Kumma kirjoitusopas

Yleensä spekulatiivisen fiktion kirjoittamisoppaat sopivat myös muille proosan kirjoittajille. Kumma kirjoitusopas ei tee tästä poikkeusta vaan palvelee sekä spefin että ylipäätään proosan kirjoittamista kiinnostuneita.

Kumman kirjoitusoppaan (2022) on julkaissut tamperelainen osuuskuntamuotoinen kustantamo Osuuskumma, joka on perustettu vuonna 2012. Kustantamo julkaisee spekulatiivista fiktiota eli tieteis- ja fantasiakirjallisuutta keskittyen enimmäkseen omien jäsentensä julkaisuihin ja novelliantologioihin.

Kumman kirjoitusoppaan toimittajat Maria Carole, Nadja Sokura ja Kari Välimäki ovat niin ikään Osuuskumman kirjailijoita, kuten myös oppaaseen kirjoittaneet kolmetoista muuta: Katri Alatalo, Carita Forsgren, Magdalena Hai, Saara Henriksson, Taru Kumara-Moisio, J. S. Meresmaa, Mia Myllymäki, Anni Kuu Nupponen, Solina Riekkola, Minna Roininen, Tarja Sipiläinen, Vesa Sisättö ja Reetta Vuokkonen-Syrjä.

Oppaan ja kustantamon nimessä esiintyvä kumma kumpuaa englannin termistä new weird. Vesa Sisättö valottaa termin historiaa oppaan avaavassa artikkelissaan ”Mitä on spekulatiivinen fiktio?”: ”New Weird eli uuskumma on 2000-luvun alkuvuosina syntynyt termi, jolla on viitattu laji- ja tyylirajoja vapaasti yhdistelevään spekulatiivisen fiktioon” (s. 29).

Kummassa kirjoitusoppaassa käsitellään kirjoittamisen ideointia, varsinaista kirjoitustyötä, kirjoittamisen työkaluja, palautteen vastaanottamista ja kirjoittajan henkistä hyvinvointia. Viime vuosina julkaistuista proosakirjoittamisen oppaista mieleen tulee lähinnä Jani Saxellin Tanssii kirjainten kanssa (2020), joka sisältää kirjoittamisen teoriaa mutta toimii myös inspiraatio-oppaana. Sen tavoitteena on ”villitä ja vapauttaa, rohkaista lukijaa oman sisäisen äänensä (tai ääntensä) etsintään” (s.13). Kumma kirjoitusopas on enemmän perinteinen kirjoitusopas ja tervetullut lisä suomalaisten kirjoittamisen alan teosten valikoimaan.

Oppaaseen olisi sopinut novellin kirjoittamisesta artikkeli tai kaksi. Johan siinä on novellikokoelman koostamistakin käsittelevä juttu!

Novelli puuttuu

Tosin kirjan suhtautuminen novellistiikkaan jää mietityttämään. Vaikka esipuhe antaa ymmärtää Kumman kirjoitusoppaan keskittyvän romaaniin, sisältyy teokseen artikkeli novelliantologian koostamisesta. Artikkelissa ”Novelliantologian projektinhallinta” Anni Kuu Nupponen kirjoittaa: ”Novelliantologiat ovat spekulatiivisen fiktion kovaa ydintä, ja niillä on pitkä perinne niin Suomessa kuin maailmallakin. Moni spefikirjailija on julkaissut ensimmäiset tekstinsä nimenomaan novelliantologiassa.” (s. 235.)

Novelliantologian koostamisen neuvominen perustelee paikkansa oppaassa siitä huolimatta, että esipuhe painottaa romaania. Edellisen lisäksi Kumma kirjoitusopas sopii monin paikoin romaanikirjoittajan lisäksi novellistille, mikä olisi voitu huomioida jo kirjan tekovaiheessa.

Koin erityisesti Magdalena Hain artikkelin ”Tarinan ytimessä – novellit ja raapaleet kirjoittamisen kehittäjänä” asetelman ongelmalliseksi, koska siinä novellia ja raapaletta lähestytään kirjoitusharjoituksina, joista ponnistetaan kohti romaania. Tällainen asetelma pönkittää entisestään romaanin valta-asemaa kirjallisuuden lajina.

Kirjoittamisoppaassa jos missä voitaisiin panostaa novelliin omana proosataiteen muotonaan. Artikkelin olisikin ehkä voinut muotoilla hiukan toisin, kuten vaikka siten, että siinä keskityttäisiin lyhyeen kertomukseen tai kirjoitukseen ensi askelena kohti pidempää muotoa.

Siitä huolimatta, että Hai kirjoittaa artikkelinsa alussa: ”Vaikka novellien kirjoittaminen on itsessään arvokasta, tässä artikkelissa lähestyn lyhyen mitan kirjoittamista väylänä pidemmän tekstin kirjoittamiseen” (s. 55), kirjoituksen koko asetelmasta syntyy päinvastainen olo: ettei novelli olisikaan itsessään arvokas vaan sitä kannattaa hyödyntää kun lähestyy kuningaslaji romaania.

Mieleen palaa Suomen Kirjasäätiön päätös vuodelta 1993, kun säätiö rajasi runot ja novellit pois ja jätti ainoastaan romaanit kilpailemaan Finlandia-palkinnosta. Tämä ei varmastikaan ollut artikkelin kirjoittajan tarkoitus. Ja toki Hain artikkeli sisältää paljon hyviä vinkkejä kirjoittajalla.

Ihmettelin myös seuraavaa kohtaa: ”Novellien kautta on mahdollista myös kokeilla itselleen vieraampia ilmaisun muotoja, kuten proosarunoa ja eri genrejä, ja näin uudistaa osaamistaan” (s. 62). Tässäkin kohtaa novelli-sanan olisi voinut korvata vaikka lyhyellä mitalla.

Kumma kirjoitusopas on kokonaisuutena tasokas ja monipuolinen luovan kirjoittamisen opas.

Spefin tiivis yhteisö

Kumma kirjoitusopas muistuttaa paikoitellen toista hyvää spefin kirjoitusopasta Kirjoita kosmos – Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen (Suomen tieteiskirjoittajat ry. ja Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry. 2006). Vaikka teokset ovat erillisiä, on niissä myös monia yhtäläisyyksiä, kuten se, että kumpikin alkaa Vesa Sisätön kirjoittamalla johdannolla spekulatiiviseen fiktioon, ja molempiin sisältyy artikkeli sekä ideoinnista että uskottavan maailman luomisesta.

Kirjoita kosmoksessa on Anne Leinosen pätevä kirjoitus ”Novellin tekniikka”, mikä saa minut jälleen pohtimaan, että myös Kummaan kirjoitusoppaaseen olisi sopinut novellin kirjoittamista käsittelevä artikkeli tai kaksi. Johan siinä on novellikokoelman koostamistakin käsittelevä juttu!

Perusteluja tälle löytyy myös itse Kummasta kirjoitusoppaasta. Vesa Sisättö kirjoittaa (”Mitä on spekulatiivinen fiktio?”) että spekulatiivisen kirjailijalla on muihin kirjailijoihin nähden yksi etu, spekulatiivisen fiktion fandom eli

lukijoiden, yhdistysten, tapahtumien, julkaisujen, someryhmien, kustantamoiden ja toisten samanhenkisten kirjoittajien verkosto (a). Valtavirtafiktion kirjoittajiin verrattuna fandom tarjoaa runsaasti julkaisumahdollisuuksia, kirjallista ja suullista palautetta, koulutusta ja monenlaista inspiraatiota. Esimerkiksi valtavirran puolella kituuttava novellimuoto on spefipuolella hyvin eläväinen kilpailujan, palkintojen ja julkaisumahdollisuuksien vuoksi. (s. 37.)

Reetta Vuokko-Syrjäsen artikkeli ”Miten kerron tarinani niin että joku haluaa lukeakin sen? – ohjeita kokille” olisi kaivannut editoimista. Siinä hyödynnetään niin paljon ruoanlaittoon liittyvää kuvakieltä kirjoittamisesta puhuessa, että lukijalle tulee mieleen, voisiko keittiön oven painaa välillä kiinni.

Ennen ja jälkeen julkaisun

Edellisistä huomioista huolimatta Kumma kirjoitusopas on kokonaisuutena tasokas ja monipuolinen luovan kirjoittamisen opas.

Teos on jaettu kolmeen osaan ”Valmistautuminen”, ”Työkaluja” ja ” Kirjoittajaelämää”. Ensimmäisessä osiossa kirjoittamiseen valmistaudutaan luomalla silmäys ideointiin. Toinen, laajin osio tarjoaa työkaluja maailmojen ja henkilöhahmojen luomiseen, tunteiden hyödyntämiseen kirjoittamisessa, rakenteen suunnitteluun sekä dialogiaan. Kolmas osio keskittyy kirjoittajaelämään ja sisältää tietoa kirjoitusprosessista ja kirjailijan hyvinvoinnista.

Kumma kirjoitusopas soveltuu monenlaisille lukijoille harrastajakirjoittajasta kirjoittamisen ohjaajaan ja julkaisevaan kirjailijaan. Solina Riekkolan ”Polveilevaa kiistelyä fosforikaviaarista, eli dialogin perusteet spefisteille” palvelee erinomaisesti harrastajakirjoittajaa tämän pähkäillessä dialogin kanssa.

Anni Kuu Nupposen ”Erotiikan kirjoittaminen” taas on virkistävä ja tasokas katsaus tunnetusti haasteellisesta kirjoittamisen osa-alueesta. Artikkeli soveltuu eritasoisille kirjoittajille, joita erotiikan kirjoittaminen kiinnostaa. Mukana on asian lisäksi myös ripaus huumoria:

Huolissaan pitää olla silloin, jos eroottinen teksti ei missään vaiheessa nappaa edes kirjoittajaansa. Silloin myös lukija jää tarinan äärellä kylmäksi. Tom of Finlandilla oli omien kuviensa kanssa ohjenuorana: itsellä on seistävä. Olen soveltanut ohjetta niin, että innostuksen viisarin on värähdettävä edes jossain kirjoitusvaiheessa. (s. 178.)

”Spefi menee tunteisiin – tunteista kirjoittaminen spekulatiivisessa fiktiossa” -artikkelissa Mia Myllymäki käsittelee tärkeää aihetta: miten tunteita herättämällä lukija saadaan samaistumaan tekstin henkilöhahmoihin. Tästä artikkelista voivat ammentaa niin kirjoittajat kuin kirjoittajaohjaajat. Saman kirjoittajan toinen kirjoitus ”Tekstin rakenteen suunnittelu” tarjoaa kätevät työkalut juonellisen rakenteen suunnitteluun. Se soveltuu oppimateriaaliksi kirjoittamisen tunnille, jossa keskitytään juoneen.

Katri Alatalon kolmanteen osioon sijoittuva ”Kuinka kirjani todella syntyvät – eli havaintoja/totuuksia kirjoitusprosessien varrelta” soveltuu harrastajakirjoittajan lisäksi kirjailijalle, sillä artikkelia vasten voi peilata omaa luovaa prosessiaan.  J. S. Meresmaan ”Kirjoittajan henkinen hyvinvointi” käsittelee kirjailijan henkistä hyvinvointia monipuolisesti ja nostaa esiin kirjailijuuden raadollisia puolia, kuten sen, miten kovaa kilpailu näkyvyydestä on ja miten kaikki kirjat eivät saa lehtiarvioita eivätkä palkintoehdokkuuksia.