Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kymmenen vuotta Kiiltomatoa

Karo Hämäläinen, Kiiltomadon päätoimittaja, 5.1.2010

Kiiltomadon startti osui vuosituhannenvaihteeseen, jolloin kaikki nettiin liittyvä oli näpitpolttavan kuumaa. Itse asiassa samaan aikaan, kun Kiiltomadon sivut avattiin, kansainväliset pörssi-indeksit lähtivät laskuun: it-hype laantui, kupla puhkesi. En suostu uskomaan, että syy olisi ollut yksin Kiiltomadon.

”Hellän elätin esikoiset”, otsikoi Juha Siro arvostelunsa Kari Aartoman Pilvet eivät pidä mistään kiinni -runokokoelmasta. Kalevalan päivänä vuonna 2000 ilmestynyt arvostelu oli Kiiltomadon ensimmäinen kritiikki, joten ensi kuun lopulla kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomato täyttää kymmenen vuotta.

Toisin kuin monet pääomasijoittajien rahoilla nopeiden taloudellisten voittojen toivossa kasaan kyhätyt nettiviritykset, joista jäi jäljelle vain värikästä markkinointimateriaalia futuristisesti kalustetun neuvotteluhuoneen nurkkaan tyhjennettyjen energiajuomatölkkien viereen, Kiiltomato on jatkanut toimintaansa alussa laaditun suunnitelman mukaisesti. Liekö syy siinä, että Kiiltomadon ”liiketoimintasuunnitelma” keskittyy pikarahastusten sijaan pitkän aikavälin kulttuuristen voittojen tavoitteluun?

Kiiltomadossa on julkaistu yli 1800 arvostelua, ja alkavana vuotena rikki menee kahdentuhannen arvion raja. Kaksituhatta arvioitua teosta saavutetaan jo aiemmin, sillä joissakin kritiikeissä on käsitelty kahta tai useampaa toisiinsa liittyvää kirjaa. Kaikki arvostelut ovat luettavissa Kiiltomadon kritiikkiarkistossa, ja sivuston käyttöä analysoivan ohjelman mukaan niitä myös luetaan ilahduttavan paljon. Tällä tavoin Kiiltomato konkreettisesti pidentää kirjojen elinkaarta, mikä oli alkujaankin yksi nettilehden tavoitteista.

Uutinen joka ei hapannu

Saksassa toimii jonkin verran Kiiltomadon kaltainen www.literaturkritik.de-sivusto. Se on Kiiltomatoa vuoden vanhempi ja suuntautunut ennen muuta yliopistomaailmaan. Literaturkritik.de palvelee esimerkiksi yliopistojen kritiikkikursseja, kun meidän Kiiltomatomme on kaikkien laatukirjallisuudesta kiinnostuneiden media.

Keskustelin viime keväänä Literaturkritik.de-sivustoa pyörittävän saksalaisen kirjallisuuden professorin Thomas Anzin kanssa. Anz on tutkinut kirjallisuuskritiikin historiaa, ja hän korosti sitä, että kirjallisuuskritiikki on aina ollut aikakautensa nopeimman median sisältöä. Siksi hänen mielestään on luontevaa, että kirjallisuuskritiikki siirtyy internetiin. Syynä epäilemättä on se, että kirjallisuuskritiikki on kulttuurikeskustelua, ja keskustelua tavataan käydä areenoilla, joilla mielipiteiden vaihdon väliä ei mitata vuosissa.

Nopeus ei kuitenkaan ole itseisarvo eikä kritiikin kannalta välttämätöntä. Kritiikki ei ensisijaisesti ole uutinen, vaikka kirjalla ja kriitikon näkemyksellä on myös uutisarvoa. Poikkeukselliseksi kritiikin uutisarvon tekee se, että ”uutinen” hapantuu varsin hitaasti. Koska kiinnostavaa on se, mitä mieltä juuri tämä kriitikko on tästä kirjasta, arvostelu voi olla ”uutinen” kaksi vuotta tai kaksikymmentä vuosisataa kirjan ilmestymisen jälkeen.

Monet käytännön seikat pakottavat siihen, että Kiiltomadossa arvostellaan vain uusia teoksia – klassikkosarjalla höystettynä toki. Silti ja juuri siksi kannustan käyttämään Kiiltomadon kritiikkiarkistoa vielä enemmän ja tekemään kirjalöytöjä.

Juhlat alkavat Borgesilla

Kiiltomato juhlii kymmenvuotista taivaltaan alkavan vuoden aikana erilaisin pienimuotoisin tempauksin. Niistä ensimmäisessä pääosassa ovat Jorge Luis Borges, hänen kuvitteelliset olentonsa ja viisi kriitikkoa, jotka ovat kirjoittaneet kukin toistensa arvosteluista tietämättä kritiikin Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirjasta. Borges-arviot ilmestyvät viikolla kaksi niin, että kunakin arkipäivänä ilmestyy uusi arvostelu.

Kuvitteellisten olentojen kirja valittiin viiden arvion kohteeksi monesta syystä. Ensinnäkin itse teos antaa lukuisia tarttumapintoja ja houkuttelee erilaisiin näkökulmiin. Toiseksi viime syksyn arvostelukirjoja jaettaessa Kuvitteellisten olentojen kirja oli selvästi eniten arvosteltavaksi toivottu teos. Uskon, että kriitikoiden kiinnostus heijastelee myös Kiiltomadon lukijoiden kiinnostusta. Sitä paitsi olisi hyvin epäborgesmaista julkaista teoksesta vain yksi arvostelu.

Toivon, että niin Borges-viikko kuin alkuun saatu vuosi kokonaisuudessaan antaa virikkeitä, ajatuksia ja näkemyksiä!

Karo Hämäläinen
Kiiltomadon päätoimittaja