Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen lyriikka

Sini Silveri: Titaanidisko

Janne Löppönen, 13.7.2020

Titaanidisko on Sini Silverin toinen runoteos ja ensimmäinen pitkä kokoelma. Yhä useamman nykyrunoilijan tavoin hän debytoi runoviholla. Muotoilen muovipussista kaunista kahvaa (Zäp Books, 2017) oli tahallisen rosoinen, ajoittain jopa luonnosmainen kokonaisuus, josta kuitenkin huokui jo omaperäinen, tunnistettava poetiikka. Silverin runot havainnoivat elämän ”epärunollisina” pidettyjä puolia. Arjen banaalius, ABC-Suomi ja peittelemättömän nolo ruumiillisuus törmäävät niissä yhteiskunnallisten…

Lue lisää

Tuija Takala: Vanhat runot, uudet lukijat

Silja Vuorikuru, 29.6.2020

Tuija Takalan antologia Vanhat runot, uudet lukijat sisältää kolmisenkymmentä suomalaista runoa sekä niiden selkomukautukset. Suuri osa valikoiman runoista edustaa kotimaisen kirjallisuuden tunnettuja, rakastettuja tekstejä, Immi Hellénin ”Oravan pesästä” Aaro Hellaakosken ”Hauen lauluun”. Myös runojen ajallinen kaari piirtyy pitkäksi: antologiaan valittujen runojen joukkoon sisältyvät niin Jaakko Juteinin ”Laulu Suomessa” (1810) kuin Eila Kivikk’ahon ”Nocturno” (1942). Voiko…

Lue lisää

Elsa Tölli: Fun Primavera

Anniina Meronen, 22.6.2020

Lavarunous on Suomessa saavuttanut pisteen, jossa runoilija voidaan kutsua vaikkapa Flow-festivaalille, ja siellä myös vimmaisesti esiintyvä lavarunoilija Elsa Tölli nähtiin viime vuonna. Tölli on kiertänyt Suomen lavoja ja erilaisia tapahtumia ahkerasti jo monia vuosia, muttei ole julkaissut aiemmin painettua teosta. Fun Primavera on värikäs omakustanne, jonka Tölli itse on koostanut ja skannannut Oodi-kirjaston kopiokoneella. Kyseessä…

Lue lisää

Hanna Tuominen: Kaikki vesi kädellä

Janne Löppönen, 7.5.2020

Hanna Tuomisen esikoisrunokokoelmassa vesi on läsnä kaikissa olomuodoissaan. Teos alkaa lainauksella Göran Sonnevin Valtamerestä: ”Me kaikki synnymme merestä, me kannamme merta sisällämme / kaikkia sen loputtomia syvyyksiä”. Tuomisen runoissa purjehditaan elämän merellä ja uidaan minuuden mikrokosmoksessa. Teos on runomuotoinen kasvutarina elämänpelon voittamisesta ja luottamuksen oppimisesta. Tuomisen runot ovat kuvastoltaan yhtenäisiä, mutta niiden muoto vaihtelee säemuotoisesta…

Lue lisää

Anna Tomi: Huomisen vieras

Tuomas Taskinen, 4.5.2020

“aika on aina jonkinlainen räjähdys”, väittää Anna Tomi esikoisrunokirjassaan Huomisen vieras. Ajan pirstaloivat vaikutukset ilmenevätkin kirjassa monin tavoin. Menneestä ei ole yhtä totuutta mutta jäljet elävät. Vaikka yhteys menneisyyteen riippuu monitulkintaisista, epäluotettavista ja ristiriitaisista jäljistä, tässä hetkessä olemme kytkeytyneet moninaisilla ja näkymättömillä tavoilla kohti tulevaa. Kuka tai mikä on huomisen vieras? “kun kivi viimein usean…

Lue lisää

Aura Nurmi (toim.): Voidaan puhua jossitellen

Mia Westerling , 11.4.2020

“kesäloman viidennellä kaikki on jossain Kanarian saarilla tai Ruotsissa paitsi ne jotka on osastolla tai perhekodissa” (s. 29) Kun koti ja vanhemmat edustavat turvan sijaan vierautta, täytyy lohtua etsiä toisaalta. Voidaan puhua jossitellen -antologian runoissa ollaan ristiretkillä, etsitään epätoivoisesti Amerikan vastinetta ja paetaan perheen lisäksi omaa itseään. Keskiöön nousevat nuoret ja heidän äänensä, jotka muuten voisivat…

Lue lisää

Niillas Holmberg: Jalkapohja

Janne Löppönen, 23.3.2020

Niillas Holmbergin Jalkapohja ilmestyi samoihin aikoihin, kun saamelaiset olivat muutenkin tavallista enemmän esillä. Saamelaisten pakkosuomalaistaminen ja suomalaisten harjoittama kolonisaatio nousivat aiempaa näkyvämmin otsikoihin Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjoittaman Vastatuuleen-teoksen myötä. Pirkka-Pekka Petelius pyysi julkisesti anteeksi Pulttiboisin saamelaissketsejä. Nuori voima julkaisi Sápmi-numeron, jonka toimitti kukas muu kuin Holmberg. Lisäksi hallitus teki kauan odotetun päätöksen saamelaisten…

Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset

Jani Saxell, 2.3.2020

Kuolema käy taloksi heti Anna Elina Isoaron (s. 1981) kolmannen runokokoelman Tämänilmaiset avausrunossa. Lapsiperheen tuulentuvat ovat peruuttamattomasti järkkyneet. Optimismin ja eteenpäinmenon tilalla on eksistentialistisen haurauden tuntoja, syvää depressiota ja bakteerikammon ailahduksia. ”Eteinen. Kauluri, kurahanskat ja kuolema. Eteneminen / on mahdoton tehtävä, totuus: sanat vai hiljaisuus. Nyt kun halaat, / et mene metsään. Menet käsienpesulle, on…

Lue lisää

Katja Seutu: Jäätyväinen

Atte Koskinen, 2.2.2020

Kirjallisuudentutkija ja runoilija Katja Seudun (s. 1973) kolmas runokokoelma Jäätyväinen kysyy planeettamme tilaa tänään. Teos lähestyy kysymystä peilaamalla luontosuhdettamme luonnon ihmissuhteeseen, siihen, miten luonto suhtautuu meihin. Teoksen mittakaava tulee ilmi heti kokoelman alussa: “Maapallo on koko alue, sen enempää ei ole.” Vaikka maapallon ulkopuolelta löytyykin alueita ja asioita, on kaikki ihmiselle tuttu ja merkityksellinen täällä,…

Lue lisää

Tommi Parkko: Hamilton-manaatin vaikea elämä

Esa Mäkijärvi, 13.1.2020

Runojen julkaiseminen on kokenut viime vuosikymmeninä suuren muutoksen, mikä näkyy kustannustoiminnan hajautumisena. Esimerkiksi kehityskulusta voidaan nostaa Haminasta maailmalle lähtenyt runoilija Tommi Parkko (s. 1969). Parkko julkaisi esikoiskokoelmansa Tammelta, mutta siirtyi sittemmin tekemään yhteistyötä pienempien talojen, kuten Savukeitaan, kanssa. Puuhakas mies on tehnyt paljon, mutta kummallisesti nimetty Hamilton-manaatin vaikea elämä on vasta hänen neljäs oma runokirjansa…

Lue lisää

Roni Hermo: Katujen ääni

Janne Löppönen, 30.12.2019

Alati elävälle kustannuskentälle on ilmestynyt uusi tekijä. Pitkään lehtenä tunnettu Kulttuurivihkot on vuodesta 2017 lähtien julkaissut myös kirjoja. Jo 1970-luvulla perustettu julkaisu on vasemmistolaissävytteinen aikakauslehti, jossa käsitellään kulttuuria ja yhteiskunnallisia tapahtumia. Kustantamona Kulttuurivihkot keskittyy marginaalisiin lajeihin, kuten runouteen, aforistiikkaan, lyhytproosaan ja esseisiin. Niiden julkaiseminen on pitkälti pienkustantamoiden vastuulla, ja pienetkin muutokset kustannuskentällä heikentävät helposti niiden…

Lue lisää

Auli Särkiö: Vedenpeitto

Sonja Karlsson, 9.12.2019

Auli Särkiön (s. 1990) kolmannessa runokokoelmassa Vedenpeitto liikutaan unen ja alitajunnan alueella, ja kaiken keskellä on vesi. Särkiö debytoi runoilijana vuonna 2011, ja hänen edellisen teoksensa Ruohosinfonia (2016) fokus oli erityisesti kaupungissa ja sen luonnossa. Nyt huomio käännetään veteen, sen ilmentymiin ja siihen, miten sitä on kaikessa ja kaikkialla. Vesi ja sen maailma edustavat keinoja…

Lue lisää

Erkka Filander: Adoraatio eli Seremonia Johannes Kastajalle.

Janne Löppönen, 25.11.2019

Erkka Filander on nuori runoilija, mutta hänen runoutensa on tinkimättömän epäajanmukaista. Esikoiskokoelma Heräämisen valkea myrsky (2013) otti vaikutteita englantilaisesta romantiikasta, ja sitä seurannut Torso (2016) käsitteli marttyyriutta fragmentin keinoin. Filanderin äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä; siinä on jotain pikkuvanhaa, joidenkin kriitikkojen mielestä jopa tosikkomaista. Äärimmäisen tiivis ja kurinalainen runous huokuu klassista sivistystä;…

Lue lisää

Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa

Sofia Blanco Sequeiros, 22.10.2019

Kristian Blombergin neljäs runokokoelma Kaikessa hiljaisuudessa kuvaa maailmaa ja sen ilmenemistä ihmiselle. Runot ovat rauhallisia ja paikoitellen miellyttävän raskaita. Kaikessa hiljaisuudessa ei ole kirja, jota toivoo lyhyemmäksi tai pidemmäksi, helpommaksi tai vaikeammaksi, pienemmäksi tai suuremmaksi tai hitaammaksi tai nopeammaksi kuin se on. Teos on erinomainen. Kaikessa hiljaisuudessa on vieras objekti, kaunis ja käsittämätön. Helsingin Sanomien…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto