Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Blogiteksti

Oletko aina kirjoittanut kritiikin väärin? Lue uudet kriitikon ohjeet (ja lähdekriittisiä huomioita)

Ville Hämäläinen, 17.1.2021

    Kiiltomadolla on uudet kriitikon ohjeet. Edelliset oli julkaistu hieman yli kymmenen vuotta sitten. Päivitystarvetta siis oli – tämän päivän kriitikkoa ei tarvitse kädestä pitäen neuvoa etsimään ”netistä linkkejä”. Nämäkin ohjeet ovat kuitenkin kovasti väliaikaiset: Kiiltomato-Lysmaskenin verkkosivut uudistetaan tänä vuonna. Nyt julkaisemistani kriitikon ohjeista suurin osa on kuranttia kamaa kuitenkin jatkossakin. Ohjeita on nimittäin…

Lue lisää
Kuvituskuva

Tarinatalouden taistelukentällä

Ville Hämäläinen, 22.12.2020

Kykeneekö nykykirjallisuus raikkaaseen kertomuskritiikkiin? Päätoimittaja ja Kertomuksen vaarat -projektin tutkimusavustajana viime vuodet työskennellyt Ville Hämäläinen vastaa kolmen teoksen avulla. Sisältää rumia sanoja. Tarinoiden yksityiskohtien piti olla yksilöllisiä ja mahdollisimman tunnistettavia. Kiinnostava ÄLÄ JAUHA PASKAA tarina ÄLÄ JAUHA PASKAA oli ÄLÄ JAUHA PASKAA yleensä ÄLÄ JAUHA PASKAA täynnä ÄLÄ JAUHA PASKAA kiinnostavia ÄLÄ JAUHA PASKAA yksityiskohtia…

Lue lisää
Kuvituskuva, jossa Nylénin Häviön lasku ja ruskea kirjekuori

Diktaattori ja kerjäläinen – puhetta palkintopuheista

Ville Hämäläinen, 5.12.2020

Palkintoblogin toisessa osassa puhutaan rahasta, palkintopuheista ja niiden pitäjistä – ja tietysti itsenäisyyspäivän alla Suomi–Finlandista. Mihin käyttäisit 30 000 euroa? ”Mihin kolmekymmentä tonnia menee?” Tähän kysymykseen päättyi tämänvuotinen Finlandia-juhla tai tarkemmin sanottuna ”Finlandia 2020 – lukemisen juhlaa” -lähetys Ylellä. Kun toimittaja Anna Tulusto sanoi, että lopuksi keskustellaan vielä vähän rahasta, se tarkoitti tämän kysymyksen töksäyttämistä. Vaikka…

Lue lisää
Radion kuuntelua 1920; kuvituskuva

Palkintoja poikkeusoloissa

Ville Hämäläinen, 26.11.2020

Ensimmäisessä kirjallisuuspalkintoja käsittelevässä blogikirjoituksessa päätoimittaja Ville Hämäläinen käy läpi arvottamisen perusteita, palkintojenjaon tämän vuoden estetiikkaa ja pitkiä ja lyhyitä finalistilistoja. Onnea voittajille!   Neljä tapaa arvottaa Finlandia-ehdokkaita Olin tiistaina Yle Radio Suomen Tampereen aamulähetyksessä puhumassa aiheesta ”Päätyvätkö Finlandia-ehdokkaiksi oikeat teokset?” Aihe on hyvä, sillä se herättää keskustelua joka vuosi siitäkin huolimatta, että palkintoehdokkaina on vuodesta…

Lue lisää
Yukio Mishima v. 1948 kissansa kanssa

Yukio Mishima, kirjallisuuden samurai

Esa Mäkijärvi, 25.11.2020

Esa Mäkijärvi pyrkii pitkässä esseessään tarjoamaan tarkan ja neutraalin kuvan tuotteliaasta ja äärimmäisyyksien Yukio Mishimasta. Mutta onko se edes mahdollista ristiriitaisen kirjailijan kohdalla? Yukio Mishima saattoi olla, kuten The New York Timesissa väitettiin syyskuussa 1985, äärioikeistolainen fanaatikko, joka tahtoi tulla poliittiseksi marttyyriksi, traumaattisen lapsuuden synnyttämä kaistapää, jolla oli homoeroottinen ja pakkomielteinen suhde kuolemaan, sekä narsistinen taiteilija,…

Lue lisää

Tästä olisi voinut puhua pidempäänkin

Ville Hämäläinen, 10.11.2020

    Ensi kosketukseni Helsingin virtuaalisiin kirjamessuihin on suuri ”Osta pysäköintiä” -painike Messukeskuksen sivuilla. Lähes yhtä suurella yläreunassa lukee: ”Live-lähetyksessä on tällä hetkellä teknisiä ongelmia.” Lipun linkki vie ostamaan uuden lipun, mutta näin en sentään tee. Jotain kautta pääsen seuraamaan ohjelmaa, mihin olen riittävän tyytyväinen. En ole ollut erityinen kirjamessufani. Olen viihtynyt ollessani siellä jonkin…

Lue lisää

Jälkiselvitys: Voiko Finlandian voittaa painostuksella?

Aleksis Salusjärvi, 23.2.2020

Kiiltomadon toimitus kysyi, oliko Merja Ylä-Anttila julkisuuden paineista riippumaton ylituomari. Pöly on pikkuhiljaa laskeutunut Suomen suurimman kirjallisuuspalkinnon päälle. Elämä on palannut normaaliksi. Viime syksyn rummutuksesta on jäljellä vain muistot. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakaa yksi tuomari. Hän lukee ehdokaskirjat ja diktaattorina päättää voittajan. Tässä työssä on paljon julkisuuden tuomia paineita. On vaikea uskoa, etteikö se jollain tavalla…

Lue lisää

Runolevyt ja lavarunous: analyyttisia työkaluja kriitikolle

Johanna Osváth, 25.11.2018

    Milloin luit viimeksi runolevyä käsittelevän kritiikin? Tai paremmin: milloin kirjoitit viimeksi runolevyä käsittelevän kritiikin? Taiteidenvälisyys voi olla kriitikolle pelottavaa. Kirjallisuuskritiikki osoittautuu kädettömäksi tilanteessa, jossa pitäisi voida analysoida audiomaisemaa, musiikkikriitikko taas vierastaa levyjen kirjallista luonnetta, joka sitoo sen osaksi runouden perinnettä. Lavarunouden kirjallisen vastaanoton tilanne on hieman parempi, vaikka siitä suuremmissa päivälehdissä kirjoitetaankin usein…

Lue lisää

Suomalainen runous on maailmankirjallisuuden keskellä

Aleksis Salusjärvi, 23.6.2018

Yleensä on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Törmäsin maapallon toisella puolella suomalaiseen runouteen. Suomalainen kirjallisuus on kansainvälistä monella tavalla ja monesta syystä. Julkinen huomio on kiinnittynyt proosaan, jossa etenkin naiskirjailijamme ovat kunnostautuneet viime vuosina. Maailmankirjallisuuden keskellä suomalainen runous näyttää kuitenkin vielä proosaakin kirkkaammalta. Buenos Airesia on vaikea määritellä, mutta sitä on helppo ymmärtää. Sinne on helppo…

Lue lisää

Kulttuurilehtien tilaustuki päättyy, mikä on onni ja onnettomuus

Aleksis Salusjärvi, 17.12.2017

  Kultti tiedotti pari päivää sitten ministeriön lopettavan kirjastojen kulttuurilehtien tilaustuen ensi vuodelle. Vajaan 200 tuhannen euron tuki on pieni summa, mutta kulttuurilehtien saatavuuden suhteen merkittävä. Ylen Kultakuume selvitti asiaa, ja paljastui että tilaustuen lopettaminen johtui ministeriön henkilövaihdoksista ja osin sattumasta. Kymmenisen vuotta jatkunut kirjastojen lehtitilaustuki oli laiton, sillä sitä ei ollut kilpailutettu. Vuosien aikana tämä tukisumma…

Lue lisää

Runokuun pääesiintyjä analyysissä

Aleksis Salusjärvi, 27.8.2017

  Runokuu onnistuu joka vuosi synnyttämään yleisöryntäyksen, vaikka tapahtumia on viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Festivaalilla on omalakinen profiili, mikä tekee runoudesta välitöntä, suoraa, yllättävää, vaivatonta ja avointa. Tämän vuoden päävieras oli teksasilainen Madison Mae Parker, joka esiintyi yhdessä englantilaisen tanssija-koreografi Francesca Willow´n kanssa. He esiintyivät Runokuuklubilla lauantaina, ja ilta oli tulkittavissa festivaalin päätapahtumaksi. Tanssia…

Lue lisää

Vaikutelmia Helsingin WorldConista

Aura Nurmi, 14.8.2017

  WorldCon 75 oli niin merkittävä tapahtuma, ettei sitä saanut jättää väliin. Ei, vaikka olisi ryypännyt myrskyisällä Flow-festivaalilla kaksi päivää putkeen toisella puolella Helsinkiä. Osallistuin, omaksi häpeäkseni, pelkästään sunnuntain osalta maailman suurimpaan science fiction -tapahtumaan, jonka eteen vapaaehtoinen yhteisö on tehnyt käsittämättömän työn. Tässä on minun kapea mutta yhtä kaikki mieleenpainuva otantani yhden conipäivän osalta….

Lue lisää

Taide on vapaata osana julkistaloutta

Aleksis Salusjärvi, 21.5.2017

  Heikki Pursiainen pohtii Helsingin Sanomissa taiteen vapautta. Hänen nähdäkseen julkinen tuki ja vapaa taide ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Tätä kirjoittaessa kulttuuriväki on jo osuvasti kritisoinut Pursiaisen keskeisiä argumentteja. Muutama seikka kaipaa kuitenkin vielä lisävaloa. Seikka yksi: Miljardi euroa Pursiainen rinnastaa kulttuurin julkisen tuen taiteen vapauteen, vaikka tiedossa on, että valtaosa tuesta kuluu kirjastojen ja…

Lue lisää

Mihin kirjallisuus venyy?

Aleksis Salusjärvi, 11.10.2016

  Kirjallisuus on lähtökohtaisesti venymisen taidemuoto. Kiiltomato vieraili syksyn kirjallisissa merkkitapahtumissa. Kirjallisuuden lähtökohta on ”mikä hyvänsä” ja kirjallisuuden lopputulos on ”mitä hyvänsä” – mutta odotuksemme kirjallisuuden suhteen eivät osu Gaussin käyrän keskelle. Innostava ja kiinnostava kirjallisuus venyttää omia rajojaan. Kirjallisuuden tarkastelu on usein mielekästää alkaa teoksen uniikeista lähtökohdista. Tavallaan kirjallisuuden paradoksi on siinä, että sen…

Lue lisää

Rilke-käännökset ja runotyyli

Liisa Enwald, 20.6.2016

Keskustelu käännöskritiikistä jatkuu. Liisa Enwald kertoo, miten Rilke on Suomessa otettu vastaan. On ilahduttavaa, että klassikkokäännöksistä ilmestyy yhä seikkaperäisiä kritiikkejä, ja vielä ilahduttavampaa, että niistä viriää keskustelua. Aarne Toivonen arvioi Arja Meskin suomennoksen Rilken Duinon elegioista Kiiltomadossa 10.4., ja suomentaja vastasi siihen 13.6. Haluan Meskin kääntäjäkollegana tuoda tähän keskusteluun muutaman näkökohdan, lähinnä suomennosten tyylin ja kielen…

Lue lisää

Rilkestä ja käännösrunouden kritiikistä

Arja Meski, 13.6.2016

Kääntäjä Arja Meski vastaa Aarne Toivosen kritiikkiin Duinon elegioista. Arvoisa Aarne, kiitos arvostelustasi – Kiiltomato 10.4.2016 – suomennoksestani Rainer Maria Rilke Duinon elegioita. Ihailin sen oppineisuutta, ja se herätti minussa monenlaisia ajatuksia – merkki hyvästä kritiikistä. (Tosin kutsuit minua – kaiketi perusteettomasti – runoilijaksi. Lainaan kaksi luonnehdintaa Rilken maailmasta: olen ruukunvalaja ja köydenpunoja. Olen kääntäjä,…

Lue lisää

Täyden palvelun kirjatalo

Aleksis Salusjärvi, 27.5.2016

Kustannusalalle ilmestyi uusi tekijä, joka tarjoaa omakustanteille täyden palvelun taloa. Type & Tell synnytti jo avausviikollaan polemiikin. Suomessa julkaistaan uusi kirjanimike kerran tunnissa. Laskennallisesti joka kuudes suomalainen julkaisee elämänsä aikana kirjan. Kustannusalan murroksessa erilaisia kustannusmuotoja on ilmestynyt runsaasti, ja digipainojen yleistyttyä etenkin erilaiset tarvepainamisen muodot ovat lisääntyneet. Bonnierin osana on nyt avautunut uusi kirjapalvelu, joka…

Lue lisää

Kiiltomadon ulkoasu uudistuu

Aleksis Salusjärvi, 23.2.2016

Kiiltomadon lähtökohtana on jo 16 vuoden ajan ollut kirjallisuuden vastaanoton laajentaminen. Tässä työssä on onnistuttu hyvin, vaikka maailma on julkaisun elinaikana muuttunut paljon. Alkuaikoina Kiiltomatoa luettiin kuvaputkinäytöiltä, ja moni myös tulosti kritiikkejä lukemista varten. Nykyään suuri osa lukijoista selaa sivua kännykällä tai tabletilla. Koska sivusto on kevyt, se latautuu nopeasti laitteille, minkä takia kirjallisuuskritiikki on…

Lue lisää

Yöllisiä merkintöjä

Aleksis Salusjärvi, 29.8.2015

Hämeenlinnassa vietetään vuosittain Kirjan yötä. Tapahtuma houkutteli satoja ihmisiä tänäkin vuonna. Kirjallisuus on paikallista ja paikatonta – ajallista ja ajatonta. Se on yksinkertaisimmillaan kaikki se tieto, jonka voimme jakaa. Se elää vastaanotostaan ja vuorovaikutuksestaan. Hämeenlinnan Kirjan yö -tapahtumassa pienehkö hämäläinen kaupunki muuttui yhtäkkiä kuumaksi pisteeksi, jossa kirjailijat puhuivat avoimesti ja inspiroivasti työstään. Olin mukana tapahtumassa…

Lue lisää

Lukutaito voi tulevaisuudessa kuulua ihmisoikeuksiin

Aleksis Salusjärvi, 10.6.2015

Heikki Lyytinen vie lukutaitoa kehittyviin maihin ja unelmoi maailmanlaajuisesta demokratiasta.   Kuvittele tilanne, että pystyt tunnistamaan etukäteen ne lapset, joilla on lukihäiriö. Tiedät, että heidät voi saada avun piiriin jo ennen kuin vaiva alkaa rajoittaa heidän elämäänsä. Ollaan samalla realisteja – jos et tiedä, mitä apu käytännössä voisi olla, kukaan ei kiinnostu asiasta. He kuittaavat…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto