Kiiltomadon toimitus kysyi, oliko Merja Ylä-Anttila julkisuuden paineista riippumaton ylituomari.

Pöly on pikkuhiljaa laskeutunut Suomen suurimman kirjallisuuspalkinnon päälle. Elämä on palannut normaaliksi. Viime syksyn rummutuksesta on jäljellä vain muistot.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakaa yksi tuomari. Hän lukee ehdokaskirjat ja diktaattorina päättää voittajan. Tässä työssä on paljon julkisuuden tuomia paineita. On vaikea uskoa, etteikö se jollain tavalla vaikuttaisi tuomarin työhön.

Viimeisimmän voittajan, Pajtim Statovcin Bollan, asema ennakkosuosikkina oli suurempi kuin luultavasti minkään aiemman ehdokaskirjan. Bollaa arveltiin voittajaksi jo aikaisin syksyllä useissa medioissa. Julkinen mielipide asettui Bollan puolelle ennen kuin ehdokkaita oli edes julkistettu.

Kirjoitin Facebookiin kuumimman metakan aikoihin päivityksen:

”(Bollan voittojulistus) luo melkoisen paineen yksinäisyydessä työtään tekevälle Ylä-Anttilalle, joka ei siis ole mitenkään tunnettu kirjallisuuden asiantuntijana. Jos hän päätyy johonkin muuhun romaaniin, hän joutuu perustelemaan Bollan puutteet. Ja kun hän lukee Bollaa, hän lukee ”sitä kirjaa jonka pitäisi asiantuntija-arvioiden mukaan voittaa”. Ei tunnu ihan reilulta.”

Kirjailija Markus Leikola vastasi minulle:

”Mä tunnen Merjan opiskeluajoista lähtien eli 38 vuoden ajalta. – – Olen 100 % varma että Merja sivuilleen vilkuilematta valitsee sen kirjan, josta tykkää eniten”

Kysyin myöhemmin Merja Ylä-Anttilalta itseltään, miten paljon julkisuudessa etukäteen jaettu palkinto vaikutti hänen lukemiseensa. Hän vastasi minulle:

”Hei Mun silmiin ei nyt tämmöistä ole juuri osunut. Ihan oma valinta ja rauhassa sain lukea.”

Pari päivää sitten palasin vielä asiaan törmätessäni Ylä-Anttilaan Yleisradion kahvilassa. Hän kertoi, ettei huomannut mediassa kirjallisuudesta käytävää keskustelua ja että hän luki kirjat ilman ennakkoajatuksia tältä osin.

Median ammattilaiselle ja Suomen suurimman mediayhtiön toimitusjohtajalle tuskin kävi vahingossa niin, että rummutus ei kantautunut hänen korviinsa. Ylä-Anttila siis varmisti, että pääsi sukeltamaan kirjojen maailmaan ilman ulkoisia vaikuttimia.

Ensi vuoden ylituomaria pohditaan Kirjasäätiössä parasta aikaa. Työn voi aloittaa puhtaalta pöydältä.