Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Markku Paasonen: Suurenmoinen huviretki

Laura Kärkäs, 24.7.2020

Markku Paasosen Suurenmoisessa huviretkessä on huhupuheiden mukaan yksi piste, mutta taisin olla nukuksissa: en kahden lukukerran aikana onnistunut löytämään sitä. Välimerkkien käytön suhteen kekseliäs maailmanlopunajan teos seilaa esseen, proosarunon ja kertomuksen ristiaallokossa. Teoksen ainoan puheenvuoron saa mies, josta tiedämme, että hän on turkulainen 78-vuotias teologi, jonka ”päättävä epätieteellinen loppulause kaikkeen siihen, mitä maailmassa on puhuttu ja…

Lue lisää

Markus Leikola: Teidän edestänne annettu

Antti Ojala, 11.7.2020

”Kysymys on tämä: kumpien edestä ruumiini uhrataan ja vereni vuodatetaan, ihmisten vai simpanssien?” Lopun ajoilla on ratsastettu läpi historian. Keskiajalla kiirastulen pelossa kansa oli valmis maksamaan kirkolle mitä vain sovittaakseen rikkomuksensa. Jos mennään ajassa vielä 1500 vuotta taaksepäin, Uuden testamentin apokalypsissa eli Johanneksen ilmestyksessä kuvattiin lopullisen tilinteon hetki – maailman tuomitseminen sekä ihmisten jaottelu taivaaseen…

Lue lisää

Nina Honkanen: Pohjakosketus

Noora Yrttiaho, 30.6.2020

Pohjakosketus on kertomus avioliitosta, joka on alusta saakka huutoa ja mykkäkouluja. Mies ei säästele sanojaan ja nainen ei löydä sanoja hiljentämään miestään. Avioliittoja ja lapsia molemmilla on jo takanapäin, mutta siitä huolimatta he saavat vielä yhden yhteisen lapsen. Pienen lapsen kanssa valvominen yli 40-vuotiaana syö molempien jaksamista ja erityisesti nainen on voimiensa äärirajoilla. ”Naisella ei ollut…

Lue lisää

Taija Tuominen: Kuningaskobra

Hannele Puhtimäki, 25.6.2020

Kun Taija Tuomisen esikoisromaani Tiikerihai parikymmentä vuotta sitten ilmestyi, en lukenut sitä tuoreeltaan. Pienten lasten äitinä elin melko herkillä ja halusin säästää itseäni ahdistukselta. Toki lukukokemus oli rankka vielä muutamia vuosia myöhemmin – kuten edelleen – ja myös vaikuttava, niin aiheen kuin upean ilmaisun takia. Kuten hyvin monet muut, jäin toivomaan ja odottamaan Tuomiselta lisää…

Lue lisää

Antti Hurskainen: 22 - Kertomus syömisestä

Maija Luhtasela, 11.6.2020

Antti Hurskaisen esikoisromaani 22 – Kertomus syömisestä on kirja ruoasta, elämästä ja syömisestä. Monologiksi kirjoitettu teos kuljettaa lukijan läpi suomalaisen ruokakulttuurin ja yhden ihmisen syömishäiriön.  Hurskainen on tullut aiemmin tunnetuksi esseistinä ja esseistinen tyyli läpäisee myös esikoisromaanin. Esseissä otetaan usein esille yksi aihe, jota käsitellään läpi tekstin. Romaanissa ruoka on alusta, jonka kautta valaistaan yhteiskunnan…

Lue lisää

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Sara Korppila, 8.6.2020

Tosi kivat juhlat on surumielinen ja terävänäköinen ajankuvaus 2010-luvun Helsingistä ja sen eräästä huono-osaisesta asukkaasta. Nimettömäksi jäävän päähenkilön harteilla painavat työttömyys, varattomuus, yksinäisyys sekä masennus. Minäkertojan mukana lukija pääsee ilottomiin miljöisiin kuten terapiaan, vähävaraisten avustusjonoon, työvoimatoimiston tahmaiselle tietokoneelle sekä puhelinmyyjän työpäivään. Mieltä kohentavan tai piristävän todellisuuspaon sijaan teos on tuskallisen realistinen kurkistus melankoliseen ja turtuneeseen…

Lue lisää

Johannes Ekholm: Planet Fun Fun.

Herman Raivio, 25.4.2020

Koska vallitseva pandemia tulee näkymään kirjallisuudessa, miksei myös kirjallisuusarvostelussa? Esimerkiksi näin: mitä kaikkea Johannes Ekholm olisikaan saanut romaanissaan irti pandemiasta vertauskuvana, jos se olisi kirjoitettu myöhemmin? Nyt Ekholmin toiseen romaanin Planet Fun Funin allegoriana toimii konkurssiin mennyt huvipuisto. Keravalla oli oikeasti Planet FunFun 1990-luvun alussa. Ekholm haluaa vertauskuvallaan kertoa, että todellisuus on kuin huvipuisto, viihdytämme…

Lue lisää

Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste

Pasi Salminen, 21.4.2020

Viimeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet maailmankuvaamme. Avaruuslennot, tietotekniikka ja viimeisenä ilmastonmuutoksen uhka ovat muokanneet käsityksiämme itsestämme ja ympäristöstämme. Muutosten syvyyttä on vielä vaikea hahmottaa. Miten esimerkiksi jatkuva yhteys tietoverkkoon tulee vielä muuttamaan ihmisiä ja yhteiskuntia? Lähelle on vaikea nähdä. Saattaa olla, että tarvitaan runoilijan herkkävaistoisuutta hahmottamaan pinnan alla kyteviä murtumalinjoja ja vielä muotoaan hakevia yhteyksiä. Maapallo…

Lue lisää

Ossi Nyman: Patriarkaatti

Maija Jelkänen, 21.3.2020

Helsinkiläisen Ossi Nymanin toinen romaani Patriarkaatti (2019) kertoo isättömyydestä ja isän kaipuusta. Myös äitiä ja naista päähenkilö Mauri kaipaa kipeästi. Varhainen lapsuus on sekin hänelle ikuisen ikävän kohde. Realistisesta groteskiin avartuva kasvukertomus kuvaa binäärisen sukupuolijärjestelmän epäonnistumista perheessä ja armeijassa. Epäluotettavan kertojansa kautta romaani kommentoi kekseliäästi miehen ja naisen muotteja ja ihmisen pyristelyä niitä kohti, vasten…

Lue lisää

Mia Myllymäki, Anu Korpinen (toim.): Metsän kronikka: Tarinoita puista

Merja Leppälahti, 10.3.2020

Metsän kronikka kertoo pääosin spefihenkisesti sekä puista että niiden merkityksestä ihmiselle. Mia Myllymäen ja Anu Korpisen toimittama ja Osuuskumman kustantama kokoelma sisältää kymmenen novellia kymmeneltä kirjoittajalta.  Näissä novelleissa metsä ei ole vain paikka eivätkä puut ole pelkästään kasveja. Novellien taso on vaihteleva. Toki kaikki kirjoittajat kirjoittavat tarinansa sujuvasti ja hyvällä kielellä, ja jokaisessa tarinassa puu…

Lue lisää

Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama

Otto Rikka, 22.2.2020

Anna-Kaari Hakkaraisen neljäs romaani Dioraama levittää ympärilleen muistojen ja ajatusten haperaa verkostoa, jonka säikeet ja säikeiden väliset tilat tulvivat merkityksiä. Nimensä mukaisesti teos tuntuu tarkkaan asetellulta kokonaisuudelta, ja sen purkaminen palasiksi rikkoo kirjan luoman immersiivisen maiseman. Romaani ei jätä minua rauhaan; se jyskyttää ja junnaa jossakin tietoisuuden reunamilla. Dioraama on haastava kokonaisuus pureskeltavaksi. Kun luulin…

Lue lisää

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Ville Hänninen, 10.2.2020

Maaliskuussa ilmestyy Eeva Kilven (s. 1928) seuraava teos, Elämää kaikki päivät. Silloin Kilveltä on ilmestynyt uusia kirjoja kahdeksalla vuosikymmenellä, sillä esikoinen Noidanlukko ilmestyi pysyväksi jääneeltä kustantajalta WSOY:ltä 1959. En uskalla kirjoittaa, että noin pitkä ura olisi Suomen kirjahistoriassa ainutkertaista, joten todettakoon sen olevan ylen harvinainen ilmestys. 1920-luvulla syntyneistä ja vielä elossa olevista kirjailijoista edes jotenkin…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto