Englannin hallitseva asema tieteen kielenä on erilainen kuin aikanaan latinan, englanti voi huolestuttaa enemmän.

Tieteellisen tutkimuksen metodien, keskustelun ja tulosten täytyisi olla kaikille tieteilijöille ymmärrettäviä. Siksi on usein ajateltu, että erikielisten tutkijoiden pitäisi käyttää samaa ihmiskieltä tieteellisissä julkaisuissaan. Välillä on pyritty jopa formalisoimaan tieteen kieltä logiikasta tai matematiikasta omaksuttuihin muotoihin. Latinalla oli valtakautensa, joka kesti satoja vuosia, mutta sitä ei koettu ongelmaksi, koska tiedettä tekivät silloin niin harvat. Vielä vuosisata sitten luonnontieteidenkin hallitseva kieli oli saksa, mutta muita eurooppalaisia valtakieliä käytettiin runsaasti.

Tällä hetkellä viisi globaalisti suurinta tiedekustantajaa julkaisee yli puolet tieteellisistä artikkeleista.

Sittemmin yleisimmäksi tutkimusjulkaisujen kieleksi nousi englanti, niin vahvasti, että Suomessakin alettiin 2000-luvun alussa ajatella, että muilla kielillä ei enää tarvitse edes julkaista tiedettä. Samaan aikaan tiedejulkaisemisessa on tapahtunut paljon brändäämistä: on muodostunut yhä selkeärajaisempi kirjallisuudenlaji, ”tieteelliset julkaisut”. Kaupallisten kustantajien keskittyminen on ollut dramaattista: tällä hetkellä viisi globaalisti suurinta tiedekustantajaa julkaisee yli puolet tieteellisistä artikkeleista ei pelkästään luonnontieteissä, vaan myös humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä, joissa niiden osuus oli 1970-luvun alussa vielä alle 10 %. Uutta tutkimusta julkaistaan yhä enemmän artikkelimuodossa, vähemmän kirjoina.

Englannin hallitseva asema tieteen kielenä on erilainen kuin aikanaan latinan: englanti voi huolestuttaa enemmän. Se näyttää pyrkivän myös muualle, missä kieliä käytämme, työelämään ja jopa arkisiin keskusteluihin ihmisten kanssa, jotka eivät osaa maan pääkieliä. Siitä ollaan paljon enemmän tietoisia. Siirtymä englantiin ihmistieteissä on ollut nopeaa ja saanut huomiota esimerkiksi Saksassa ja ranskankielisessä maailmassa. Toisaalta Kiinan vahvistunut asema 2000-luvun maailmassa ei näytä lisänneen kiinan kielen käyttöä tiedejulkaisuissa.

Tieteelliset lehdet eivät julkaise englanniksi ideologisista syistä tai noudattaakseen orjallisesti suuresta maailmasta tulevia malleja. Syyt ovat usein taloudellisia, myös niillä julkaisuilla jotka eivät tule suurilta kustantajilta. Julkaiseminen englanniksi tietää enemmän viittauksia, viittaukset taas parempaa näkyvyyttä sekä lehdelle että tutkijoille, eli enemmän tarjottuja artikkeleita: lehti toivoo ehkä myös parempaa laatua. Suomeksi ilmestyvät lehdet ovatkin alkaneet tehdä kokeiluja, kuten julkaista yksittäisiä numeroita englanniksi. Suomessa tutkijapiireissä paljon keskustelua herättänyt Julkaisufoorumi-luokitus ei kuitenkaan syrji eikä suosi suomenkielistä tiedejulkaisemista.

Onko muiden kielten kuin englannin käyttäminen haitallista tutkijoille – ehkä työ ei tule globaalisti tunnetuksi?

Häämöttävätkö lähitulevaisuudessa selvästi rajatut tieteellisten tekstien maailmat: yhtäältä tiedejulkaisut, kaikki englanniksi, ja toisaalta muut julkaisut? Muihin kuuluisivat tiedejulkaisuista eri kielille ja tekstilajeille käännettävät ja versioitavat kirjat, artikkelit, postaukset, twiitit, videot ym., joilla tutkimus leviää muille yleisöille. Pitäisikö tällaista maailmaa tavoitella? Kannattaako kehitykseen edes yrittää puuttua? Onko muiden kielten kuin englannin käyttäminen haitallista tutkijoille – ehkä työ ei tule globaalisti tunnetuksi?

Tiedejulkaisemisen, kuten kaiken muunkin julkaisemisen, viestinnällisiä aspekteja pitää aina miettiä. On helppo arvioida, että Ruotsin keskiajan historiaa käsittelevää artikkelia ei kannata julkaista ranskaksi, vaikka ranska on edelleen keskiajantutkimuksessa hyvin tärkeä kieli. Mutta milloin kielivalinnasta tulee väärä? Valitsemansa julkaisun yleisöjä ei aina voi tuntea. Miten saamme aikaan, että esimerkiksi suomen, ruotsin ja muiden kielten asemaa Helsingin kielimaisemassa käsittelevät tutkimukset saataisiin julki sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi? Kaikki vaativat erilaista taustoitusta, ja erikielisiä yleisöjä kiinnostavat erilaiset tutkijoiden havaitsemat ilmiöt. Yksi tutkija ei löydä aikaa kaiken tämän kirjoittamiseen.

En itse usko yksikielisten tutkimusjulkaisujen skenaarioon. Syitä on ainakin kahdenlaisia, joista toiset liittyvät yhteisöihin, joita tutkimus koskee. Toiset taas tutkijoihin itseensä. Se, että tieteellisen tutkimuksen tuloksia julkaistaan monilla eri kielillä tukee niitä yhteisöjä, joita tutkimus käsittelee. Globaali välitön näkyvyys ei aina aja sen edelle, että tutkimuksesta halutaan keskustella myös heidän kanssaan. Vaikka niiden sote-virkamiesten, jotka haluavat tehdä työtään paremmin – tieteellinen lehti voi hyvin tavoittaa heidät. Tai sisilialaisten, jotka ovat kiinnostuneita oman alueensa historiasta. Hyvä tieteellinen julkaisu on kuitenkin kirjoitettu niin, että sitä voivat lukea muutkin kuin oman alan tutkijat, ainakin jos he pääsevät julkaisua lukemaan.

Tutkijoille itselleen on hyödyksi, että he saavat argumentoida ja analysoida useammalla kielellä.

Tutkijoille itselleen on hyödyksi, että he saavat argumentoida ja analysoida useammalla kielellä. Monikielisyys tukee pohdintaa eri näkökulmista, ja tiettyä kieltä käyttäessään ihminen analysoi maailmaa tavoilla, joihin vaikuttavat muut hänen osaamansa kielet. Joskus olen kuullut tutkijan sanovan, että koska hän kirjoittaa ja puhuu tutkimusaiheistaan aina englanniksi, hän ei voi edes sähköpostia kirjoittaa suomeksi. Ei kannata lukita omaa ajatteluaan tällä tavalla. Viime vuosina on toki ennakoitu konekääntämisen vaikuttavan tiedejulkaisemiseen ja mahdollistavan sen, että kirjoittaa omilla kielillä ja tavoittaa silti muunkielisiä tutkijayleisöjä. Paljon onkin tapahtunut ja nopeasti.

Miten saisimme aikaan, että tieteilijöille olisi myös ammatillista hyötyä julkaisemisesta muilla kielillä kuin englanniksi? Ei ole mahdollista palata tilanteeseen, jossa tiedejulkaisut kaikilla aloilla ilmestyisivät enimmäkseen kirjoittajien omilla pääkielillä: tieteellisessä kommunikaatiossa jotkut kielet ovat aina tärkeämpiä kuin toiset. Tiedejulkaisemisen monikielisyyttä ja monilajisuutta voisi tukea enemmän: rahoittaa kääntämistä, kielentarkistusta, eri yleisöille suunnattujen tekstien kirjoittamista, kuten Koneen Säätiö tekeekin. Säätiö jakaa myös Vuoden Tiedekynä -palkintoa suomenkielisestä tieteellisestä kirjoituksesta. Yksittäisen tutkijan ei tarvitse venyä kaikkeen, vaan tiedeyhteisössä tarvitaan eri rooleja. On todella tärkeää, että instituutiot ja rahoittajat palkitsevat tutkijoita ja tutkijaryhmiä siitä, että he ovat tavoittaneet erilaisia yleisöjä. Tähän tarvitaan useita kieliä ja tekstilajeja.

Kalle Korhonen
Kirjoittaja on humanistitutkijataustainen ihminen, joka kirjoitti väitöskirjansa italiaksi, ja toimii Koneen Säätiön tiedeasiamiehenä eli hallinnoitsee säätiön tutkimusrahoitusta. Hän jakaa tutkimusartikkelinsa verkossa.