Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Katsaus kirjailijan arkihuoliin

Virpi Alanen, 15.8.2013
Pirjo Rautiainen: Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi 178 s., BTJ/Avain 2013

Millaista onkaan kirjailijan työ nykymaailmassa? Miten kirjailijan ura vakiintuu? Tietokirjassaan Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi Pirjo Rautiainen antaa kirjailijoiden itse puhua ammatillisista huolistaan ja iloistaan. Kolmeenkymmeneenviiteen anonymisoituun kirjailijahaastatteluun perustuva teos on käytännönläheinen katsaus kirjailijan ammattiin. Haastatelluista yksitoista on ollut haastatteluhetkellä esikoiskirjailijoita. Tekijä on myös käynyt läpi taustoittavaa kirjallisuutta esimerkiksi kirjailijan elämään, työolosuhteisiin ja kirjoittamisprosessiin liittyen.

Esikoiskirjailijuus on raskaan sarjan tulikoe.

Haastateltujen pienehköstä määrästä huolimatta teos antaa monipuolisesti osviittaa siitä, millaiset asiat askarruttavat kirjailijoita uran alkuvaiheessa ja myöhemminkin. Omina lukuinaan käsitellään julkaisukynnyksen ylittymistä, kirjan julkaisemista, kirjailijan toimeentuloa, kirjan ja kirjailijan julkisuutta, kollegiaalisuutta, kustantamoyhteistyötä, uran vakiintumista ja ammatillista identiteettiä.

Esikoiskirjailijalle teos saattaa tuntua samanaikaisesti sekä hyödylliseltä että ärsyttävältä. Kirjassa puhutaan esikoiskirjailijan kehitysprosessia tarkasteltaessa ”kirjailijuuteen astumisesta”, mikä aiheuttaa naiivinjuhlallisen, hieman vaivaannuttavankin sädekehän kirjailijan ammatin ympärille.

Esikoiskirjailijan kipukohdat

Tekijän lähtökohta on ollut vilpitön halu tuoda esikoiskirjailijoiden kokemuksia esiin ja näin edistää esikoiskirjailijoiden asemaa kirjallisuutemme kentällä. Alkusysäys kirjalle on ollut havainto, jonka Rautiainen toteaa heti teoksen alussa: ”Monen kirjailijan uraa läheltä seuranneena minua hämmästytti, miten vähän kirja-alalla panostetaan esikoiskirjailijoiden tukemiseen.”

Havainto on tärkeä: haastattelujen perusteella osoittautuu, että monet esikoiskirjailijat painivat hyvin samanlaisten asioiden kanssa mutta joutuvat pärjäämään ilman mahdollisuutta edunvalvontajärjestön tai muiden institutionaalisten rakenteiden tukeen.

Näin esikoiskirjailijuus onkin kulttuurissamme eräänlainen raskaan sarjan tulikoe – jos kirjoittaja on riittävän vahva kestääkseen puutteet taloudellisessa ja henkisessä tuessa, hän pystyy kirjailijuuteen. Esikoiskirjailijalla ei välttämättä ole ketään tukenaan esimerkiksi sopimusasioissa. Haastattelukatkelmien joukossa on näistäkin asioista monenlaisia kokemuksia. Usein tie kirjailijaksi on pitkä, toteaa Rautiainen.

Kirjan suurin ongelma on, että sen tyyli on välillä samalla tavalla kätketysti holhoava ja ymmärtävä kuin niissä kirjoissa, joissa teineille selostetaan murrosiän merkkejä ja tietä aikuisuuteen. On lukijan herkkyydestä kiinni, miten tuskallisena tuo hyväntahtoisen opettavainen taustasävy näyttäytyy.

Kirja sisältää paljon kirjallisuusalan sisäistä hiljaista tietoa.

Kokonaisuutena teos on kuitenkin käytännönläheisyydessään hyödyllinen, kirjailijaksi aikoville ammatin arkisia asioita selventävä ja esikoiskirjailijoille vertaiskokemuksia tarjoava. Kirja sisältää paljon kirjallisuusalan sisäistä hiljaista tietoa.

Kirja ei tarjoa mitään yhtä ja oikeaa ”etene näin” -ohjeistusta, vaan kirjailijahaastatteluista saatujen, välillä keskenään erimielistenkin näkemysten kirjon. Kovin kauas perinteisen kirjailijakäsityksen puitteista ei yksikään haastatelluista poikkea. Kirjailijan roolia radikaalisti toisinajattelevat kokemukset puuttuvat, mikä saa miettimään, onko kirjailijakuntamme tosiaan kauttaaltaan niin kiltisti ammatti-identiteettinsä uomiin asettuva, vai onko haastateltavien määrä ollut liian suppea.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto