Kirjallisuuskritiikin verkkolehti

Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Valikko

Kategoria: Ulkomainen kirjallisuus

Angelika Klüssendorf: Tyttö

Heidi Lakkala, 17.12.2019

Helsingin yliopiston germaanisen filologian laitoksella työskenteli kerrallaan yksi DDR-lehtori sinä aikana, kun opiskelin siellä 1980-luvun loppupuolella. Yleensä he opettivat erilaisia tekstitaitoja ja kirjoittamista. Me lapselliset keltanokat laskeskelimme aikamme kuluksi, kuinka monta kertaa hymy häivähti derkkulehtoreiden totisilla kasvoilla, ja mietiskelimme, kuinka Deutsches Kulturzentrumin agenttikommando kyttäisi heidän epäilemättä täydellisen tylsää elämäänsä maamme pääkaupungissa. Tyttö aloittaa trilogian, jossa…

Pia Tafdrup: Tarkovskin hevoset

Paavo Kässi, 16.12.2019

Kirjallisuudessa, kuten taiteissa yleensä, kuolema on suuri latteus. Banaaleimmillaan kuolema verhotaan pastellisävyisten muistokorttien puhkikaluttuihin sitaatteihin, joilla yritetään epätoivoisesti peitellä menehtymisen julmaa loputtomuutta. Vaikuttavimmillaan kuolema on taiteessa tietysti jotain muuta kuin mihin korttihyllyn viiden pennin tekeleet pystyvät. Taide voi tarjota kiertotien kuolemaan ja takaisin, mutta latteuden välttämiseksi se tarvitsee oikean tekniikan. Pia Tafdrupin runoteoksessa Tarkovskin hevoset…

Sergio Ramírez: Anteeksianto ja unohdus ja muita novelleja

Kirsi Laitila, 11.12.2019

Jos novelleihin tulee tartuttua vain harvoin, Sergio Ramírezin novellikokoelman kohdalla kannattaa tehdä poikkeus. Nicaragualaiskirjailijan tekstejä julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi, ja kääntäjä Jyrki Lappi-Seppälä on tehnyt vaikuttavan työn suomentaessaan ja kootessaan yhteen tekstejä Ramírezin espanjankielisistä novellikokoelmista. Ramírezilla on ihailtava kyky kertoa tavallisten ihmisten ja yksittäisten tapahtumien kautta suuria tarinoita. Ramírez on yksi tämän hetken merkittävimmistä…

Heinz Strunk: Kultainen hansikas

Esa Mäkijärvi, 8.12.2019

Sarjamurhaajakiintiöni alkaa olla täynnä. Sen lisäksi, että Bret Easton Ellisin houreinen Amerikan Psyko (1991) on lempiromaanejani, tutustuin hiljattain Lars von Trierin helvetilliseen elokuvaan The House that Jack Built (2018) ja Ossi Nymanin tämän syksyn provosoivampaan kirjaan Patriarkaatti. Näiden raakaa väkivaltaa sisältävien taideteosten rinnalle voi nyt vielä nostaa Heinz Strunkin (oik. Matias Halfpape, s. 1962) Saksassa…

Michael O´Loughlin: Runoja

Satu Manninen, 3.12.2019

Irlantilaisen runoilijan Michael O´Loughlinin Runoja vie lukijan yhteiskunnan hämäriin nurkkiin, öisille kaduille, nuhjuisiin baareihin ja joutomaille. Valikoima koostuu O`Loughlinin runoista vuosilta 1980–2015. Irlantilaista nykyrunoutta ei ole juurikaan suomennettu, joten Runoja tarjoaa näköalan paitsi maan runouteen myös irlantilaiseen yhteiskuntaan. O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä. Poetry International ‑verkkosivuilla O´Loughlin esitellään työväenluokkaisena sukupolvensa äänenä, sukupolven joka on vieraantunut…

Robert Coover: Huck lännen mailla

Matti Lundberg, 27.10.2019

On paha mennä sanomaan kuinka amerikkalaisen kirjallisuuden kivijalka Mark Twain olisi suhtautunut Robert Cooverin kirjaan. Olisiko suuri humoristi ymmärtänyt millaisiin rooleihin nuoruuden kepposia tekevät Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat Cooverin kirjassa kasvaneet? Tomista on sukeutunut egoistinen liikemies ja intiaanientappaja, kun taas Huckleberry on vajonnut epäonniseksi kulkuriksi, jonka sydän on puhdasta kultaa. Vaihtelua saadaan hirttäjäisistä, joilla…

Amos Oz: Juudas

Jani Saxell, 20.10.2019

Kuka olikaan Kariotin Juudas? Opetuslapsi, joka kavalsi Jeesuksen suudelmalla ja sai teosta palkakseen 30 hopearahaa. Jälkimaine ei ole häntä todellakaan imarrellut. Dante sijoitti Jumalaisessa näytelmässään Juudaksen helvetin alimpaan osaan, toisten myyttisten mittojen petturihahmojen eli Brutuksen ja Cassiuksen kansa yhdessä kärsimään. Juutalaiset katsottiin Jumalan tappajiksi, ja Juudas heistä pahimmaksi. Kristityt saivat kavalan, rahanahneen juutalaisen arkkityypistä potkua…

Zelda Fitzgerald: Lahjakas tyttö

Joonas Säntti, 14.10.2019

Kun ensimmäinen painos Zelda Fitzgeraldin (1900–1948) kootuista teksteistä ilmestyi Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa, kirjailija Mary Gordon aloitti esipuheen korostamalla elämäntarinan merkitystä juuri naiskirjailijoiden ymmärtämisen kannalta. Tämän kirjailijan kohdalla siihen perehtyminen on jo velvollisuus, hän totesi, ja jatkoi vertaamalla Zeldaa Marilyn Monroen asemaan sukupolvensa kulttuurisena ikonina. Molempia ihailtiin tietynlaisen naiseudem ja elämäntavan symboleina, samalla kun heidän omaa…

Sjón: CoDex 1962

Markku Soikkeli, 6.10.2019

Islantilaisella kirjailijalla, Sjónilla (oik. Sigurjon Sigurdsson, s. 1962) on taiteilijanimimerkki niin kuin laulaja Björkillä, joka muistetaan mainita aina kirjailijan tuotannon yhteydessä. Muitakin yhtymäkohtia löytyy näiden tyylilajeja fuusioivien taiteilijoiden välillä. Sjónin tarinat koostuvat monenkirjavista aineksista, joissa hyödynnetään mielikuvia taruperintönsä säilyttäneistä islantilaisista. Björkin laulujen tavoin ainesten yhdistely näyttää improvisoidulta ja luovan ilon valtaamalta – paitsi milloin se…

Roberto Arlt: Raivokas leikkikalu

Ville Hänninen, 6.10.2019

Argentiinalaisen Roberto Arltin elämä oli suhteellisen lyhyt, samana vuonna Urho Kekkosen kanssa syntynyt räiskyvä kirjailija kuoli sairauskohtaukseen jo 42 vuoden iässä. Hän ehti kuitenkin jättää jälkeensä niin romaaneja, novelleja kuin näytelmiäkin. Jostain syystä Arltia ei ole latinalaisen Amerikan kirjallisuuden vähäisissä aalloissa suomennettu, vaikka hänen kirjallinen tyylinsä voi hyvinkin miellyttää esimerkiksi Roberto Bolañon, César Airan ja…

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

Sanna Kivimäki, 1.10.2019

Itä-Saksaa muistellaan juuri nyt ahkerasti. Ilmeisesti 30 vuotta on riittävän pitkä aika vapauttamaan energiaa etäämmältä katsomiseen, muisteluun, elämäntapojen ja tarinoiden kiihkottomampaan tarkasteluun. DDR-kuvastoa on tuotu tv-sarjoihin, elokuviin ja faktateoksiin, ja lähimenneisyys tuntuu kiinnostavan monia. Kaunokirjallisuus etenee hitaasti ja kiihkottomasti, pohtii, kuvittelee toisin, kutsuu lukijaansa pohtimaan. Kaunokirjallisuudella on kuitenkin aivan oma, olennainen merkityksenä kulttuurisen muistin työstämisessä….

Kim Thúy: Ru

Sofia Blanco Sequeiros, 30.9.2019

Ru on romaani, joka herättää vastakysymyksen luomiskertomukselle. ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”, Jumala sanelee Aatamille. Kim Thúyn esikoisteos kysyy: Mistä maasta? Mihin maahan? Thúyn perhe pakeni kommunisteja venepakolaisiksi kutsuttujen vietnamilaisten joukossa 1970-luvun loppupuolella, Vietnamin sodan päätyttyä. Perhe pääsi ensin pakolaisleirille Malesiaan, ja vuonna 1979, Thúyn ollessa 10, he muuttivat Granbyyn,…

Jonathan Franzen: Maailman äärillä

Herman Raivio, 28.9.2019

Jonathan Franzen saattaa olla tämän hetken tunnetuimpia amerikkalaiskirjailijoita. Neljäs romaani Freedom (Vapaus, 2011) vei miehen Time-lehden kanteen, mikä on kirjailijalle harvinaista. The Corrections (Muutoksia, 2002) oli ilmestyessään sen hetken parasta kaunokirjallisuutta. Franzenin ihmiskuvaus on edelleen parhaimmillaan monisäikeistä, mutta romaaneihin on valunut vähitellen myös tarkkuutta kaihtavaa pöhöttyneisyyttä. Freedom meni loppua kohden niin sietämättömän sentimentaaliseksi, että kirjailijalle…

Fernando de Rojas: Celestina

Heidi Lakkala, 11.9.2019

Lakimies Fernando de Rojas kirjoitti elämänsä aikana yhden romaanin, mutta opintojen loppuvaiheessa, vuoden 1499 vaiheilla valmistunut Celestina oli aikansa lottopotti. Heti Cervantesin Don Quijoten jälkeen espanjalaisen kirjallisuuden toiseksi merkittävimmäksi romaaniksi rankatusta tragikomediasta on eripituisia versioita ja se on käännetty lukuisille kielille. Apuun rientää vanha portto, joka on meritoitunut ompelemalla immenkalvoja umpeen. Heittäen huipulle sijoittuu Arto…

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Veli-Matti Huhta, 31.8.2019

Mitä sanoa sanoinkuvaamattomasta? Onko kyseessä jatkuva puheen pyörre ilman alkua tai loppua? Onko se monologi, joka haastaa totunnaiset logiikan kategoriat? Yrittää särkeä ne, epäonnistuu katastrofaalisesti, eikä välitä siitä vähääkään? Jos se on liikettä, se etenee yhteen suuntaan, palaa takaisin, etenee toiseen suuntaan, palaa, ei liiku minnekään, on äkkiä ihan muualla. Se imaisee mukaansa. Siitä päätellen…

Aris Fioretos: Nelly B:n sydän

Marissa Mehr, 17.7.2019

Göteborgilainen Aris Fioretos (s. 1960) on julkaissut vuodesta 1991 lähtien useita teoksia: esseitä, pitkää sekä lyhyttää proosaa. Häntä pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimpänä nykykirjailijana. Aiempi, suomeksikin ilmestynyt romaani Mary oli ehdolla August-palkinnon saajaksi vuonna 2015. Fioretosta pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimpänä nykykirjailijana. Nelly B:n sydän kuvaa Maryn tavoin ylitsepursuavan lojaalia rakkautta poikkeustilan kaltaisissa olosuhteissa. Siinä missä Mary…

Seuraava sivu »

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto