Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Teoksen 206 pientä osaa kansikuva

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

Hannele Puhtimäki, 23.11.2020

Otsikon sananparsi kuvaa paitsi Wilhelmiina Palosen esikoisromaanin 206 pientä osaa tarinaa, teemaa ja motiiveja, myös sitä, miten se minuun lukijana vaikutti. Teos ei mene pelkästään ihon alle, vaan paljon syvemmälle, asioihin ja tunteisiin, joita yrittää ehkä itseltäänkin piilottaa. Jollain tavoin Palonen luo ensi sivuista lähtien kirjaan vahvan surullisen tunnelman. Romaanissa tapahtumia seurataan kolmesta näkökulmasta ja kahdella aikatasolla….

Lue lisää

Matti Vilkki: Suojattu elämä. Novelleja.

Outi Hytönen, 16.11.2020

Matti Vilkin novellikokoelman alku ei ihmeitä lupaile. Kieli on tavanomaista. Kerronta etenee suoraviivaisesti. Juonikuviotkaan eivät yllätä. Kuitenkin muutaman novellin jälkeen alkaa tuntua, että tässähän on sittenkin sitä jotakin.   Työläiskirjallisuudesta lähiökirjallisuuteen Suojattu elämä koostuu kymmenestä novellista, jotka päätyivät kirjaksi Kustannus Aarnin novellikilpailun myötä. Vilkki on kotoisin Lahdesta, ja siellä elävät myös novellien henkilöt. Tavallisimmin henkilöhahmojen kodit sijaitsevat…

Lue lisää
Vieraat-teoksen kansikuva

Johanna Sinisalo: Vieraat

Eero Suoranta, 13.11.2020

Kauhu on jännä lajityyppi: Vaikka se lasketaan usein scifin ja fantasian ohella spekulatiiviseksi genreksi, monissa kauhukertomuksissa ei itse asiassa ole mitään tosimaailmasta puuttuvaa elementtiä. Kauhutarinat voivat sijoittua mihin tahansa miljööseen, ja ”realistisempaa” kauhua voi olla pelkän juonen perusteella mahdotonta erottaa dekkareista tai trillereistä. Elokuvatutkimuksen professori Linda Williamsin mukaan kauhu kuuluukin ”ruumisgenreihin”, joita ei määrittele niinkään kertomusten…

Lue lisää
Tukholma-syndrooma-teoksen kansikuva

Hanna Arvela: Tukholma-syndrooma

Otto Rikka, 1.10.2020

Hanna Arvelan romaani Tukholma-syndrooma kertoo kuvitteellisen tavaratalokonserni Schattenreichin markkinointiosastosta, jonka ilmapiiri on vanhanaikainen ja kyyninen. Teos lähtee liikkeelle asetelmasta, jossa muodin tiimiin palkataan uudeksi AD:ksi Jenna, kun Henna lopettaa ”menettämänsä 2191 päivän” jälkeen. Romaanin vähäinen juonellisuus rakentuu sen ympärille, miten ei-vielä-kyynistynyt Jenna sopeutuu uuteen jo-kyynistyneeseen työyhteisöön ja sen toimintatapoihin. Tukholma-syndrooma on Arvelan esikoisromaani, mutta hänellä on aiempaa taustaa…

Lue lisää
Sinun päiväs koittaa

Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa

Joonas Säntti, 17.9.2020

Katja Raunion (s. 1985) toinen romaani on absurdin humoristisesti viritetty elämäkerta valtasuvun vesasta, jota kasvatetaan lapsesta asti valtion tulevaksi isähahmoksi. Teos esittelee kaksi päähenkilöä, joista ensimmäinen elää ja vaikuttaa, toinen kertoo ja tulkitsee. Romaanin nykyhetkessä arkistovirkailija rakentaa katkonaista ja sivupoluille eksyvää selontekoa kauan sitten kuolleen ”suurmiehen” salatuista jäämistöistä. Aineistojen sisältö vaihtelee voileivänsyöntikisojen kirjelmistä salaisiin puhelutallenteisiin ja…

Lue lisää

Markku Paasonen: Suurenmoinen huviretki

Laura Kärkäs, 24.7.2020

Markku Paasosen Suurenmoisessa huviretkessä on huhupuheiden mukaan yksi piste, mutta taisin olla nukuksissa: en kahden lukukerran aikana onnistunut löytämään sitä. Välimerkkien käytön suhteen kekseliäs maailmanlopunajan teos seilaa esseen, proosarunon ja kertomuksen ristiaallokossa. Teoksen ainoan puheenvuoron saa mies, josta tiedämme, että hän on turkulainen 78-vuotias teologi, jonka ”päättävä epätieteellinen loppulause kaikkeen siihen, mitä maailmassa on puhuttu ja…

Lue lisää

Markus Leikola: Teidän edestänne annettu

Antti Ojala, 11.7.2020

”Kysymys on tämä: kumpien edestä ruumiini uhrataan ja vereni vuodatetaan, ihmisten vai simpanssien?” Lopun ajoilla on ratsastettu läpi historian. Keskiajalla kiirastulen pelossa kansa oli valmis maksamaan kirkolle mitä vain sovittaakseen rikkomuksensa. Jos mennään ajassa vielä 1500 vuotta taaksepäin, Uuden testamentin apokalypsissa eli Johanneksen ilmestyksessä kuvattiin lopullisen tilinteon hetki – maailman tuomitseminen sekä ihmisten jaottelu taivaaseen…

Lue lisää

Nina Honkanen: Pohjakosketus

Noora Yrttiaho, 30.6.2020

Pohjakosketus on kertomus avioliitosta, joka on alusta saakka huutoa ja mykkäkouluja. Mies ei säästele sanojaan ja nainen ei löydä sanoja hiljentämään miestään. Avioliittoja ja lapsia molemmilla on jo takanapäin, mutta siitä huolimatta he saavat vielä yhden yhteisen lapsen. Pienen lapsen kanssa valvominen yli 40-vuotiaana syö molempien jaksamista ja erityisesti nainen on voimiensa äärirajoilla. ”Naisella ei ollut…

Lue lisää

Taija Tuominen: Kuningaskobra

Hannele Puhtimäki, 25.6.2020

Kun Taija Tuomisen esikoisromaani Tiikerihai parikymmentä vuotta sitten ilmestyi, en lukenut sitä tuoreeltaan. Pienten lasten äitinä elin melko herkillä ja halusin säästää itseäni ahdistukselta. Toki lukukokemus oli rankka vielä muutamia vuosia myöhemmin – kuten edelleen – ja myös vaikuttava, niin aiheen kuin upean ilmaisun takia. Kuten hyvin monet muut, jäin toivomaan ja odottamaan Tuomiselta lisää…

Lue lisää

Antti Hurskainen: 22 - Kertomus syömisestä

Maija Luhtasela, 11.6.2020

Antti Hurskaisen esikoisromaani 22 – Kertomus syömisestä on kirja ruoasta, elämästä ja syömisestä. Monologiksi kirjoitettu teos kuljettaa lukijan läpi suomalaisen ruokakulttuurin ja yhden ihmisen syömishäiriön.  Hurskainen on tullut aiemmin tunnetuksi esseistinä ja esseistinen tyyli läpäisee myös esikoisromaanin. Esseissä otetaan usein esille yksi aihe, jota käsitellään läpi tekstin. Romaanissa ruoka on alusta, jonka kautta valaistaan yhteiskunnan…

Lue lisää

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Sara Korppila, 8.6.2020

Tosi kivat juhlat on surumielinen ja terävänäköinen ajankuvaus 2010-luvun Helsingistä ja sen eräästä huono-osaisesta asukkaasta. Nimettömäksi jäävän päähenkilön harteilla painavat työttömyys, varattomuus, yksinäisyys sekä masennus. Minäkertojan mukana lukija pääsee ilottomiin miljöisiin kuten terapiaan, vähävaraisten avustusjonoon, työvoimatoimiston tahmaiselle tietokoneelle sekä puhelinmyyjän työpäivään. Mieltä kohentavan tai piristävän todellisuuspaon sijaan teos on tuskallisen realistinen kurkistus melankoliseen ja turtuneeseen…

Lue lisää

Johannes Ekholm: Planet Fun Fun.

Herman Raivio, 25.4.2020

Koska vallitseva pandemia tulee näkymään kirjallisuudessa, miksei myös kirjallisuusarvostelussa? Esimerkiksi näin: mitä kaikkea Johannes Ekholm olisikaan saanut romaanissaan irti pandemiasta vertauskuvana, jos se olisi kirjoitettu myöhemmin? Nyt Ekholmin toiseen romaanin Planet Fun Funin allegoriana toimii konkurssiin mennyt huvipuisto. Keravalla oli oikeasti Planet FunFun 1990-luvun alussa. Ekholm haluaa vertauskuvallaan kertoa, että todellisuus on kuin huvipuisto, viihdytämme…

Lue lisää

Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste

Pasi Salminen, 21.4.2020

Viimeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet maailmankuvaamme. Avaruuslennot, tietotekniikka ja viimeisenä ilmastonmuutoksen uhka ovat muokanneet käsityksiämme itsestämme ja ympäristöstämme. Muutosten syvyyttä on vielä vaikea hahmottaa. Miten esimerkiksi jatkuva yhteys tietoverkkoon tulee vielä muuttamaan ihmisiä ja yhteiskuntia? Lähelle on vaikea nähdä. Saattaa olla, että tarvitaan runoilijan herkkävaistoisuutta hahmottamaan pinnan alla kyteviä murtumalinjoja ja vielä muotoaan hakevia yhteyksiä. Maapallo…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto