Pienempi kustantamo perustuu omistajansa persoonaan, suuremmassa voidaan nähdä erilaisia kasvoja ja näkökulmia.

En aio kirjoittaa laskevista kirjamyynneistä, en markkinoinnista enkä pakonomaisesta kohkaamisesta kirjallisuuden kvantitatiivisten lukujen ympärillä.

En kirjoita liioin palkinnoista, kritiikeistä, en kirjakaupoista enkä kirja-alan rakenteellisista muutoksista. Sille kaikelle on paikkansa, mutta olkoon tämä teksti jotain joka oikeasti liikuttaa minua kirjan tekemisessä. Kirjoitan kokemuksesta kustantajana, sillä sille ei ole ollut paikkaa, vaikka se on kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa. Kirjoitan tunnustuksellisesti kokemuksesta, joka ei ole yhteinen vaan aina yksilöllinen.

Olen tehnyt yli 300 kirjankantta, vaikka en ole graafikko, taittanut 350 kirjaa, vaikka en ole taittaja.

Olen ollut lähes koko aikuisikäni kirjankustantaja, pyöreästi noin 17 vuotta. Nyt kauteni lähenee loppuaan ja ladut ovat vapaat uudenlaisiin asioihin. Kun kustantamoni Savukeidas perustettiin vuoden 2001 Kirjan ja ruusun päivänä Turun Brinkkalan talon vihreässä huoneessa, en ollut varma, että matkasta tulisi näinkin pitkä. Otaksuin päätyväni kilpailijalle töihin joidenkin vuosien kuluessa ja toimittavani runoutta.

Kollegani Erno Selänteen kanssa me kuitenkin saimme Savukeitaan pysymään pinnalla huolimatta julkaisuohjelmasta, jonka pääroolia näytteli lyriikka ja muutamien vuosien kuluttua esseistiikka. Molemmissa lajeissa olemme myös tehneet myyntihittejä, joista isommankin puljun kustantaja olisi ylpeä, mutta lähtökohtaisesti valtaosa kirjoista oli selvästi tappiollisia jo kustannuspäätöksen yhteydessä. Päätökset ovat syntyneet kliseisesti sanottuna “rakkaudesta kirjallisuuteen”. Toinen meistä hoiti sisällön ja ulkoasun, toinen talouden ja toimistoasiat. Työnjako toimi hyvin.

Valtava osa elämässäni oppimistani asioista on tullut ammattini tai siihen liittyvien muiden työtehtävien kautta. Pienkustantajan työhön kun ei kuulu vain yksi sektori kustantamoissa tehtävästä työstä vaan usein suurin osa siitä. Olen itsekin tehnyt yli 300 kirjankantta, vaikka en ole graafikko, taittanut 350 kirjaa, vaikka en ole taittaja, kirjoittanut lukemattomia tiedotteita, järjestänyt satoja tilaisuuksia, tehnyt myyntityötä sadoissa tapahtumissa ja tuhansissa tapaamisissa. Olen pakannut pahvilaatikoita, postittanut, ajanut pakettiautoa, kantanut juopuneita kirjailijoita selässäni hotelliin/autoon/selviytymisasemalle ja kaatanut heille ennen sitä viinaa.

Eniten olen ollut innoissani uusista haasteista. Vaikkapa siitä, kun päätin kokeilla, miten kirjoja kustannetaan Virossa. Tai siitä, miten amerikkalaiselle kirjailijalle järjestetään usean maan kiertue yhdessä muiden kustantajien kanssa. Miten tehdään kirjallinen vinyylilevy, myydään oikeuksia, perustetaan kirjakauppa tai kirjallisuuspalkinto. Miten tehdään 39 nimekettä vuodessa kahden jätkän talossa.

Kirjojen tekemisen suurimmat välittäjäaineryöpyt syntyvät kahdessa kohtaa. Ensimmäinen on hyvän kirjaidean hyväksyminen tai sen keksiminen. Kun ymmärtää lukevansa loistavaa esseekäsikirjoitusta tai keksii käännösidean; kun lukee kirjallisuuslehdestä erinomaisia runoja ja ottaa yhteyttä runoilijaan. Tästä tulee hienoa kirjallisuutta! Odottakaapa, kun pääsette lukemaan! Miksei tätä ole muuten koskaan kustannettu?

Toiseksi suurimmat onnentunteet kietoutuvat opioidireseptoreihin, kun kirja on valmis, se näyttää hyvältä ja tuoreen kirjan paperin, lakan ja liiman tuoksua voi nuuhkia auki avatun teoksen yläselästä. Kirjaa kantaa hetken aikaa mukanaan huoneesta toiseen eikä raaski jättää sitä käsistään. Sen pinta tuntuu mieltä kiihottavalta, koska kaikki siihen käytetty aika realisoituu nyt tunteena. On se sitten dopamiinia tai oksitosiinia, mutta tunne on yhtä aikaa riemukas että rauhallinen.

*

Olen kirjailijana julkaissut noin kymmenellä kotimaisella kustantajalla ja kokemukseni omasta kustantajatyöstäni auttaa näkemään kustantajissa erilaisia puolia ja vahvuuksia. Tunnen tässä asiassa jonkinlaista hengenheimolaisuutta Tammen legendaarisen Jarl Hellemannin kanssa ja ehdimme hänen kanssaan asiasta kerran keskustellakin ennen hänen poismenoaan.

Pienempi kustantamo perustuu omistajansa persoonaan, suuremmassa voidaan nähdä erilaisia kasvoja ja näkökulmia. Molemmissa on puolensa, mutta ensimmäinen pyytää kustantajalta paljon moniaalle näkeviä silmiä. On hallittava tulevaisuuden ja menneisyyden lisäksi kaikki se, mille suuremmassa talossa on kasvoja enemmän.

Kustantajanäkökulma vaatiikin useita vastakkaisiksi koettuja ominaisuuksia. On toisaalta oltava innostuva ja nopea saadakseen haluamansa kirjan taloonsa, mutta myös harkitseva ja rauhallinen. Kustantajana toimiminen vaatii luovuutta tai sosiaalisuutta, mutta myös kalkulaatiokykyä, kustannusten hallintaa ja riskianalyysia.

Niin kuin näyttelijän luonteeseen ei kannata koskaan luottaa, kustantajan seuraavan vuoden tilanteesta ei kannata mennä takuuseen.

Vallanhalun, rahanhimon tai prestiisin takia kustantajaksi ei kannata ryhtyä. Rahaa saa tienattua paljon helpommin muilla aloilla, vallanhalu rikkoo herkät suhteet kirjailijoihin ja prestiisikään ei ulotu kirjallisuusmaailman ulkopuolelle.

Niin kuin näyttelijän luonteeseen ei kannata koskaan luottaa, kustantajan seuraavan vuoden tilanteesta ei kannata mennä takuuseen. Asiat voivat muuttua nopeastikin.

*

Ajattelin nuorempana, että Savukeidas on oma pelastusrenkaani. Vaikka vaimot jättävät, ystävät katoavat ja sukulaiset menehtyvät, tämä on minun luomukseni eikä sitä tulla ikinä riistämään minulta.

Aikansa kutakin. Vanhetessa huomaa, että maailmassa on vielä tekemättömiä asioita ja ideoita, joita toteuttaa. Vaikka kirjakustantaminen on ammatti, jossa kiinnostavat projektit seuraavat toisiaan eikä siinä oikein voi jämähtää paikoilleen, koko aikuisikänsä kustantamista tehnyt saattaa jo vilkuilla muita mahdollisuuksia.

Sanoin joskus Helsingin Sanomien haastattelussa, että Jari Sarasvuon ainoa viisaus on se, että kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueilla. Kun viettää veitsenterällä aikuisuutensa alkuvuodet, on helppoa siirtyä lapepuolelle.

Pienkustantamon vetämisen jälkeen nimittäin kaikki on varsin helppoa. Paitsi siitä irtautuminen.

Ville Hytönen
Kirjoittaja on tallinnalainen kirjailija sekä Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan ensimmäinen ja viimeinen kirjallinen johtaja.