Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Ulkomainen kirjallisuus

Robert Lowell: Päivä päivältä ja muita runoja

Jani Saxell, 10.8.2020

Aika ajoin saa kuulla, että Suomi on angloamerikkalaisen kulttuurin läpitunkema maa, ja välillä voisi seurata muitakin kielialueita. Populaarikulttuurin osalta argumentti voi pitää osin paikkaansa. Sen sijaan monet toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaislyriikan aivan keskeiset uudistajat ovat jääneet meillä tuntemattomiksi suuruuksiksi viime vuosiin asti. Nyt Kustannusliike Parkko on julkaissut keskeisen yhdysvaltalaissuuruuden Robert Lowellin (1917-77) Päivä päivältä ja…

Lue lisää

Akhilleus Tatios: Leukippe ja Kleitofon

Jari Olavi Hiltunen, 21.7.2020

Kristillisen ajanlaskun alkuvuosisatoina elettiin Rooman valtakunnassa myöhäisantiikkia. Keskenään kilpailevat aatevirtaukset heijastuivat ajan kaunokirjallisuudessa ja muussa taiteessa. Tuolloin syntyi jopa romaaneiksi laskettavia kirjoja, pitkiä fiktiivisiä kertomuksia, joista on kokonaisina säilynyt viisi: Kharitonin Khaireas ja Kallirhoe, Ksenofon Efesoslaisen Efesoslainen tarina, Akhilleus Tatioksen Leukippe ja Kleitofon, Longoksen Dafnis ja Khloe sekä Heliodoroksen Etiopialainen tarina.  Myöhäisantiikin romaaneissa rakkaus oli…

Lue lisää

Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis

Maija Jelkänen, 16.7.2020

Sara Stridsbergin (s. 1972) kolmas suomennettu romaani Rakkauden Antarktis (suom. Outi Menna) tarkastelee olemassaolon ulottuvuuksia yhdessä ihmiselämässä. On olemassa epätoivoa, jota ei voi jakaa, ei ainakaan elämänsä alkuunpanijan kanssa. Sen tietää Kristina, Rakkauden Antarktiksen päähenkilö. Hän on narkomaani ja prostituoitu, joka saa surmansa raa’alla tavalla. Rakkauden Antarktis on metafyysinen, tunnekokemuksia tarkasteleva romaani, jonka mittasuhteet ovat…

Lue lisää

George Eliot: Daniel Deronda

Heidi Lakkala, 7.7.2020

George Eliotin seitsemäs ja viimeinen romaani käsittelee psykologisen oivaltavasti yksilön matkaa sisimpäänsä, hengellisyyteensä ja kansansa olemukseen. Tyhjätaskuinen kaunotar Gwendolen Harleth tuntee niskassaan arvioivan katseen pelatessaan rulettia parin vuosisadan takaisilla seurapiirikokkareilla. Arvioivan katseen omistaa nuorukainen Daniel Deronda, joka on kasvanut englantilaisen aristokraatin rikkauksien keskellä, mutta ei tunne omia juuriaan. Hän etsii elämäänsä syvää tarkoitusta ja löytää tutkimusmatkansa…

Lue lisää

George R. R. Martin: Seitsemän kuningaskunnan ritari

Jari Olavi Hiltunen, 3.7.2020

USA:n nimekkäin grim dark fantasy -kirjailija George R. R. Martin (s. 1948) on ollut kuluneena keväänä koronan vuoksi eristyksissä TV-työstään ja esiintymisistään. Hän on voinut rauhassa keskittyä kuudennen Tulen ja jään laulu -romaanin kirjoittamiseen. Näin ollen Winds of Winter saattaa näin joskus ilmestyäkin, fanien vuosien odotuksen jälkeen. Tulen ja jään laulua suomeksi julkaissut Kirjava kustansi…

Lue lisää

J. R. R. Tolkien ja Christopher Tolkien (toim.): Gondolinin tuho

Markku Soikkeli, 7.6.2020

  Minkään muun kirjallisuudenlajin maine ei lepää niin tukevasti yhden miehen ja yhden teoksen varassa kuin mitä fantasiagenre elää brittiläisen J.R.R. Tolkienin ja hänen romaanieepoksensa, Taru Sormusten herrasta (1954-55) harteilla. Harva kirja saa myöskään osakseen sellaista kunnioitusta kuin Tolkienin romaanieepos. Kun fantasian harrastajat puhuvat lyhyesti Tarusta, kaikki tietävät mikä kirja on kyseessä. Teoksen taiteellinen ominaislaatu…

Lue lisää

Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat

Siina Sorvali, 24.5.2020

Toisin kuin Jeffrey Eugenidesin ensimmäisen novellikokoelman englanninkielisestä nimestä Fresh Complaint voisi päätellä, ei teksteissä ole juuri mitään tuoretta. Oikukkaat puutarhat on pettymys Eugenidesin muun tuotannon tuntijalle, sillä Virgin suicidesin ja Middlesexin kokeilunhalusta ja eläväisyydestä löytyy novelleista vain rippeet. Novelleista useimmat rakentuvat samalle kaavalle: päähenkilöllö on on jokin erikoinen ongelma. Kokoelma koostuu kymmenestä novellista, joista suurin…

Lue lisää

Paola Pigani: Nokkosia ja ihmisiä

Marjo Jääskä, 20.5.2020

Paola Piganin toinen suomennettu teos Nokkosia ja ihmisiä on 1970-luvun Lounais-Ranskaan sijoittuva kasvutarina. Romaanissa seurataan italialaistaustaisen Pian vaiheita 10-vuotiaasta tytöstä aikuisuuden kynnykselle ehtineeksi lukiolaiseksi. Kertojana ja näkökulmahenkilönä on läpi tarinan tyttö itse. Pia asuu vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa maalaiskylässä, jossa he hoitavat läheisen kartanon väen omistamalla tilalla lehmiä ja muita eläimiä. Lisätienestiä perheen isä…

Lue lisää

Taira Dafarova (toim.): Minä lähden, vähän itken vain

Rimma Erkko, 20.4.2020

Minä lähden, vähän itken vain, on kokoelma azerbaidžanilaisten naisten laulurunoutta keskiajalta tähän päivään. Vanhimmat runoista ovat pääasiassa suullisena perinteenä säilynyttä runoutta, jota on kerätty kirjalliseen muotoon. Edustettuna on laaja kirjo naisrunoilijoita, joista vanhin on varhaiskeskiajalta ja nuorin 1984 syntynyt ja edelleen elossa. Näinkin ohut teos onnistuu siis tarjoamaan varsin laajalta skaalalta eri aikojen naisten laulurunoutta…

Lue lisää

Domenico Starnone: Kepponen

Hannele Puhtimäki, 1.4.2020

Kepponen on Solmut-romaanin jälkeen toinen Domenico Starnonelta suomennettu teos. Kotimaassaan Italiassa hän on julkaissut 1980-luvulta lähtien toistakymmentä teosta ja työskennellyt toimittajana ja käsikirjoittajana. Itselleni hänen nimensä oli ennen teoksen lukemista tuttu lähinnä kirjallisista huhuista, jotka koskevat hänen yhteyksiään Elena Ferranten tuotantoon. Mutta eipä siitä tässä yhteydessä sen enempää. Teoksen kertoja on yli 70-vuotias kuvataiteilija Daniele…

Lue lisää

Rosella Postorino: Suden pöydässä

Rimma Erkko, 15.3.2020

Ei ole mitenkään helppoa löytää uutta näkökulmaa toisen maailmansodan tapahtumiin historiallisessa romaanissa. Harvasta historiallisesta tapahtumasta on kirjoitettu yhtä paljon. Erityisesti nyt, kun Auschwitzin vapautumisesta on 75-vuotta, aihe on hyvin ajankohtainen. Hieman harvemmin tätä aihetta on kuitenkaan käsitelty saksalaisten näkökulmasta etenkään fiktiossa. Naist syövät päivittäin Hitlerille tarkoitettua ruokaa, joka voi olla tai olla olematta myrkytettyä. Vielä…

Lue lisää

Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla

Satu Taskinen, 14.3.2020

Maylis de Kerangal (s.1967) on ranskalainen kirjailija, joka on Suomessa tullut tunnetuksi palkitulla romaanillaan Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala, 2016). Maailma käden ulottuvilla on de Kerangalin kymmenes romaani. Sen päähenkilö, parikymppinen pariisilainen Paula Karst lähtee Brysseliin opiskelemaan koristemaalariksi. Tavoite on oppia jäljentämään todellisuutta eli luomaan illuusioita ja tuottamaan mielikuvia kuvataiteen keinoin. Koulussa Paula tutustuu toisiin…

Lue lisää

Jón Kalman Stefánsson: Kaloilla ei ole jalkoja

Jari Olavi Hiltunen, 19.2.2020

Turun Kirjamessujen kansainväliseen vieraslistaan kuului kaksi nimekästä islantilaiskirjailijaa, joilta ilmestyi molemmilta suomennokset vuonna 2019. Gerður Kristnýn Surmavirsi (Enostone) on nykyaikaan sijoittuva runoelma. Teos pohjautuu rikosuutiseen, jossa nainen surmataan raa’asti Reykjavikissa. Jón Kalman Stefánssonin runollinen romaani Kaloilla ei ole jalkoja (Aviador) on puolestaan islantilaisiin kalastajayhteisöihin sijoittuva sukutarina, jonka aika-akseli ulottuu 1920-luvulta nykyaikaan. Gerður Kristný Guðjónsdóttir (s….

Lue lisää

Angelika Klüssendorf: Tyttö

Heidi Lakkala, 17.12.2019

Helsingin yliopiston germaanisen filologian laitoksella työskenteli kerrallaan yksi DDR-lehtori sinä aikana, kun opiskelin siellä 1980-luvun loppupuolella. Yleensä he opettivat erilaisia tekstitaitoja ja kirjoittamista. Me lapselliset keltanokat laskeskelimme aikamme kuluksi, kuinka monta kertaa hymy häivähti derkkulehtoreiden totisilla kasvoilla, ja mietiskelimme, kuinka Deutsches Kulturzentrumin agenttikommando kyttäisi heidän epäilemättä täydellisen tylsää elämäänsä maamme pääkaupungissa. Tyttö aloittaa trilogian, jossa…

Lue lisää

Pia Tafdrup: Tarkovskin hevoset

Paavo Kässi, 16.12.2019

Kirjallisuudessa, kuten taiteissa yleensä, kuolema on suuri latteus. Banaaleimmillaan kuolema verhotaan pastellisävyisten muistokorttien puhkikaluttuihin sitaatteihin, joilla yritetään epätoivoisesti peitellä menehtymisen julmaa loputtomuutta. Vaikuttavimmillaan kuolema on taiteessa tietysti jotain muuta kuin mihin korttihyllyn viiden pennin tekeleet pystyvät. Taide voi tarjota kiertotien kuolemaan ja takaisin, mutta latteuden välttämiseksi se tarvitsee oikean tekniikan. Pia Tafdrupin runoteoksessa Tarkovskin hevoset…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto