Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kun Suomi ampui itseään jalkaan

Heikki Jokinen, 16.10.2014
Ville Hänninen, Jussi Karjalainen: Sarjatulta! - Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat 206 s., Jalava 2014

Suomalaista kuvitusta ja sarjakuvaa on tutkittu vähän. Siinä missä muilta taiteenaloilta on runsaasti monografioita, ensyklopedioita, taiteilijamatrikkeleita, arkistoja ja erityistutkimuksia, näiltä aloilta on vain yksittäisiä teoksia.

Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen Sarjatulta! onkin poikkeuksellisen tervetullut teos. Se keskittyy viime sotiemme aikaisiin sarjakuviin ja pilapiirroksiin. Kirja on tehty äärimmäisellä huolella ja tarkkuudella. Tekijät ovat käyneet läpi laajan alkuperäisaineiston, arvioineet sen ja kirjoittaneet kaikesta sujuvan ja sulavan, näkemyksellisen kokonaisuuden. Kuvitus on runsas ja kirjan aiheenmukaisesti lajitellut hakemistot käyttökelpoisia.

Lisäkiitos menee kustantajalle, joka on selvästi uskonut kirjaan ja nähnyt sen merkityksen. Kirjaan taittoon ja painoasuun on satsattu tavalla, jota ei aina tehdä. Kirjassa on yli 400 kuvaa.

Kansanhuollon sarjakuvatehdas

Sota-aika mullisti Suomen. Kiihkokansallinen hehkutus koki haaksirikon rintamalla, naisten asema yhteiskunnassa koheni ja rauha toi todelliset kansalaisoikeudet kaikille suomalaisille aiemman rajoitetun kansanvallan sijasta.

Kiihkokansallinen hehkutus koki haaksirikon rintamalla, naisten asema koheni ja rauha toi suomalaisille kansalaisoikeudet.

Kirjan merkittävä ansio on kulkea kiihkottomasti tämän kehityksen rinnalla. Teos ulottuu talvisodan alusta aina rauhan aikaan. Tilanteiden ja yhteiskunnallisen todellisuuden muutokset heijastuvat pilapiirroksiin ja sarjakuviin, selvimmin tietysti sodan jälkeen vasemmiston nousun myötä.

Mukana ovat ennestään tutut piirtäjät kuten Rymy-Eetun luoja Erkki Tanttu ja Pekka Puupään isä Ola Fogelberg sekä pilapiirtäjä Tove Jansson. Mukaan mahtuu kuitenkin myös aiemmin tuntemattomia töitä, kuten tekijöiden arvostamat Joel Räsäsen Topi Toimelias tai Thor Fredericin sarjakuva Thor Fredrics Nyhetsjournal. Henrik Tikkasen absurdistinen Konrad saa ansaitsemansa huomion sekin.

Tiedottaja Untamo Utrio käynnisti Kansanhuollon mittavan ”sarjakuva-propagandan”. Stripit tilattiin useilta taiteilijoilta ja levitettiin laaajasti maan lehtiin. Niissä käytiin salakauppaa vastaan ja kannustettiin romun sekä lumpun keräystä.

Kuvitusta käytettin lehdissä runsaasti. Tekijät ovat seuloneet rintamalla tehdyt korsulehdetkin. Kuvien tyylilaji oli yleensä huumori. Se kiersi sensuurin linjaa noudattaen kaukaa kärsimykset ja tappiot, mutta ei sortunut sankaruuden hehkuttamiseenkaan.

Tove Jansson ei taipunut

Raju venäläisvastainen kiihko ei hallitse aineistoa. Toki vastustaja kuvattiin räsyiseksi, tietämättömäksi, rumaksi ja heikoksi, mutta silkka rasismi ei ollut viestinnän peruskoodi. Suur-Suomi -ideologia ei sekään lyönyt vahvasti läpi. Saksalaisten aseveljien kuvien kylmä sankarillisuus ja raaka viha ei kukoistanut Suomessa.

Sensuurin ja propagandan vastaavat ilmeisesti ymmärsivät, että se toimisi tarkoitustaan vastaan. Stalingradin taistelun jälkeen yhä useammat alkoivat tajuta sodan lopputuloksen. Se leikkasi kiihkeimpiä äänenpainoja.

Stalingradin taistelun jälkeen yhä useammat alkoivat tajuta sodan lopputuloksen.

Toki piirtäjien eri maailmankuvat näkyivät. Hjalmar Löfvingin sarjakuvat olivat välillä hurjia ja kuvitukset jopa antisemitistisiä. Hänen Olli Pirteä -lastensarjakuvassaan sankari päätyy Aasiaan taistelemaan brittejä vastaan. Onneksi japanilaiset saapuivat paikalle, ”olemme liittolaisia”.

Osuuskauppamies Ola Fogelberg ei suostunut mukaan ajan suuntaan. ”Yhdessä asiassa Pekka (Puupää) on tinkimätön: hän ei ole alistunut propagandistiksi”, Fogelberg sanoi haastattelussa viimeisenä sotakesänä.

Tove Jansson ei myöskään innostunut Suur-Suomen rakentamisesta ja naapurien vihaamisesta. Hänen kotirintaman arkeen kiinnittyvissä haikean humoristisissa piirroksissaan näkyi taustalla sodan ja tuhon tumma uhka, jota ei olisi saanut kuvata.

Kun Saksan tappio alkoi olla selvä, Jansson ei näkemyksiään salannut. Heti sodan jälkeen hän sai lopulta piirtää mitä tunsi Hitleristä ja sodasta. Vuoden 1945 kuvassa katolta putoava mies huikkaa, että tähän asti on mennyt hyvin. Nämä piirrokset ovat hänen uransa komeimpia.

Uuusi aika – uudet piirtäjät

Rauhan tultua sotapiirtäjät sopeutuivat nopeasti uuteen todellisuuteen. Vaikka viholliskuva ei heti muuttunut naapuriystävyydeksi, kuvat alkoivat heijastaa maailmaa, jossa nyt elettiin. Töidensä seurauksia hiukan pelännytkin Erkki Tantun Rymy-Eetu siirtyi siviiliin. Tanttu itse nousi vasemmistonkin arvostamaksi kansaelämän kuvauksillaan.

Tuottelias sota-ajan pilapiirtäjä Erkki Koponen alkoi maalariksi ja jatkoi yksittäisten kuvitusten tekoa. Pilapiirrokset jäivät.

Esiin nousi sodan aikana vaiennettuja ääniä, johtavana Tapio Tapiovaara. Hänestä tuli uuden vasemmiston pilalehti Siilin keskeinen piirtäjä.

Sota-ajan sarjakuva ja kuvitus ei sortunut pahimpiin mahdollisiin ylilyönteihin. Äärioikeiston lehtien sanallisen vihankylvön tasolle ei päästy. Katkeruus, ristiriidat ja pelko toki pidettiin kuvista poissa. Saksalaisista aseveljistäkään ei saanut kielteisesti puhua.

Sota-ajan sarjakuva ei sortunut pahimpiin mahdollisiin ylilyönteihin.

Erkki Tantun Rymy-Eetu -sarjassa elokuulta 1944 – siis hetki ennen aselepoa on jotakin äärimmäisen symbolista. Sodan aikaan estotta neuvostosotilaita listinyt supersankari ampuu siinä vahingossa itseään jalkaan.

Kuten koko Suomi, vaikka se ei aivan silkka vahinko ollutkaan.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto