Siru Kainulaisen kirjoittama Runon tuntu on helposti lähestyttävä. Panu Hämeenahon maalaama sinipohjainen kansi tuo kirjaan pehmeyttä, eikä teos pelästytä koollaankaan. Näennäinen pienuus osoittautuu tosin sittemmin harhaksi, niin täynnä asiaa kirja on. Tätä ei yhdellä lukukerralla loppuun ammenna. Kokoelman teemaan sopivasti lukijan tunnelmat liikkuvat laidasta laitaan. Kainulainen on valinnut teokseensa runoja, jotka ovat temmanneet mukaansa, toisin…
Kun Nuori Voima -ryhmä tuli näkyvästi julkisuuteen 1990-luvun alussa, tein siitä Imageen jutun haastavalla otsikolla ”Uusvakavikot vauhdissa”. Teesini oli, että ryhmä etsii uutta alkua suomalaisesta 50-luvun runoudesta ja ottaa irti lähes 30 vuotta jatkuneesta kansanomaisuuden, populismin ylivallasta – myös poliittisesti. Voi kysyä, miten kiinteä ryhmä oli muualla kuin julkisuudessa. Kuten aina, tekijät ovat viimeistään vuosien…
Lauri Viitaa on kuluneen vuoden aikana juhlittu Tampereella oikein olan takaa: on ollut juhlapuheita, seminaareja ja elämäkerrallinen näytelmä uusine sävellyksineen. Satavuotias Pispalan poika ansaitsee huomionsa, kuten uudenlaisia näkökulmia tuotantoon avaavan esseekokoelmankin. Luojan palikkaleikki tarttuu Viidan herkempiinkin puoliin, jotka usein ovat jääneet sinisalotyylisten, jyrisevien tulkintojen alle. Täytynee tunnustaa heti: Tampereella ikänsä asuneena ja Pispalassakin jo 30…
Minulle, kuten monelle muullekin kasvuvuosinaan kirjallisuudesta tukea etsineelle ihmiselle portugalilaisrunoilija Fernando Pessoa (1888–1935) on ollut tärkeä kirjailija. Nuorena lumouduin heteronyymeista, koska itsekin tunsin haluttomuutta määritellä itseäni, asettua tarjottuihin muotteihin. Tässä ajassa ajatus moniminästä tuntuu yllättäen jollain tapaa arkisemmalta. Netissä on jo pitkään voinut luoda itselleen avataria ja nimimerkkejä, joiden taakse voi piilottaa todellisen persoonansa. Toisaalta…
Merja Svenskin Kaksoissidos on tekijänsä esikoisromaani, jolla on myös todellisuuspohjaa. Päähenkilö Paula sukkuloi oman elämänsä ja Alzheimerin tautiin sairastuneen Aino-tätinsä välillä. Tämä on ollut Paulalle oikeastaan äidin korvike etäisen ja kylmän Maria-äidin sijaan, jota hän puhutteleekin etunimellä. Elämän lopussa on samanlaista herkkyyttä ja haurasta kauneutta kuin elämän alussa. Kirja on tyylillisesti ja aiheeltaan samastuttava. Uudemmasta…
Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.
Arkisto