Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Juha Siro: Yllämme kaartuva taivas

Outi Hytönen, 19.11.2019

Yllämme kaartuva taivas on väkivaltainen romaani. Väkivaltaa on jokaisessa luvussa. Ensimmäisessä luvussa ammutaan poika. Toisessa harjoitetaan henkistä väkivaltaa pakottamalla poika opettelemaan pianonsoittoa. Kolmannessa isä lyö poikaa vyöllä. Sitten: raakaa koulukiusaamista, puhumattomaksi alistettu poika, taulu, jossa sodan uhrien apua anovia käsiä, isä on ollut mukana upottamassa Lusitaniaa, kadulla tavattu uhkaava mies saa maanpetostuomion, sodan runnomia ruumiita,…

Lue lisää

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

Antti Ojala, 14.11.2019

”Olen varma, että jos voisin uneksia delfiineistä joka yö, elämäni olisi huomattavasti miellyttävämpää ja ahdistukseni viimeinkin päästäisi minut kokonaan otteestaan.” Delfiinit ovat nisäkkäitä, jotka suunnistavat kaikuluotauksen avulla ja hahmottavat ympäristöään sitä kautta. Niitä pidetään fiksuina olentoina, jotka ovat auttaneet jopa merihätään joutuneita ihmisiä. Monimutkaisten sosiaalisten verkostojen täytyy kuitenkin olla niille stressaavaa, puntaroi kirjailija Harry Salmenniemi…

Lue lisää

Anja Erämaja: Imuri

Noora Yrttiaho, 3.11.2019

Imuri on kolmen päivän romaani, jossa tunnit vyöryvät ja kalenteri muistuttaa: deadline. Teos on kertomus yksinyrittäjästä, perheestä ja paheista. Arjen uuvuttavuuden ja aikataulun painaessa päälle imurointi jää väliin, mutta huono omatunto ei. Imuri muistuttaa olemassaolostaan ja tekemättömyydestä, vaikka koko ajan kirjan päähenkilö Kristiina tekee ja tekee. Hän herättää lapset, kestää alkoholistimiestään ja kohtaa äidin kuoleman….

Lue lisää

Mika Honkalinna: Lintumies

Outi Hytönen, 2.11.2019

Miksei aikuisten kaunokirjallisuudessa useamminkin käytetä kuvitusta? Mika Honkalinnan teos Lintumies on päällisin puolin luontokuvakirja, mutta osoittautuu tekstin puolesta täysin kaunokirjalliseksi. Kauniit valokuvat rytmittävät lintubongari- ja luontokuvaajaporukan retkistä kertovia lukuja. Kokonaisuus on niin harmoninen ja toimiva, että kuvitusten harvinaisuus aikuisten fiktiossa alkaa äkkiä ihmetyttää. Arkielämän vaatimuksia ja raskaita ajatuksia paetaan metsään, lintuja tarkkailemaan. Kuvien ja fiktiivisen,…

Lue lisää

Jyrki Pellinen: Auringon silmä

Jari Olavi Hiltunen, 29.10.2019

”Muistan sen hetken. Kun auringon valo niin kirkas, oikea valo, siitä ei nähnyt kuin horisontissa pilkottavat mustat tornit, jotka vähitellen toin vastaan tuttuina ja taas sivuille avautuvina sisään käytävinä elämän osastoina, joissa ei ollut mitään kenellekään ihmeellistä. Kun olin silloin tullut bussilla saareen, kuljettaja sanoi: naps, nyt kaikki ulos. Ollaan perillä taas sillä kertaa.” (s….

Lue lisää

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen: romaani

Hannele Puhtimäki, 17.10.2019

Sylvi Kekkoseen liittyy itselläni aina lapsuudesta lähtien samankaltainen muistikuva: hyvin hauraan näköinen pieni nainen kävelemässä varovasti järkälemäisen miehensä rinnalla. Hänen ääntään en muista koskaan kuulleeni. Ensimmäinen nainen -romaanissaan Johanna Venho on antanut Sylville fiktiivisen äänen. Ensimmäinen nainen on useita runoteoksia ja lastenkirjoja kirjoittaneen Johanna Venhon neljäs aikuisten romaani. Venhon runoilijuus näkyy hänen proosatekstissäänkin kauniina, rytmillisenä…

Lue lisää

Juri Nummelin (toim.): Kehrääjä. Vanhoja suomalaisia kauhunovelleja

Heidi Lakkala, 2.10.2019

Kirjailija, antologisti ja pienkustantaja Juri Nummelinia (s.1972) voi luonnehtia erityisesti populaarikulttuurin moniottelijaksi, jonka suosikkigenrejä ovat western, pulp, kauhu ja porno. Tuotteliaisuuden taustalla lienee hyvä työmoraali. Nummelin onkin todennut, ettei jää odottelemaan inspiraatiota, vaan luottaa tasaiseen työntekoon. Tuotteliaisuus on tällä kertaa johdatellut Nummelinin varhaisen kotimaisen kauhun lähteille. Hän on sekä toimittanut että kustantanut antologian, johon on…

Lue lisää

Maria Matinmikko: Kolkka

Markku Soikkeli, 30.9.2019

Runoelman sijaan Maria Matinmikon teos Kolkka (2019) ilmoittaa alaotsikokseen ”runoromaani”. Tästä rohkaistuneena lähestyn kirjaa proosan puolelta ja maistelen runopitoisen ilmaisun etuja osana kerrontaa ja maailmanluontia. Tiedän Matinmikon palkituksi (Tanssiva karhu -palkinto 2012) runoilijaksi, mutta hänen aiempaan runotuotantoonsa en ole tutustunut. Lähden matkalle aidosti uuteen kielimaailmaan. Kolkan maailma on nimensä mukaisesti ”maailmankolkka”, rajaseutu. Varsinaista juonta tässä…

Lue lisää

Erkki Lahti: Pyhillä pyyntipaikoilla

Irene Vehanen, 8.9.2019

Pyhillä pyyntipaikoilla on Erkki Lahden kymmenes novellikokoelma. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1982. Lahti on kuopiolainen eräkirjailija ja biologian tohtori. Hänen väitöskirjansa aiheena oli muikku. Lahti on myös toiminut Pohjois-Savon TE-keskuksen kalatalouspäällikkönä, josta virasta jäi eläkkeelle vuonna 2009. Lukeminen on rauhoittavaa: tuntuu, kuin olisi metsässä itsekin. Pyhillä pyyntipaikoilla -kokoelman lukeminen on rauhoittavaa: tuntuu, kuin olisi metsässä itsekin….

Lue lisää

Jarkko Tontti: Perintö

Hannele Puhtimäki, 22.8.2019

Kun ihminen kuolee, mitä hänen jälkeensä jää? Kaipausta, kauniita tai katkeria muistoja, surua? Tai kuten Jarkko Tontin Perintö-romaanin toinen kertoja Henrik karusti pohtii: ”Muutaman päivän raivaus, ja minusta jäisi jäljelle pahvilaatikollinen papereita jommankumman lapsen kellarikomeroon, taulu, nojatuoli ja kehystetty valokuva hyllyn reunalle, kovalevyllinen valokuvia ja tekstinpätkiä muutamalta vuosikymmeneltä. Vaatteet kärrättäisiin kierrätyslaatikkoon, pankkitili lakkautettaisiin. Facebook-profiili muuttuisi…

Lue lisää

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Silja Vuorikuru, 20.8.2019

Kuinka lähiö syntyy? Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo käynnistyy lähiön luomiskertomuksena. ”Alussa on ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle.” (s. 7.) Toisin kuin Raamatun luomisen myytissä, tässä tarinassa ihmistä ei kuitenkaan luoda kaiken keskiöön. ”Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi”(s. 98.) Kerrostalolähiön syntytarina kulkee myös Matti Kortteisen klassikkotutkimuksen Lähiö vanavedessä. Suuri…

Lue lisää

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita

Heidi Lakkala, 6.8.2019

Surrealismin, fantasian ja kauhun rajapinnassa kirjaileva Jyrki Vainonen (s. 1963) on sivistynyt mies. Hän on suomentanut Seamus Heaneyn, William Shakespearen ja Jonathan Swiftin teoksia, opettanut sanataidetta ja voittanut jo esikoisteoksestaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita (1999) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Yön ja päivän tarinoita on Vainosen neljäs novellikokoelma. Lajityyppien moniottelija Kauhugenren ruumiinavausta käsittelevässä kirjassaan, Danse Macabre (1981),…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto