Kirjallisuuskritiikin verkkolehti

Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Valikko

Kategoria: Tietokirjallisuus

Krista Launonen: Ofelian suru

Päivi Koivisto, 26.1.2019

Tietokirjat taidemaailmasta pärjäävät kirjamarkkinoilla suurimmalla todennäköisyydellä silloin, kun käsitellään dramaattisia taiteilijahahmoja ja heidän suhteitaan. Tällaista väkeä on tarvittavissa määrin kapinallisten prerafaeliiteiksi itseään kutsuvan taiteilijaryhmän keskuudessa, joka vaikutti Englannissa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Heidän piiriinsä tunkeutuu Krista Launonen kirjassaan Ofelian suru, jonka nimi tulee John Everett Millais’n herkästä ja lumoavasta taulusta Ophelia (1851–1852). Siinä Shakespearen Hamletin Ofelia…

Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia

Veli-Matti Huhta, 27.11.2018

Vuonna 1972 Heikki Kaukoranta ja Jukka Kemppinen julkaisivat teoksen Sarjakuvat. Sen toinen, laajennettu painos ilmestyi 1982 ja sisälsi muun muassa Kemppisen pitkän kulttuurihistoriallisen esseen ”Kymmenen vuotta on kulunut”. Toisen painoksen digiversio on ladattavissa ja luettavissa Kansalliskirjaston Doria-portaalissa. ”Yhdeksäs taide” on 1800-luvun lapsi. Sarjakuvat oli kirjoittamisaikaansa ja -paikkaansa nähden monumentaalinen länsimaisen sarjakuvan historia, jota kirjoitustyyli ja…

Satu Jaatinen: Tuntemattomat

Irene Vehanen, 21.10.2018

Kustantajan kuvauksen mukaan Satu Jaatisen Tuntemattomat – Suomen suosituimman tarinan monet maailmat on tietopaketti niin romaanin jo lukeneille ja elokuvat nähneille kuin tarinaan ensi kertaa tutustuvillekin. Sanoisin, että mitä enemmän tuotantoa tuntee ennestään, sitä enemmän kirjasta saa irti. Teos on herkullinen kattaus paitsi Tuntemattoman sotilaan myös historian ja tietokirjallisuuden ystävälle. Mitä enemmän tuotantoa tuntee ennestään,…

Sanna Nyqvist , Outi Oja: Kirjalliset väärennökset: Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia

Markku Soikkeli, 7.8.2018

Lievimmässä muodossa sanataiteellinen varkaus on pelkkä sitaatti, röyhkeimmillään kokonaisen teoksen väärentäminen omiin nimiin. Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan muhkea tietoteos Kirjalliset väärennökset käsittelee näiden ääripäiden väliin jäävää luovaa lainaamista. Mediajulkisuuden perusteella taideväärennökset voivat tuntua marginaalisilta ja hupsuilta, mutta Nyqvist ja Oja osoittavat niiden olevan taidetta koskevien oletusten keskipisteessä. Miksi juuri taideteos antaa joillekin skandaalimaisille aiheille…

Roger Picard, Ingrid Svensson: Salonkien aika, Ett magiskt rum

Sanna Nyqvist, 14.7.2018

On vaikeaa välttyä nostalgian ailahdukselta, kun uppoutuu lukemaan kirjallisten salonkien värikästä historiaa. Tyylikkäiden ja taitavien naisten luotsaamat kirjalliset keskustelukerhot olivat aikakautensa keskipisteitä. Niiden loisteliaassa mutta samalla kotoisassa ympäristössä avattiin kirjallisuudelle uusia suuntia, kehitettiin kielellisen ilmaisun nyansseja ja tehtiin vallankumouksellista politiikkaa. Salongeissa ei mitenkään leimallisesti ajettu naisen yhteiskunnallisen aseman parantamista. Ranska ja aivan erityisesti sen pääkaupunki…

Kukku Melkas & Olli Löytty toim.: Toistemme viholliset? Kirjallisuus kohtaa sisällissodan

Marissa Mehr, 11.4.2018

Toistemme viholliset? -artikkelikokoelman luulisi käsittelevän historiallista ajanjaksoa, joka ”on nimetty kansalaissodaksi, vapaussodaksi, punakapinaksi, veljessodaksi, sisällissodaksi tai, kuten Veijo Meri romaaninsa nimessä muotoilee, vuoden 1918 tapahtumiksi” (s. 10). Pian kuitenkin huomaa, että kahdentoista esseen ja lyhyen johdannon sisältävä artikkelikokoelma avaa odotettua laajemman otoksen sisällissodan moniin mahdollisiin merkityksiin kirjallisuudessa. Teoksen kannessa oleva Heikki Marilan Ryijy 2 kuvastaa…

Klaus Brax: Unhoon jääneiden huuto

Pasi Salminen, 21.3.2018

Suomikin vaikuttaa siirtyneen yhä tukevammin jälkimoderniin aikaan. Näin voisi päätellä ainakin kirjallisuuden perusteella. Vuonna 2017 julkaistiin esimerkiksi Miki Liukkosen O, Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia ja Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra, jotka voidaan kaikki luokitella postmoderneiksi romaaneiksi. Sinällään postmodernismissa ei ole mitään uutta. 1990-luvulta lähtien on puhuttu jo post-postmodernistisesta käänteestä. Aiheesta on kirjoitettu valtavasti 1960-luvulta lähtien niin…

Laura-Elina Aho: Petra ja Ida

Sanna Nyqvist, 15.3.2018

Naisia käsittelevien elämäkertojen vähäisyys on silmiinpistävää, kun katselee kirjakauppojen ja markettien hyllyjä. Niitä kyllä kustannetaan, mutta kirjat eivät päädy julkisuuden eturiviin. Vuoden 2017 lopulla esimerkiksi ilmestyi osuuskunta Partuunalta Tiina Mahlamäen eläytyvä elämäkerta kirjailija Kersti Bergrothista (Kaikki maallinen on vain vertauskuvaa) sekä ntamolta Laura-Elina Ahon Petra ja Ida, jossa taidekriitikko Petra Uexküllin vaiheisiin lomittuu tämän isän…

Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä

Outi Hytönen, 11.2.2018

Historiantutkija Jaana Torninoja-Latolan väitöskirjatutkimus hairahti sivupolulle. Sinervon sisarusten työväenliiketoiminnan tutkiminen kääntyi kirjailija Elvi Sinervon (1912‒1986) elämäkerraksi. Tuloksena on lähes 500-sivuinen teos Sinervon vaiheista ja tuotannosta. Sinervo oli aikanaan tunnettu kulttuurin ja politiikan tekijä, mutta koska toiminta suuntautui kiihkeän vasemmistolaisuuden ja sodan jälkeen kommunismin edistämiseen, on hänet välillä unohdettu historian hämärään. Laaja tuotanto ja mielenkiintoinen elämäntarina…

Maria Laakso, Toni Lahtinen, Merja Sagulin (toim.): Lintukodon rannoilta. Saarikertomukset suomalaisessa kirjallisuudessa

Marissa Mehr, 20.1.2018

Saari on ladattu käsite. Se on yhdistävä, mutta myös toiseuttava elementti. Saari on usein ollut paratiisillisen paikan tai utopian näyttämönä aina antiikin ajoista ja Platonista lähtien. Taiteessa saarella on ollut tärkeä asema Homeroksesta ja Odysseiasta lähtien, ja ”maailmankirjallisuuden on katsottu alkaneen saarien kuvauksesta” (s. 9). Kotimaisessa kirjallisuudessa saarilla on myös oma, tärkeä sijansa kautta aikojen,…

John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja. 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta

Johanna Venho, 2.1.2018

John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirja on helposti lähestyttävä opas, jossa tutkaillaan kahdenkymmenen kirjailijan tapaa luoda ja luodata kirjallisuuden tyhjentymätöntä ihmettä. Siis sitä, miten paperille asetellut mustat merkit heräävät eloon ja synnyttävät maailman. Jos romaani onkin sika, joka syö kaiken, sen keinot ovat kirjoittajansa näköiset, vaikka kirjoittaja onnistuisi itsensä tekstistä häivyttämään. (Tuo itsensä häivyttäminen, vaihtuvien henkilöiden…

Ritva Ylönen: Kalle Päätalo. Kirjailijan elämä.

Jari Olavi Hiltunen, 20.12.2017

Syyskuussa 2017 ilmestynyt Ritva Ylösen suurenmoinen Päätalo-elämäkerta vahvistaa suomalaiskirjailijoiden elämäkertojen ketjua ja hienosti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Suomen myydyimpiin kirjailijoihin kuuluvan Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalon (1919–2000) kirjailijanhahmoon liittyy legendaarisia ja myyttisiä piirteitä. Monille lukijoilleen Päätalo oli perin juurin tuttu rehellisyyden perikuva, joka purki tiiliskiviromaaneihinsa kokemuksiaan ja tuntojaan mitään salaamatta. Kirjailijan arvojärjestyksessä työ oli ylitse muiden arvojen ja…

Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu

Arto Vaahtokari, 9.12.2017

Kaisa Laaksosen ensyklopediamainen lastenkirjallisuuden esittelyteos tulee varmasti tarpeeseen, sillä vastaavaa teosta ei Suomessa ole vielä ilmestynyt. Se pyrkii vastaamaan perustavaa laatua olevaan kysymykseen, mitä lapsen kannattaisi lukea. Laaksonen pyrkii vastaamaan perustavaa laatua olevaan kysymykseen, mitä lapsen kannattaisi lukea. Teos rakentaa useita erilaisia typologioita, joiden mukaan lastenkirjojen sisältöä voi luokitella. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten arki, urheilu…

Anssi Sinnemäki: Trifonovin syndrooma ja muita kirjallisuusesseitä

Markku Soikkeli, 22.11.2017

”Nuoruutemme pessimismi on hyödyllisenä painolastina miehuutemme purressa”. Tämä V. A. Koskenniemen aforismi on yksi avaintodisteista Anssi Sinnemäen analysoidessa kansalliskirjailijan jättämää perintöä. Kirjalliseen kuvaukseen Koskenniemi ei suvainnut asioiden näkemistä ”todellista pimeämpinä”, mutta kirjallisessa elämäntavassa ”mondeeni poseeraus” oli suvaittavaa. Trifonovin syndrooma on kirjallisuuden harrastajalle kuin kultaa ja rihkamaa sekoittava aarrearkku. Koskenniemi-sitaatti sopisi hyvin Anssi Sinnemäen omaksi…

Maarit Leskelä-Kärki: Toisten elämät. Kirjoituksia elämäkerroista.

Päivi Kosonen, 16.11.2017

Kulttuurihistorian yliopistolehtori Maarit Leskelä-Kärki on koonnut yleistajuiseksi tietokirjaksi elämäkerta-aiheisia esitelmiään ja kirjoituksiaan. Kirjoituksia yhdistää tekijän halu ottaa haltuun elämäkertatutkimuksen käsitteitä ja käsityksiä kulttuurihistorian ja naistutkimuksen näkökulmasta. Naiset, naisten kirjoittamisen traditiot ja verkostot, muodostavat kirjan fokuksen. Tekijä esiintyy kirjassa enemmänkin kyselijänä ja keskustelijana, ei niinkään lopullisten totuuksien ja varmuuksien esittäjänä. Naisten kirjoittamisen traditiot ja verkostot muodostavat…

Jyrki Korpua: Lajivirren laulamaa. Kalevala ja kirjallisuus.

Veli-Matti Huhta, 12.11.2017

Filosofian tohtori Jyrki Korpuan Lajivirren laulamaa käy luettelomaisesti läpi Kalevalan reseptiohistoriaa, Kalevalan ja ”kalevalaisuuden” tulkintoja kulttuurin eri osa-alueilla. Aihe on rannaton – ja niinpä lukija ehtii ilahtua, kiinnostua ja pettyä. Korpuan kirjoittamaan teokseen on suhtauduttava ristiriitaisin tuntein. Ilahduin esimerkiksi siitä, että Mike Royerin Annikki, Saaren neito (Jymy 5/1974) on mukana. Sitä en tiennyt, että Amorphiksen…

Päivi Koivisto (toim.): Kanervakankaalla. Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen.

Merja Leppälahti, 11.10.2017

Aleksis Kivi julkaisi eläessään melko vähän runoja eikä häntä ehkä tavallisesti pidetäkään ensisijaisesti runoilijana, vaikka jotkut hänet runoistaan ovat hyvin tunnettuja ja rakastettuja. Muutamia Kiven runoja oli ilmestynyt antologiassa Mansikoita ja mustikoita II sekä Kirjallisessa Kuukauslehdessä, kun hän julkaisi ainoan runokokoelmansa Kanervala vuonna 1866. Aikalaisarvioissa Aleksis Kiven runoudesta ei kovasti innostuttu. Erityisesti riimittömyys ja loppuheitot…

Edmund Husserl: Filosofia ankarana tieteenä

Pasi Salminen, 3.10.2017

Viimeiset pari sataa vuotta ovat olleet kiistatta luonnontieteiden voittokulun aikaa. Luonnontieteiden teoreettisesta kehityksestä on tehnyt kouriintuntuvaa lukemattomat käytännön sovellukset. Jokaiselta löytyy taskusta GPS-navigointiin kykenevä laite, joka hyödyntää suhteellisuusteoriaa. Modernin lääketieteen saavutukset koskettavat kaikkia. Seuraavaksi odotetaan kvanttimekaniikan sovellusten muuttavan arkea. Luonnontieteiden menestyksen rinnalla ihmistieteiden ja muiden tutkimusten alojen merkitys ja arvo joutuvat usein arvioinnin alle. Saksalaisfilosofi…

Seuraava sivu »

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto