Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kirja on palautteen arvoinen

Riitta Vaismaa, toimitussihteeri, 9.8.2001

Pulkkisen puheenvuoro kirvoitti muut kirjailijat peräämään kustantajan vastuuta kirjan markkinoimisessa sekä korostamaan kritiikin merkitystä. Huonokin kritiikki osoittaa, että kirja on luettu, katsottu kritiikin arvoiseksi ja että se on herättänyt vastaanottajassaan ajatuksia. Kritiikki on aina kirjailijan ja lukijan dialogia. Kritiikin ja palautteen puute on pahinta, mikä kirjailijaa voi kohdata.

Mervi Pulkkinen julkaisi 1990-luvun alussa kaksi kirjaa, sittemmin hän on kirjailijana vaiennut. Pentinkulman päivien kirjailijaseminaarissa hän kertoi merkittäväksi syyksi vaikenemiseensa palautteen puutteen. Hän oli toista kirjaansa, 1994 ilmestynyttä Surun kuningatarta, kirjoittaessaan jäänyt täysin vaille kustantajan tukea. Ilmestymisen jälkeen kirjasta kirjoitettiin yksi kritiikki. Pulkkinen piti täydellistä palautteen puuttumista pääsyynä siihen, että kolmas kirja on jäänyt kirjoittamatta.

Nuorisokirjailijat tapaavat lukijansa koulukeikoilla ja saavat kontaktin lukijoihinsa, myös sähköposti tuo yhä useammin nuoren lukijan lähelle kirjailijaa. Pentinkulmalla Harri István Mäki sanoi lukijoiden kohtaamisten antavan kirjailijalle niin motivaatiota kuin uusia aiheitakin. Mäki kertoi pienen kemiläistytön sipsuttaneen pulpetistaan kirjailijan luokse ja taputtaneen hellästi kirjailijan mahaa. Palautetta sekin – kuulemma oikein hyväntuntuista.

Pentinkulman kirjailijoiden keskustelussa korostui myös kirjoittajakoulutuksen tarpeellisuus. Jos koulutusjärjestelmä ei anna mahdollisuutta saada kunnollista kirjoittajakoulutusta, kustantajan vastuu työn kommentoinnissa on entistäkin suurempi. Kukaan ei kyseenalaistanut kirjoittajakoulutuksen tarvetta. Koulutusta tarvitaan aina lasten sanataiteen opetuksesta kirjoittamisen ammattilaisuuteen tähtäävään opetukseen. Keskeiseksi koulutuksen merkitykseksi koettiin palautteen saaminen niin ohjaajilta kuin vertaisryhmältäkin.

Esikoiskirjailija Asko Sahlbergin teemana Pentinkulmalla oli sivullisuus, kirjallisuuden universaali aihe ja asenne. Vaikka Sahlberg itse kirjailijana ja hänen esikoisensa Pimeän äänen päähenkilö elävät itse valitsemassaan sivullisuudessa, kirjan synnyssä kustantajan antama palaute on ollut erittäin merkittävä. Vaikka Sahlberg vakuutti aikovansa pysyäkin sivullisena, ilman palautetta kirjailijalla on vaara ajautua sivulliseksi, syrjäytyä.

Maarit Verronen kertoi Pentinkulmalla kirjailijana olemisesta. Hän painotti, että kirjoittaminen ja kirjailijan oleminen ovat kaksi eri asiaa. Kirjailijana olemisella on merkitystä mm. siksi, että silloin voi tavata lukijoitaan ja saada elintärkeää palautetta.

Kiiltomadossa on puolen toista vuoden aikana arvosteltu lähes 200 kirjaa. Yli 120 suomalaista kirjaa on saanut palautteen. Täysin epätieteellinen mutta silti luotettava selvitys osoittaa, että kirjailijat seuraavat Kiiltomatoa. Kun Kiiltomadon sivuilla käy päivittäin keskimäärin 150 kirjallisuudesta kiinnostunutta, verkkolehdestä on kehittynyt merkittävä palautteen paikka. Kiiltomadon keskustelupalsta on avoin niin lukijoille kuin kirjailijoillekin.

Keskustelupalstalla on noussut esiin kirjastojen kirjahankintojen huolestuttava tilanne. Jos kirjaa ei saa kirjastosta, lukijoita on väkisinkin vähän. Pentinkulmallakin kirjailijoiden yhteisenä huolena olivat kirjastojen riittämättömät resurssit ja resurssien suuntaaminen muuhun kuin kirjahankintoihin. Kirja on turha hyödyke ilman lukijoita.