Kirjallisuuskritiikin verkkolehti

Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Valikko

Kategori: Tietokirjallisuus

Veli-Matti Huhta: Rahat ja henki – Kaksitoista kirjoitusta elokuvasta

Jussi Huhtala, 7.1.2020

Veli-Matti Huhdan esseekokoelma Rahat ja henki sisältää kaksitoista kirjoitusta elokuvahistorian merkkiteoksista. Huhta kirjoittaa sekä tunnetuista klassikoista että elokuvista, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolle mutta ansaitsevat silti kunniapaikan elokuvahistoriassa. Huhdan esseet kuuluvat tyylilajiin, jota meillä edustaa Filmihullu-lehti ja sen ranskalainen esikuva Cahiers du cinéma. Osa kirjoituksista onkin julkaistu aiemmin Filmihullussa. Tekstit ovat paitsi asiantuntevaa myös syvällistä…

Matti Rinne: Kulttuuritoimittaja. Kurkistus elettyyn.

Veli-Matti Huhta, 18.12.2019

Pekka Tarkka (s. 1934) laittoi viimevuotisen muistelmateoksensa nimeksi Onnenpekka. Hänen keskeinen toimintakenttänsä oli Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus. Matti Rinteen (s. 1934) muistelmateos tarkastelee maailmaa Ilta-Sanomien HS:ään verrattuna pienemmän ja (Rinteen todistuksen mukaan) ”kansanomaisemman” kulttuuritoimituksen näkökulmasta. Kumpikin kirja edustaa empiiristä kulttuurihistoriaa, jonka kohde on 1900-luvun jälkipuolen suomalainen yhteiskunta. Rinteen teoksen nimi on Onnenpekkaa julistavampi, komealta kalskahtava Kulttuuritoimittaja….

Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Maailmojen loput

Pasi Salminen, 1.12.2019

Kaikki eivät pidä kunnia-asianaan lukea loppuun aloittamaansa kirjaa. Jos alku on tylsä, kirja on helppo nakata nurkkaan. Tarinankertojat panostavatkin usein aloituksiin, jotta lukija ylipäätään jatkaisi kirjaa eteenpäin. Kirjojen lopetukset tuntuvat sen sijaan jäävän usein vähemmälle huomiolle, vaikka ne vaikuttavat suuresti siihen, minkälainen kokonaiskuva lukijalle teoksesta muodostuu. Mieleenpainuvat aloitukset tuntuvat kuitenkin yleisemmiltä kuin mieltä kaivelemaan jäävät…

Jyrki Pellinen: Auringon silmä

Jari Olavi Hiltunen, 29.10.2019

”Muistan sen hetken. Kun auringon valo niin kirkas, oikea valo, siitä ei nähnyt kuin horisontissa pilkottavat mustat tornit, jotka vähitellen toin vastaan tuttuina ja taas sivuille avautuvina sisään käytävinä elämän osastoina, joissa ei ollut mitään kenellekään ihmeellistä. Kun olin silloin tullut bussilla saareen, kuljettaja sanoi: naps, nyt kaikki ulos. Ollaan perillä taas sillä kertaa.” (s….

Kersti Juva: Löytöretki suomeen

Tarja Roinila, 24.10.2019

Nalle Puh, Taru sormusten herrasta, Ruohometsän kansa. William Shakespeare, Laurence Sterne, Jane Austen, Charles Dickens, Oscar Wilde, Julian Barnes… Kersti Juvan lähes viisikymmenvuotinen suomentajanura on monipuolinen ja tasokas. Nimikkeitä on kertynyt lähes sata; seuraava on tiettävästi Jane Austenin Järki ja tunteet. Juvan käännökset ovat lapsuudesta saakka kuuluneet minun ja lukuisten suomalaisten elämään itsestään selvän tuntuisesti:…

Pirjo Lyytikäinen: Pilviä maailmanlopun taivaalla

Jani Saxell, 16.10.2019

Leena Krohn syntyi helmikuussa 1947 sotakorvausten ja säännöstelytalouden maatalousvaltaiseen Suomeen. Jälleenrakennusajan optimismi oli huipussaan Helsingin olympialaisten humussa 1952. Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi ja sotakorvaukset Neuvostoliitolle oli viimein maksettu. Miten tämä kaikki liittyy kirjallisuutemme tajunnanlaajentajaan, eetikkoon ja fantastikkoon? Krohnin kollegat ja ikätoverit ovat ammentaneet kansallisista kohtalonhetkistä ja suomalaisten tavallisista tarinoista. Sama taaksepäin katsominen, Suomi-nostalgia ja…

Tommi Parkko: Runosta, rakkaudella

Irene Vehanen, 15.10.2019

Tommi Parkon Runosta, rakkaudella -teoksen kunnianhimoiset tavoitteet popularisoida runoutta laajemmalle lukijakunnalle vesittyvät kömpelöihin sanavalintoihin. Varsinkin alussa tulee olo, että kustannustoimittaminen on jäänyt puolitiehen. Samoja asioita toistetaan moneen kertaan, ja pariin ytimekkääseen virkkeeseen tiivistettävissä olevan asian sanomiseen käytetään monta sivua ponnetonta tekstiä. Hyvät ainekset hukkuvat höpinän alle. Kaiken kaikkiaan kirja kaipaa itseluottamusta; sitä, että runouden suuruus…

Aarne Kinnunen: Korskea monisielu. Suppea ensyklopedia Paavo Haavikon lyriikkaan.

Jari Olavi Hiltunen, 18.9.2019

”Lehtiä on koottu kasoihin monisieluni peitoksi. / Ruohon kohdalla minä olen vihreä.” (Paavo Haavikko, Talvirunoja 1990) Estetiikan emeritusprofessori Aarne Kinnunen (s. 1930) on tehnyt kolme teosta Paavon Haavikon (1931–2008) kaunokirjallisuudesta. Sehän käy elämäntyöstä. Kinnusen uutuusteos Korskea monisielu esittelee ja erittelee Haavikon runoutta kuudelta vuosikymmeneltä. Haavikko ei ollut kirjailija, joka kirjoitti kirjoja, vaan enemmän näkijä ja…

Arto Jokinen, toim. Markku Soikkeli ja Ville Kivimäki: Isänmaan miehet: maskuliinisuus, kansakunta ja väkivalta suomalaisessa sotakirjallisuudessa

Irene Vehanen, 17.9.2019

Isänmaan miehet on postuumisti julkaistu teos nuorena kuolleen Arto Jokisen erittäin laajan väitöskirjamateriaalin pohjalta. Jokinen oli Suomen ehkä tunnetuin miestutkija. Minulle tämä Markku Soikkelin ja Ville Kivimäen toimittama kirja näyttäytyy vankkana tietoteoksena erityisesti sotakirjallisuuden historiasta. Sankarikuolemaan suostumaton mies menettää kunniansa sekä seksuaalisen vetovoimansa naisten silmissä. Jonkinlainen ähky uhkaa lukiessa muutamaankin otteeseen. Toisaalta opin valtavasti uutta…

Ritva Ylönen: Saima Harmaja. Sydänten runoilija

Marjo Jääskä, 27.8.2019

Ritva Ylönen on yksi niistä lukuisista ihmisistä, jotka ovat haltioituneet Saima Harmajan (1913–1937) elämästä ja tuotannosta. Innostus syttyi tyypilliseen tapaan jo nuorena, ja sittemmin Harmajan runot ovat auttaneet vaikeissa elämäntilanteissa useampaankin kertaan. Ylösen Harmaja-fanitus on huipentunut kirjailijakohtaloista kiinnostuneita lukijoita hyödyttävään muotoon: komeaan elämäkertateokseen. Saima Harmaja – Sydänten runoilija 1913–1937 on ensimmäinen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdista kirjoitettu elämänkerta…

Niina Hämäläinen, Hanna Karhu, Silja Vuorikuru (toim.): Satuperinteestä nykyrunoon. Suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksiä.

Veli-Matti Huhta, 26.8.2019

Ennen maailma oli halki. Oli ylämaailma ja alamaailma, johon ylämaailma hiljalleen valui, samalla toivottomasti rappeutuen. Asian nimi oli gesunkenes Kulturgut. Uusklassisten kaupunkirakennusten kreikkalaiset pylväät toistuivat aikanaan punaisen mummonmökin valkoisina vuorilautoina. Virsirunoilijat runoilivat virsikirjan, jonka esivalta toimitti, ja rahvas sai siitä oman runoutensa ainekset ja mentaalisen maailmansa rakenteet. Joskus saattoi toteutua myös vastakkainen ilmiö, gehobenes Kulturgut,…

Siru Kainulainen: Elämäni kirjat

Ville Hänninen, 21.7.2019

Siinä missä jotkin taiteet pakottavat sopeutumaan annettuun rytmiin ja seuraamaan tapahtumia, kirjan parissa voin olla omissa oloissani kauan. Todella hyvää teosta luetaan todella pitkään ja makustellen. Jo ensimmäisiltä sivuilta tajuaa, että nyt on hidastettava, koska se on mahdollista. Hieno kirja sallii sen, elämisen. Kirjallisuudentutkijan ja kriitikon Siru Kainulaisen Elämäni kirjat kertoo hänen omasta näkökulmastaan, millaista…

Seneca: Elämän lyhyydestä

Johanna Osváth, 28.5.2019

Memento mori, muista kuolevasi. Oppia tämän kuolemattoman ajatuksen takana käärii auki roomalaisfilosofi Seneca nuoremman (n. 4eaa – 65 jaa) teos Elämän lyhyydestä, jonka ensimmäinen suomennos julkaistiin vasta nyt. Teoksen on kääntänyt puhetaidon kouluttaja Juhana Torkki, ja se sisältää kolme Senecan kirjoitusta: Elämän lyhyydestä, Joutilaisuudesta ja Johdatuksesta. Stoalainen filosofi Seneca tunnetaan erityisesti keisari Neron opettajana. Nero…

Markku Eskelinen ja Leevi Lehto (toim.): Suo, kuokka ja diversiteetti: Alfa ja Omega

Kirsi Laitila, 15.5.2019

Ntamon kustantama Suo, kuokka ja diversiteetti on esseeantologia, joka kuvaa suomalaisen kirjallisuuden tämän hetkistä monimuotoisuutta. Antologia jakautuu kahteen osaan: Alfaan ja Omegaan. Antologian toimittajat Markku Eskelinen ja Leevi Lehto peräänkuuluttavat Alfan ja Omegan alkuun liitetyssä kirjoituskutsussa kirjallisen monimuotoisuuden esittelyä, koettelua ja eteenpäin viemistä. Toimittajien mukaan monimuotoisuus on kirjallisuuden kantava voima kaiken ”kriisipuheen ja näköalattomuusvalittelun” keskellä…

Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus

Jari Olavi Hiltunen, 20.4.2019

Kansalliskirjailija on aina ajankohtainen aihe tietokirjalle. Tuoreista Aleksis Kivi -kirjoista kiintoisimpia on historioitsija Teemu Keskisarjan (s. 1971) monografia Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus. Suomen historian avainhenkilöitä viime aikoina etsinyt historioitsija ampuu jälleen raskaalla tykillä ja osuu kohteeseensa. Esitys kansalliskirjailijan elämänvaiheista on komea ja omaperäinen. Samoihin aikoihin syksyllä 2018 ilmestyi myös Ihmissydän, kirjoitusantologia, jossa nimekkäät…

Jussi Ojajärvi, Erkki Sevänen & Liisa Steinby (toim.): Kirjallisuus nykykapitalismissa. Suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin näkökulma

Markku Soikkeli, 23.3.2019

Kirjallisuus nykykapitalismissa on muhkea artikkelikokoelma, joka kertaheitolla tuntuu täyttävän kaiken mitä aihepiiristä voi toivoa lukevansa. Runsaudesta iloitseminen kuitenkin edellyttää, että lukija on kiinnostuneempi kapitalismista kuin kirjallisuudesta. Artikkeleiden painopiste on siinä määrin teoreettinen ja instituutioihin keskittyvä, että kokoelman nimi pitäisikin olla ”Taideinstituutiot nykykapitalismissa”. Kokoelman ensimmäinen osio, jossa tarkastellaan kirjallisen julkisuuden kehitystä, sisältää erittäin raskaslukuisia artikkeleita siitä,…

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Jani Saxell, 13.3.2019

Tietokirjailija, kriitikko ja freelance-toimittaja Ville Hänninen (s. 1976) on erikoistunut ns. käyttökuvan, kuten sarjakuvan, kirjankuvitusten ja -kansien ja poliittisten pilapiirrosten historiaan. Missiotaan hän on toteuttanut muun muassa Sarjainfon päätoimittajana, Suomen sarjakuvaseuran ja Suomen kirjataiteen komitean puheenjohtajana ja kirjoittamalla Parnassoon suuren suosion saanutta, puolisentoista vuosikymmentä jatkunutta artikkelisarjaa kirjan kansista ja niiden tekijöistä. Nelikymppisenä on hyvä vetää…

Teemu Ikonen (toim.): Menetelmällisen kirjallisuuden antologia

Sofia Blanco Sequeiros, 17.2.2019

Menetelmällisen kirjallisuuden antologia on opus, joka on helppo toivottaa tervetulleeksi. Se avaa menetelmällistä kirjallisuutta kotimaisessa kontekstissa artikkeleiden, menetelmäesimerkkien, esseiden, sanaston ja novellien kautta. Menetelmällinen kirjallisuus on yleisesti määritellen kirjallisuutta, joka on tuotettu ennalta määrättyä menetelmää tai rajoitetta seuraten. Teksti voidaan esimerkiksi kirjoittaa ilman valittua vokaalia tai muuntelemalla yhtä tai useampaa pohjatekstiä tiettyä sääntöä seuraten uudeksi…

Krista Launonen: Ofelian suru

Päivi Koivisto, 26.1.2019

Tietokirjat taidemaailmasta pärjäävät kirjamarkkinoilla suurimmalla todennäköisyydellä silloin, kun käsitellään dramaattisia taiteilijahahmoja ja heidän suhteitaan. Tällaista väkeä on tarvittavissa määrin kapinallisten prerafaeliiteiksi itseään kutsuvan taiteilijaryhmän keskuudessa, joka vaikutti Englannissa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Heidän piiriinsä tunkeutuu Krista Launonen kirjassaan Ofelian suru, jonka nimi tulee John Everett Millais’n herkästä ja lumoavasta taulusta Ophelia (1851–1852). Siinä Shakespearen Hamletin Ofelia…

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto