaista on muuttanut pysyvästi ulkomaille ja huokaa sen olevan iso luovutus näin pieneltä kansalta. 1920-luvulta lähtien Kanadasta ja Australiasta tuli suomalaissiirtolaisten pääkohde.

Koivukankaan ja Kellosalon artikkelit sijoittavat Reinikan työn laajempiin kansa- ja yksilöhistoriallisiin merkityksiin lyhyesti mutta selventävästi. Muistin ja kielen tutkijalle oletan teoksen olevan mielenkiintoinen Reinikan intensiivisen työtavan vuoksi.

Kirjan layout on sekä Kirsi Reinikan että Juhani Hautsalon suunnittelema. Vaikka itse ratkaisin lukusuunnan lopusta alkuun, vahva kerronta miten päin vain luettuna on silmää tyydyttäen toteutettu.

Kirjaa ei ole myytävänä Suomessa. Sitä saa vain tekijältä tilausosoitteesta finnsdownunder@gmail.com.